Yksi melkein rakettina lailla nousseista hallituksen jäsenistä on keuruulainen Finnforestin lastulevytehtaan koneenhoitaja ja pääluottamusmies Jari Hyvönen, 35. Hänet oli valittu nyt ensimmäistä kertaa liittokokoukseen ja muutkin aikaisemmat luottotehtävät rajoittuivat osastotasolle.

– Helkkarinmoinen haaste, jota piti pitkään miettiä, Hyvönen pohtii ja lupaa suunnistaa pikapikaa Kiljavalle kolmen kuukauden koulutukseen.

Mies on selvästi loikastaan vielä hämillään, kun hänet panee pohtimaan liiton lähiaikojen painopisteitä.

– Yhteiskunta- ja elinkeinopolitiikka, sopimukset tietysti, työssä jaksaminen ja työpaikkojen säilyttäminen investointien keskellä, sukupolvenvaihdos ja uusien luottamusmiesten rekrytointi, hän kuitenkin luettelee siltä istumalta.

Hyvönen ei epäile hetkeäkään, etteikö suomalaisilla puutuotteilla olisi tulevaisuutta.

– Mutta jalostusastetta pitää nostaa, laadukasta puuta säästää ja käden taidot saada kunniaan. Vaikka työmoraali on korkealla ja palkkalistoilla ammattiväkeä, jonkinmoista itsetunnon puutetta ala selvästi potee.

– Eniten olen huolissani bulkkisahoista. Ne maksavat huikeita kantohintoja ylikireillä eurooppalaisilla sahatavaramarkkinoilla ja näyttävät hävittävän hyvän puun melkein mihin hintaan tahansa, Hyvönen jo pommittaa.

Jäsenlähtöisyys opittava uudelleen

Kolarista, Suomi-äidin kainalosta "liiton herraksi" ponnisti myös metsuri Reijo Kontinen, 43. SAK:n apj- ja maakuntatyötä ja kunnallispolitiikan kuvioita hän sanoo tuntevansa, mutta liittonsa keulille mies tulee suoraan pinolta, Metsähallituksen 60 työntekijän luottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna.

Heti kättelyssä Kontinen on valmis siihen, että liitto pysyy tukevasti tupolinjalla. Syykin on selvä: liiton alat kuuluvat mapa-porukkaan, eikä pieniä palkkoja nosteta kuin yhteisellä rintamalla.

– Kun huippumetsuri esimerkiksi tienaa kuukaudessa alle 9 000 markkaa, se ei ole missään balanssissa työn vaativuuden ja vastuun kanssa. Mekin teemme Metsähallitukselle ympäristö- ja laatujärjestelmätyötä, josta ei näy pussissa pennin penniä.

– Työvoimapula manuaalista metsätyötä tällä menolla uhkaa.

Kontisesta erilaiset yhteiskunnalliset näkemykset kuuluvat ay-liikkeeseen. Hän sanoo, että hyviin päätöksiin tarvitaan monipuolisia mielipiteitä.

– Yksi liiton ja koko ay-liikkeen tärkeimmistä tehtävistä on opetella lähestymään jäsentä jälleen hänen arjestaan käsin, eikä 80-luvun tunkkaisella junttameiningillä ja lammiomaisella komentelulla.

– Linjan on lähdettävä kentältä. Jos työkaverilla joku asia on pielessä, se yleensä liittyy johonkin kokonaisuuteen. Meidän liiton yläpäähän valittujen on se kokonaisuus tunnettava ja kaverille kerrottava.

Raakapuu kallista

Kolme päivää Helsingissä kokoontuneet liiton 50 000 jäsenen 175 edustajaa ilmaisivat loppujulistuksessan huolensa siitä, että kallis raakapuu on jälleen romuttamassa sahojen kannattavuutta. Jos sahakelpoisesta tukista tulee pulaa, se horjuttaa myös puutuoteteollisuutta ja liiton työllisyydelle tärkeätä asuntotuotantoa.

Liitto muistuttaa, ettei pitkälti veromarkoin tuettuja ja hoidettuja hyviä metsiä voi hyödyntää miten tahansa.

Työsuhdeturvassa kokous näki paljon petrattavaa. Irtisanomiset voittojen maksimoimiseksi on lopetettava ja tehtävä ne työsopimuslain muutoksella työnantajille niin kalliiksi, että muutkin vaihtoehdot on pakko ottaa puntariin.

Taloudellista vakautta lisäävät tuposopimukset ovat liiton mielestä edelleen ensisijainen sopimusmalli, mutta niiden tulee olla solidaarisia ja tuottaa parannuksia työelämään ja sosiaaliturvaan.

Käyttönimi hyllylle

Elinkeinopoliittisissa tavoitteissaan liitto patistaa jälleen mm. lisäämään puurakentamista ja kehittämään puutuoteteollisuuden vientiä. Ruuantuotannossa teroitetaan puhtautta, terveyttä ja kestävää kehitystä. Geeniruuan tuotannon liitto kieltäisi kokonaan.

Liiton mielestä työajan lyhennys ja työn jako on pidettävä edelleen tavoitelistalla ja pyrittävä siihen, että 10 vuoden kuluttua maassa tehtäisiin 30-tuntista viikkoa.

Perusenergiasta kokouksessa ei saatu kalapaliikkia aikaan, vaan hyväksytyksi tuli liiton hallituksen kanta, jonka mukaan omavaraisuus, ympäristö ja työllisyys puoltavat ydinenergiaa ennen fossiilisia polttoaineita.

Kokous sai raportin myös liiton eri sopimusalojen kehitys- ja työllisyysnäkymistä. Raportti näkee optimismia mm. vanerissa, puutaloissa, veneissä, metsäkoneissa, puutarhoissa ja vihertuotannossa. Sen sijaan harja- ja sivellintuotanto sekä metsä-, puuntaimi- ja turvetyö pysyvät edelleen tiukilla.

Kuten useimmissa muissakin tämän kevään liittokokouksissa myös Puussa asioita puitiin sulassa sovussa. Liiton käyttönimen muuttaminen Puuliitoksi oli tosin nostattamassa metakan, mutta kun maatalouspuoli protestoi jo käytävillä ankarasti, liiton hallitus luopui esityksestään.

Liiton johdossa Kalevi Vanhala, 53, ja sihteeri Lauri Ainasto, 50, aloittivat toisen nelivuotiskautensa. Valtuuston keulaan Raimo Järvisen jälkeen tuli Esko Kosonen Etelä-Savon piiristä.

Eero Kosonen