Koko ammatillisen koulutuksen kehittäminen on tärkeää, mutta
erityisen tärkeää työelämän jatkuvan muutoksen aikana on työssä olevien
kouluttaminen. Aikuis- ja henkilöstökoulutuksen voimavaroja pitäisi
jatkossa suunnata enemmän vailla ammatillista tutkintoa olevien
työssä käyvien ja muuten heikommin koulutettujen ammattitaidon parantamiseen.
Tällaisella koulutuksella vastataan myös tulevaan työvoimapulaa, jos työssä jo
olevien ajantasaisesta ammattitaidosta pidetään huolta.
Tämä on myös suuri tasa-arvokysymys, sillä vähän koulutetut ovat jääneet
kaikkein vähimmälle, sillä valtaosa henkilöstökoulutuksestakin kohdentuu jo hyvin
koulutetuille, muistuttaa SAK:n koulutus- ja työvoimapoliittinen asiantuntija Saana
Siekkinen.
Ratkaisuksi Siekkinen tarjoaa täsmätoimia. Näillä kohennettaisiin koulutusta
niille, joilla on vanhentunut ja kapea-alainen koulutus tai työt on aikoinaan opittu
töissä. Heidän työmarkkinakelpoisuutensa vaatii ammattitaidon päivitystä, muuten he
töiden muuttuessa putoavat työmarkkinoilta.
Vastuuta vähemmän koulutetuista
Ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen valmistelu on edennyt hitaasti ja
valtiosihteeri Heljä Misukan johdolla toimiva johtoryhmä on vasta linjannut
keskeiset kehittämiskohteet ja jatkovalmistelun aikataulun. Työryhmän
jatkovalmistelussa on Saana Siekkisen mukaan monia SAK:laisten kannalta keskeisiä
asioita, kuten esimerkiksi vähän koulutettujen ja vanhentuneen koulutuksen omaavien
oppimismahdollisuuksien lisääminen, näyttötutkintojärjestelmän uudistaminen sekä
julkisen vallan ja työnantajien yhteisrahoitukseen perustuvan koulutuksen lisääminen.
Nyt tarvitaan selkeitä päätöksiä siitä, kuinka tuetaan niiden
300 000:n työssä ilman ammatillista tutkintoa olevan aikuisen kouluttautumista.
Tähän tarvitaan valtion rahaa, mutta näihin talkoisiin tarvitaan myös työnantajien
sitoutumista.
Työnantajillekin koulutusvastuuta
Saana Siekkinen pitää valitettavana sitä, että juhlapuheissa ymmärretään
työssä olevan väen ammattitaidon merkitys, mutta siihen se into loppuukin. Työnantajat
kantavat huonosti vastuunsa työntekijöiden ammattitaidosta. Todellisuudessa teot ovat
varsin vähäisiä.
Vielä harvassa ovat sellaiset työpaikat, jossa työntekijä voi kouluttautua
työnantajan rahalla ja ajalla. Lisäksi tällainen koulutus kohdentuu yleensä ylimpiin
toimihenkilöihin. Varsinaisen duunariporukan ammattitaidon päivittämisestä ei kanneta
kovinkaan suurta huolta. Kuitenkin ammattitaitoinen työvoima kasvattaa tuottavuutta ja
tuo lisäarvoa työnantajalle.
Ammatillisessa koulutuksessa tapahtuu nyt paljon. Nuorten ammatillinen koulutus on
suositumpaa kuin vuosiin. Opetussuunnitelmia ollaan uusimassa ja Siekkinen pitäisi
tarpeellisena, että sinne tulisi myös työelämäkokonaisuuksia. Siekkinen myös torjuu
ammatillisen koulutuksen osatutkinnot.
Jos osatutkinnot yleistyvät ollaan jälleen kohta siinä tilanteessa, että
sitäkin kautta luodaan lisää paineita ammatilliselle aikuiskoulutukselle. On
järkevää antaa nuorille kerralla hyvä ja laaja-alainen koulutus, jolta pohjalta voi
jatkossa sitten paremmin päivittää ammattitaitoaan.
Tessit tulemaan koulutusta
Saana Siekkisen mukaan monet koulutuslaitokset ja työpaikat ovat yhteistyössä
järjestämässä henkilöstön koulutusta. Kysyntälähtöisellä mallilla voidaankin
hänen mukaansa hyvin vastata muuttuvan työelämän tarpeisiin.
Ehdottoman tärkeänä Siekkinen pitää sitä, että työehtosopimusten kirjaukset
tukisivat koulutusta. Jos tessit takaisivat, että kaikilla on mahdollisuus osallistua
koulutukseen, niin se varmaankin tasoittaisi eroja eri henkilöstöryhmien koulutukseen
osallistumisessa.
Joillakin yrityksillä on jo yrityskohtaisia sopimuksia, joiden mukaan
työntekijät voivat suorittaa tutkintoja ja esimerkiksi rakennusalalla on joissakin
yrityksissä sovittu, että suoritettu tutkinto näkyy myös palkassa.
Työssä olevien ammattitaidon päivittämisessä on tärkeää se, että koulutus
tulisi osaksi työtä. Jos työnantaja suhtautuu koulutukseen myönteisesti, niin se
lisää työntekijöidenkin motivaatiota koulutukseen, joka taas motivoi kehittymään
työssä ja kehittämään työtä. Myös osa-aikatyön ja koulutuksen mutkaton
yhdistäminen lisäisi kouluttautumista. Nopea rakennemuutos edellyttää ammattitaidon
päivittämistä mieluummin jo työssä ollessa, mutta viimeistään siltana työstä
työhön.
Työnantajien sitoutuminen ammattitaidon päivittämiseen on Siekkisen mukaan varsin
vaihtelevaa. Hän ihmetteleekin, miksi työnantajat hyödynsivät huonosti esimerkiksi
Nosteen tarjoaman tuen koulutukseen.
Aino Pietarinen