Yksi keino on järjestää koulutusta, josta yhteiskunta maksaa osan ja työvoimaa haluava yritys loput. Yhteisesti rahoitetun koulutuksen osuus on tällä hetkellä noin 10 pros. Koulutus on ollut ilmeisen tuloksellista ja yritykset palkanneet sen avulla uutta työvoimaa.

Työttömiä koulutetaan yritysten palvelukseen myös rotaatio- tai vaihtovalmennushankkeilla. Yrityksen omat työntekijät pätevöityvät koulutuksessa vaativimpiin tehtäviin ja työttömät saavat heidän vanhat tehtävänsä. Näitä hankkeita on toteutettu metalli-, hotelli- ja ravintola-alalla, IT-sektorilla sekä kemian– ja terveydenhoitoaloilla.

Koulutuksen laadun seuraamiseksi otettiin tämän vuoden alussa käyttöön verkkopohjainen OPAL-oppilaspalautejärjestelmä. Kesäkuussa valmistuneessa ensimmäisessä raportissa on mukana 489 kurssin ja lähes 6 000 kurssilaisen palautteet.

– Opiskelijoiden yleisarvio saamastaan työvoimakoulutuksesta on varsin positiivinen, sillä kaksi kolmasosaa ilmoittaa koulutuksen vastanneen odotuksia hyvin tai erinomaisesti, kertoo ylitarkastaja Eric Hällström työministeriöstä.

Parhaimmat arviot on saanut kuljetusalan ja heikoimmat rakennusalan koulutus. Hällströmin mukaan tämä selittyy paljolti näiden alojen mahdollisuuksilla työllistää koulutettuja. Työvoimakoulutukselta odotetaan nopeita työllistämisvaikutuksia ja odotukset ovat yleensä sitä suuremmat, mitä vaikeammaksi koulutuksen tehtävä käy eli mitä pahemmaksi työvoiman saatavuusongelmat tai työttömien työnhakijoiden työllistämisongelmat kasvavat.

Kesäkuussa otettiin käyttöön myös koko maan ja kaikki koulutukset kattava kurssitarkkuinen vaikuttavuusseuranta, jonka avulla voidaan tarkasti kohdentaa koulutushankintoja tehokkaimmin työllistäviin toimiin.

Pulavuodet vasta edessä

Tilastokeskuksen viime vuoden työnantajahaastatteluiden mukaan työntekijöitä hakeneista toimipaikoista vajaalla kolmanneksella oli ongelmia työvoiman saannissa. Osittain tai kokonaan vaille hakemaansa jäi yhdeksän prosenttia toimipaikoista.

Pulaa podetaan erityisesti Uudellamaalla, Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Etsityimpiä työntekijöitä ovat siivoojat, myyntiedustajat, puhelinmyyjät, kaupanmyyjät, hitsaajat, ohjelmistosuunnittelijat, kirvesmiehet, CNC-koneistajat, ravintolatyöntekijät sekä kokit.

Varsinainen työvoimapula on edessä tulevien vuosien aikana, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle eikä työmarkkinoille tulevista luokista riitä vapautuviin paikkoihin. Vuoteen 2010 mennessä arvioidaan Suomessa vapautuvan vähän alle 700 000 työpaikkaa eli noin 70 000 työpaikka vuodessa. Samaan aikaan vuosittain työmarkkinoille tulee nuoria työntekijöitä keskimäärin vain vajaat 60 000.

"Kouluttajille työllisyysbonus"

– Työvoimasta ei ole pulaa, vaan osaajista, toteaa teollisuuden TT:n johtaja Kari Purhonen.

Purhosen mukaan työllistymisen kannalta keskeisin työvoimakoulutuksen kriteeri on, että koulutus toteutetaan yhteistyössä yritysten kanssa, esim. yhteishankintana. Purhonen katsoo, että oppimismotivaatio kasvaa, kun tutkinnon suorittaneelle on tiedossa työpaikka.

– Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus on räätälöitävä myös osallistujan mukaan. Opiskelijalla on oltava henkilökohtainen opintosuunnitelma, jotta koulutus on yksilöllisistä, tavoitteellista ja hyödyllistä.

Purhonen vaatii koulutukseen myös laatua ja vaikuttavuutta.

– Koulutuksen kustannuksia olisi verrattava siihen, kuinka moni työllistyy, eikä laskemalla koulutuspäivien ja koulutettavien lukumäärää. Nyt työvoimapoliittinen koulutus hyödyttää enemmän laajaa kouluttajien joukkoa kuin työttömiä.

Purhonen esittääkin, että kouluttajille voisi maksaa bonusta työllistyneiden mukaan. Samoin koulutuksessa olisi hyödynnettävä laajaa oppilaitosverkostoa, kuten elinkeinoelämän oppilaitoksia.

Räätälöinti hyvästä

– Työtön on itse tilanteensa paras tuntija. Tilanne ja koulutustarve on kartoitettava yhdessä työttömän kanssa, jotta saadaan aikaan täsmällisin ja paras tulos, korostaa SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen.

– Monet pitkään työttömänä olleet tarvitsevat myös monista toimenpiteistä rakentuvia polkuja työelämään. Koulutus on vain yksi mahdollinen toimenpide, ja tuoreen tutkimustiedon mukaan ei kovinkaan tehokas työllistäjä.

Laukkanen ei pidä rakentavana sitä, että koulutuksen vaikuttavuutta mitataan vain työllistyneiden määrällä.

– Koulutus ei ole pitkään aikaan taannut paikkaa auringossa, mutta silti se on useimmiten parantanut työttömän asemaa työnhakijoiden jonossa, hän sanoo.

Laukkanen pitää myös kohtuuttomana sitä, että pelkästään veromarkoilla tapahtuvalla koulutuksella odotetaan selvittävän menossa olevasta tehtävärakenteen muutoksesta työpaikoilla.

– Kyllä työpaikkakoulutuksen kehittäminen on jatkossa vähintään yhtä tärkeää kuin veromarkoilla tapahtuvan koulutuksen kehittäminen.

Christina Karlsson