Loch Nessin hirviö vai
rahamaailman Linux-ilmiö

Pienestäkin verosta kertyisi miljardisummia, sillä valuuttakauppaa käytiin kolme vuotta sitten noin 9 000 miljardin markan edestä päivittäin. Veron tuotto voitaisiin käyttää esim. kehitysmaiden auttamiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen.

Valuuttakaupasta vain muutama prosentti liittyi suoraan tavaroiden tai palveluiden kauppaan. Puolet koko kaupasta tapahtui EU-maiden valuuttojen ja USA:n dollarin välillä suuntaan ja toiseen, 80 pros EU:n, USA:n ja viiden muun maan valuuttojen välillä.

Osa valuuttakaupasta syntyy siitä, että pankit hankkivat tarvitsemaansa valuuttaa tai yritykset suojaavat jossakin toisessa valuutassa olevia velkojaan tai saataviaan kurssivaihteluilta. Nämä suojaukset aiheuttavat taas jollekin muulle uusia suojaustarpeita. Mutta joukkoon mahtuu myös iso määrä yhden päivän sisällä isoillakin summilla edestakaisin tehtyjä kauppoja pienten suhteellisten kurssivaihtelujen toivossa. Ja jos jonkun maan valuuttaa näyttää uhkaavan devalvaatio, keinottelijat ovat heti paikalla.

Suomi kuittasi asian kevyesti

Lipposen II-hallitus päätti selvittää lyhyiden, spekulatiivisten pääomaliikkeiden aiheuttamien häiriöiden torjuntaan tähtäävien järjestelmien käyttöönottoa. Valtionvarainministeriö tilasi asiantuntijatyöryhmältä selvityksen, joka valmistui viime marraskuussa.

Työryhmän mielestä vero ei estäisi spekulatiivisia valuuttaliikkeitä, koska hyöty mahdollisesta devalvaatiosta hakkaisi pienet verohaitat, eikä spekulaation kohteena oleville maille jäisi aikaisempaa enempää talouspoliittista liikkumavaraa. Todelliseen tarpeeseen tuleva ulkomaankaupan rahoitus tulisi kalliimmaksi. Veron tuotto jäisi vähäiseksi, koska veroa joko kierrettäisiin tai valuuttakauppa vähenisi.

Työryhmän raportti eteni hallituksen talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, joka totesi, että tämä ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Kotiläksyt jäi tekemättä

Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa teetti pikavauhtia asiaan perehtyneellä apulaisprofessori Heikki Palomäellä vastamuistion, jonka mukaan työryhmän muistio on jo tehtäväksiannosta lähtien asenteellinen. Tuloksena ei voinut olla muuta kuin vapaiden rahoitusmarkkinoiden puolustus pienin varauksin. Kepa vaati uuden laajapohjaisemman selvityksen tekemistä.

Vm:n työryhmältä jäikin osin kotiläksyt tekemättä, vaikka se sanoi "erityisen huolellisesti" paneutuneensa juuri Tobin-veroon. Se teki omat oletuksensa, millainen vero voisi olla ja totesi, että koska tällainen vero ei palvele asetettuja tavoitteita, koko verossa ei ole järkeä.

Tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen voimin alkuperäistä Tobin-veroideaa on kehitelty monin tavoin ja etsitty ratkaisuja erilaisiin pulmakohtiin. Eräs ajatus on ollut kerätä veroa vain aivan minimaalisesti, esim. 0,01 pros. normaalissa valuuttaliikkeissä, mutta rajusti korotettua veroa, jos valuuttakurssi alkaa heilua. Veron keräämiseen on etsitty keinoja kansainvälisistä maksujenvälitysjärjestelmistä, jolloin veroa ei voitaisi kiertää edes veroparatiisien avulla. Niissä itse asiassa kerätään jo yhtä "veroa" maksujen välityksestä. Nämä ja monet muut kehittelyt työryhmä jätti omaan arvoonsa.

Tobin-vero onkin pankki-ihmisten ja taloustieteen valtavirtaa edustavien tutkijoiden keskuudessa täysi kummajainen. Siinä maailmassa rahan mahdollisimman vapaa liikkuminen on määritelmän mukaan hyvä asia. Siihen liittyvät mahdolliset ongelmat johtuvat väärästä talouspolitiikasta.

Euroopan keskuspankin pääekonomisti Ottmar Issing onkin leikillään nimittänyt Tobin-veroa Loch Nessin hirviöksi, joka putkahtaa aina uudestaan esille. Monille kansalaisjärjestöille, joiden joukossa on paljon ammattiliittoja, se tuntuu olevan enemmänkin rahoitusmaailman Linux-ilmiö. Tavoitteena on oppia yhdessä ymmärtämään talouden toimintaa ja yhdessä myös ottaa takaisin ihmisille ainakin osa siitä vallasta, jonka raha on kaapannut. Tobin-vero onkin paljon enemmän politiikkaa kuin taloustiedettä.

Heikki Lehtinen