Tämä esimerkki ei oikeuta leimaamaan Facebookia tai ylipäätään netin yhteisöpalveluja pelkäksi huuhaaksi, vaikka se omalla tavallaan kuvaa mainiosti netin luonnetta.

– Facebook-yleislakossa jäätiin ensimmäiselle askelmalle. Netissä on helppo olla aktiivinen, mutta jos halutaan vaikuttaa, se ei yksin riitä, tutkija Petri Kola sanoo.

Hän antaa esimerkin onnistuneesta verkkoaktivismista: Homma-foorumilla keskustellaan, useimmiten varsin kriittisin äänenpainoin, maahanmuuttopolitiikasta.

– Foorumin kautta joukko aktiivisia ihmisiä on onnistunut nostamaan maahanmuuttoon liittyvät kysymykset poliittiselle agendalle, vakavasti otettaviksi kysymyksiksi, joihin poliitikkojen on otettava kantaa.

Petri Kola sanoo, että parhaimmillaan nettiyhteisöt tarjoavat mahdollisuuden ihmisten yhteiseen tekemiseen, oppimiseen ja ongelmien ratkaisemiseen ja siten ne toimivat yhteisen ymmärtämisen välineenä. Kola ei pidä netin yhteisöpalveluja ensisijaisesti medioina vaan tapoina synnyttää ja kanavoida toimintaa.

Purskahduksia

Netti on nopea ja ketterä, sen luonnetta kuvaa hyvin "osallistumisen purskahdukset", jotka voivat kytkeytyä osaksi laajempaa kokonaisuutta, mutta voivat myös jäädä yksittäisiksi leimahduksiksi ilman sen kummempaa vaikutusta.

Netissä muodostuville ryhmille on ominaista toiminnan ensisijaisuus. Asioihin otetaan kantaa, niistä tykätään, niitä fanitetaan tai liitytään ryhmään, joka vastustaa jotakin. Vasta toiminnan myötä mahdolliset laajemmat vaikutukset selviävät.

Netin vetovoima on siinä, että se tarjoaa mahdollisuuden osallistua juuri sen verran kuin itse haluaa, eikä se edellytä pitkäkestoista sitoutumista.

Nettiyhteisöjen voima on avoimuudessa ja erilaisten kykyjen yhdistämisessä. Jokainen osallistuja tuo oman kokemuksensa ja paikallisen tiedon yhteisön käyttöön, Petri Kola sanoo. Tällainen, sekavaltakin tuntuva verkottuminen, on nettimaailman tapa toimia.

Nettiosallistuminen on helppoa, mutta voiko reaalimaailman ongelmia oikeasti ratkoa virtuaalisesti? Petri Kolan mielestä niihin voi ainakin vaikuttaa verkossa. Netti tarjoaa esimerkiksi mahdollisuuksia työelämän ongelmien esiin nostamiseen.

Ay-aktiivit voivat tuoda yhteisöön oman osaamisensa, vaikuttaa keskusteluun ja tarjota apuaan. Spontaanisti syntynyttä aktiivisuutta ei kuitenkaan pidä pyrkiä johtamaan, Petri Kola varoittaa.

Kansalaisliikkeet, kuten ay-liike, voivat laajentaa keskustelujen näkökulmaa yksittäisistä ja paikallisista tapauksista laajemmiksi ilmiöiksi, ryhtyä niiden äänitorviksi ja nivoa ne osaksi suurempia edunvalvonnan kokonaisuuksia.

Uutta ja vanhaa

Kuulostaa helpolta, mutta ei käytännössä välttämättä ole sitä. Netin logiikka on päinvastainen ay-liikkeen ja monen muunkin perinteisen kansalaisjärjestön toimintatavalle.

Edustuksellinen demokratia on moniportaista ja siten väistämättä hierarkista. Hierarkisuus suodattaa pois "ei tärkeitä" pieniä ruohojuuritason asioita ja karsii tehokkaasti myös aktiivisten osallistujien määrää.

– Hierarkisuus ei ole automaattisesti paha asia, perinteisesti organisoitua toimintaa tarvitaan, Petri Kola painottaa.

Perinteisen, sääntöjen määräämän yhdistystoiminnan etuja ovat ennustettavuus, pysyvyys, luotettavuus ja pitkäjänteisyys. Näillekin ominaisuuksille on nykymaailmassa kysyntää.

Kolan mielestä tehokkainta on, jos uusi ja vanha tapa organisoida toimintaa voidaan yhdistää. Silloin kättä lyövät moniääniset verkostot ja yhdellä äänellä puhuvat organisaatiot.

Petri Kola tutkii nettiorganisoitumisen dynamiikkaa mm. menemällä itse mukaan yhteisöihin aktiiviseksi toimijaksi. Hän on mukana Suomen Akatemian SOMUS-projektissa, jossa selvitetään muun muassa, miten julkisia tietovarantoja voitaisiin tehokkaammin avata kansalaisten käyttöön.

Pirjo Pajunen
kuva Tuulikki Holopainen