Työuupumusta on tutkittu pilvin pimein, syitä on löydetty mappikaupalla, mutta työhyvinvoinnin tutkimus on alkutaipaleella. Kuntoutussäätiön kehittämispäällikkö, lääketieteen tohtori Eero Riikonen on asiakastyön kautta tullut siihen tulokseen, että työhyvinvoinnin tutkimusotetta kannattaisi laajentaa. Meillä on lähes sivuutettu arjen puheen ja tarinoiden tutkiminen.

Riikonen, Mikko Makkonen ja Ilpo Vilkkumaa etsivät Työsuojelurahaston tuella tehdyssä, kohta ilmestyvässä tutkimusraportissa "Hullun työn tauti" työhyvinvoinnin juuria virallisen ajattelun ja puheen takaa.

– Nämä takapihan puheet kertovat paljon enemmän työhyvinvoinnista ja työn ilosta kuin virallinen, julkinen puhe asiasta, muistuttaa Riikonen. Takapihan puhe on arjen puhetta, sitä miten työkaverit puhuvat tupakalla ja kahvipöydissä, miten työstä puhutaan kotona ja kaveripiirissä. Ne puheet ovat huomattavasti virallisia puheita vivahteikkaampia, kieli on elämänmakuista ja kielikuvat moniulotteisempia.

Takapihan puheet paljastavat oleellisia asioita työhyvinvoinnista. Ne kertovat, kuinka todellisuudessa selviämme työstä, joka nykypäivänä uuvuttaa ja vammauttaa yhä useampia.

Riikonen puhuukin "hullun työn taudista". Tehomaatalous on tuottanut hullun lehmän taudin ja äärimmilleen viety tehokkuusajattelu johtaa työelämässä hieman samankaltaiseen tilanteeseen. Työtä tarkastellaan liikaa tuottavuuden mittatikulla, ja tekijältä vaaditaan ylirationaalisia ja ylijärkeviä ratkaisumalleja. Ajattelemme insinöörimäisesti ja puhumme työliturgiaa. Teknologinen maailmankuva on yksiulotteinen — siitä puuttuu lumous.

Näillä eväillä ei Riikosen mukaan päästä tarkastelemaan työhyvinvointia. Ensin pitää raaputtaa pintakerros pois, kuunnella arjen asiantuntijoita, siis työntekijöitä ja tutkia millaisin sanoin, sävyin ja vertauskuvin tekijät kertovat työstään. Sitten voimme löytää tienviittoja hyvinvointiin, avaimia arkisen työn iloon.

Jostain vieraasta jotain omaa

Jos morsiamella pitää olla jotain sinistä ja jotain vierasta, niin kyllä työssä pitää olla jotain omaa. Olkoon sinistä sitten se arjen lumous. Jokaisen pitäisi löytää työstään jotain omaa, oma tyyli, rytmi, oma juttu. Jos työstä ei saa minkäänlaista oman kokemusta, työ tuntuu orjuudelta.

Eero Riikosta kiinnostaakin vierauden muuttaminen omaksi. Jos työssä vierautta kyetään muuttamaan omaksi, niin se lisää työhyvinvointia, jopa työn iloa.

– Työelämän ongelmien ratkaisut voivat olla asiakysymysten sijaan usein tyylikysymyksiä.

Työhyvinvoinnista ja työn ilosta puhuessaan Riikonen ottaa esimerkkejä taiteesta. Hän uskoo, että kannattaa ajatella työn ilon usien liittyvän pikemminkin taiteeseen kuin tieteeseen. Työn puhe vilisee raakoja faktoja, mutta kun halutaan ilmaista työhyvinvointia, perusmetaforat löytyvät helpommin taiteesta ja ovat usein vaikeasti selitettäviä.

– Kaikille kokemuksille ei löydy selkeitä selityksiä. Miksi esimerkiksi joku musiikki jää mieleen soimaan ja koskettaa, mutta joku toinen ei. Mistä se johtuu? Sama on työn ilonkin kanssa. Yhdelle se on yhtä, toiselle toista.

– Työhyvinvointia pitääkin mielestäni tarkastella pikemminkin taito- ja taidelajina kuin tietolajina. Se on arjen taidetta, eihän säveltäminenkään onnistu pelkän tiedon varassa, Riikonen sanoo.

– Työn metaforia kuunnellessani olen havainnut ihmisten ajattelevan työnilon olevan lähempänä musiikkia tai jotain samantapaista kuin suhde puolisoon — sitä ei pidetä ohjelmallisena eikä laskelmallisena.

Takapihan puheet paljastavat

Työhyvinvoinnin tutkimisessa takapihan puheet ovat paljastavia. Ihmiset hahmottavat todellisuutta kielen ja tarinoiden avulla. Tarinoiden työ ja työhyvinvointi poikkeavat virallisen kateederipuheen työstä. Virallinen puhe myös välttelee ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita. Puhutaan vain terveydestä ei sairaudesta eikä kuolemasta. Puhutaan menestyksestä, mutta epäonnistumiset väistetään. Työn takapihan puheet taas paljastavat niin kremppaavan selän, vaihdevuodet, seksiongelmat, potuttavat asiakkaat, tökkivät koneet kuin simputtavat pomotkin.

Eero Riikonen näkee, että takapihan puheissa olisi paljon opiksi otettavaa työelämän kannalta. Työhyvinvointia koskevan kielen, sanaston, käsitteistön ja vertauskuvaston laajentaminen olisi tarpeen. Varsinkin kun luovuuden ja kekseliäisyyden vaatimukset työssä lisääntyvät.

– Nykyisin tuntuu joskus siltä, että ihmisten pitää kohta ostaa omat ajatuksetkin verkosta. Vieraat ja lainatut ajatukset kuulostavat hienommilta. Itse olen sitä mieltä, että juuri hullut puheet ja oudot arjen ideat avartavat ajattelua. Niiden merkitys vain kasvaa kun kekseliäisyys, uusien asioiden ja näkökulmien keksiminen on jatkossa entistä tarpeellisempaa.