Kesällä ja alkusyksystä on helppo syödä terveellisesti. Einekset ja pakasteet voi unohtaa kauppaan, kun joka puolella on tarjolla tuoreita juureksia, vihanneksia ja kalaa.

Nettisivuanti terveelliseen syömiseen on valitettavasti valtaosaltaan kilojen tarkkailua ja laihduttamista. Päänsä saa helposti pyörälle tutkailemalla ihmedieettien ja margariinittoman ruokavalion etuja. Tuon kaiken keskellä kannattaa muistuttaa itseään, että ihminen voi hyvin, kunhan syö säännöllisesti, kohtuullisesti ja ravitsevasti.

Onneksi nettisivuille mahtuu myös asiaa, ruoan ravintosisällöt ja turvallisen ruoan takeet saa selville kätevästi. Yksi parhaista lähteistä on kansanterveyslaitos. Sen sivuilla saa selville senkin, paljonko vitamiineja, hivenaineita ja rautaa kasvuikäisten ja aikuisten kuuluu saada. Lisäksi sivuilta löytyy tietoa, mitä ravinteita elintarvikkeet sisältävät. Oluen ja makkaran ystävää lohduttanee tietoa, ettei grillimakkarakaan aivan vitamiinitonta ole. Sen varaan ei silti kannata terveyttään rakentaa.

Täytä lautanen oikein

Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta käy ilmi, että perheen äiti on nuorille tärkein tiedonjakaja mitä terveelliseen syömiseen tulee. Koulu jää kirkkaasti toiseksi.

Niinpä perheissä kannattaakin pitää kiinni periaatteesta, että lautanen täytetään oikein. Maitotuotteet, liha ja rasva saavat täyttää lautasesta vain kaksi viidesosaa, lopun pitäisi olla vihannesten, viljatuotteiden ja perunan peitossa.

Lapsuudessa opitut tavat tapaavat jäädä pysyviksi myöhäisemmässäkin elämässä, keski-iässä terveydentilan erot eri väestöryhmien kesken ovat suurimmillaan. Tosin meillä pohjoismaissa sosiaalisella asemalla ei ole niin suurta merkitystä ihmisen terveyteen kuin vaikkapa Britanniassa ja suuressa osassa Länsi-Eurooppaa, joissa väestön terveyserot ovat viime aikoina jopa kasvaneet.

Pohjoismainen ministerineuvosto tietää kertoa, että pohjoismaissa tyydyttyneitä eli ns. kovia rasvoja saadaan edelleenkin liikaa. Niinpä meidän pitäisi ottaa itseämme niskasta kiinni ja pudottaa kovan rasvan osuutta 10 prosenttiin nykyisestä 16 prosentista kokonaisrasvansaannistamme. Rasvan osuus pohjoismaalaisen ravinnossa on 35—37 prosenttia, kun sen pitäisi pysyä alle 30 prosentissa. Haasteita siis riittää.

Hygienia ja lämpötila kaiken a ja o

Hullun lehmän taudin ja suu- ja sorkkataudin kiusatessa meitä eurooppalaisia, yhä useampi luottaa lähiruokaan eli siihen mitä omassa maassa ja omilla kotikonnuilla tuotetaan. Hyvä niin.

Taudinsiemenet piilevät myös ihan lähipiirissä. Huonosti tai väärin säilytetty ruoka on aina terveysriski. Sitä suuremmaksi vaara nousee mitä lämpimämmässä ja mitä pidempään ruokaa säilytetään. Kermakakku, munaruoat, majoneesi, rasvat, kalat ja lihat alkavat pilaantua seisovassa pöydässä jo tunnissa. Kermakakun ulkonäöstä ei voi päätellä mikrobien määrää.

Kolmen sormen sääntö kannattaa muistaa etenkin kesähelteillä: kylmä kylmänä, kuuma kuumana ja ruokaan kosketaan vain puhtain käsin. Kun vielä muistaa pestä ja vaihtaa tarpeeksi usein pyyhkeet ja rätit, pitäisi ruokamyrkytys voida välttää.

Seisovan pöydän antimet kannattaa miettiä huolella. Neuvoja saa sekä Finfoodin että Ekoistin nettisivuilta.

Kaiken runsauden keskellä kannattaa muistaa ruoasta nauttijoiden eli slow food -syöjien motto, että kaikkein tärkeintä syömisessä ei ole vatsan täyttö, vaan ruoasta ja seurasta nauttiminen.

  Vesi, kotikalja, mehut, limsa, olut ja siideri ovat suomalaisten kesäjuomia. Jos kaloritaulukoihin on uskominen, oluen, siiderin ja muidenkin alkoholijuomien ohessa kannattaa nauttia vettä. Huurteinen tuoppi tai pullo siideriä pitää sisällään rutkasti energiaa, mutta energiansaanti kannattaa turvata muillakin keinoin kuin juomalla.

  Äitien, isien ja koulujen rooleista nuorten terveystiedon lähteinä
    Mannerheimin lastensuojeluliiton terveystietokyselyssä nuorille

Kalaa tulee käsitellä kuin naista. Jokainen käsittelykerta pilaa kalan lihaa ja makua. Pyrstöstä riiputtaminen rikkoo selkärangan nikamat.

Tuoreena hankitusta ruoasta ei ole mitään iloa, jos sitä ei myös valmisteta nopeasti ostohetken jälkeen. Kalan valmistuksen pitäisi onnistua, kunhan muistaa yhden säännön: lempeällä lämmöllä. Tuoreen kalan maustajaksi sopii tilli. Sitruunalla vain peitetään (vanhan kalan) makua.
    Ohjeet kokonaisuudessaan

Tiesitkö, että eurooppalaiset kuluttavat kalaa 24,6 kiloa vuodessa, portugalilaiset eniten eli 58,6 kiloa ja itävaltalaiset vähiten eli 9,7 kiloa.