SAK odottaa tupolta tuttua roplaa: parempaa työllisyyttä, solidaarisesti kasvavaa ostovoimaa ja tulonjaon oikeudenmukaisuutta. Myös tulos- ja voittopalkkioiden pelisääntöjä, jotka työnantajat viime kierroksella tyrmäsivät, on taas tavoiteltava.

Järjestön laatukoriin valtuusto lastasi puheenjohtaja Lauri Ihalaisen alustuksen pohjalta mm. ammatillisen osaamisen parannuksen, työssä jaksamisen, perheiden tarpeista lähtevät työajat ja poikkeavaa työaikaa tekevien lastenhoitojärjestelyt.

Yksi tärkeimmistä seuraavan kierroksen tavoitteista on valtuuston mielestä irtisanomisehtojen parantaminen, koska ne ovat muuta EU:ta huonommat ja houkuttelevat ylikansallisia firmoja työvoiman vähennyksiin Suomessa.

SAK aikoo kohentaa edelleen luottamushenkilöiden toimintamahdollisuuksia. Se haluaa lisäksi kanneoikeuden kautta saada ay-liikkeelle mahdollisuudet valvoa maahanmuuttajien työehtoja.

Valtuutetut puhuivat tuposta vajaalla 40 suulla ja äänessä olivat lähinnä Metalli, PAM ja KTV. Selvimmin tulopolitiikkaa ajoivat metallimiehet.

Ellen Helo PAM:ista muistutti 194 00 alle 50-vuotiaan työttömän olemassaolosta.

– Kunpa työnantajilla välähtäisi kouluttaa nämä ihmiset työhön, ottamaan vastaan eläkkeelle jäävien hiljaista tietoa.

Vuokko Sallinen Tevasta kantoi huolta seuraavasta luottamusmiessukupolvesta.

– Tulevat luottamusmiehet eivät ole työelämässä kasvaneita. Siksi heiltä puuttuvat työvälineet neuvotella työnantajien kanssa.

Metallin Esko Mononen halusi tuponeuvotteluissa tarkasteltavan tulonjaon ja tuloerojen kasvua. Hänen mukaansa Metalli lähtee tupoon, jos kaikki tulevat siihen mukaan ja tupo joustaa alakohtaisesti.

Hannu Viherpuro VAL:ista kyseenalaisti Lipposen ajamaa politiikkaa.

– Mitä on sellainen sosiaalidemokratia, jossa tuloerot kasvavat, palkkatulojen osuus kansantulosta romahtaa, valtion henkilöstöpolitiikka on ala-arvoista, huippujohdon palkat ovat nousseet sadalla prosentilla, kansanedustajat nostavat palkkojaan, köyhät köyhtyvät ja syrjäytyminen jatkuu?

Puuliiton Esko Kosonen muistutti liiton SAK:n syysvaltuustolle tekemästä irtisanomisraha-aloitteesta.

– Irtisanominen ja lomautus on edelleen liian helppoa. Keskusjärjestön on vaikutettava siihen, että työnantajan vastuu näissä tilanteissa kasvaa.

VAL:in Kari Hujanen toivoi yksivuotista tupoa, jonka päätavoitteista olisivat työllisyys, veropoliittiset toimet, verotuksen sisäinen uudistus, mutta eivät mittavat veronalennukset.

PAM:in Johanna Rajala huomautti, ettei työajan lyhennys ole kaikkien mieleen.

– Se on hyvä kokopäivätyöläisille. 25-30 viikkotuntia on kuitenkin palvelualojen yleisin tuntimäärä ja ihmiset tekevät jopa alle neljän tunnin työpäivää. Samoin PAM:in Jaana Matilainen muistutti, ettei kokoaikatyön ansiotarkastelu anna oikeaa kuvaa pamilaisten palkkatasosta.

Anne Puntanen KTV:stä halusi eläkeasiat kuntoon ennen tupoa. Hän arvosteli Kuntien eläkevakuutusta hankalista neuvotteluista.

– Palkansaajilla on Kevassa vain kuulemismahdollisuus. Kevan sanelupolitiikka ei edusta nykyaikaa, Puntanen arvioi.

KTV:n Juha Bilund oli valtuutetuista ainoa SAK:n ydinvoimakannan arvostelija. Hän ei katsonut johdolla olevan kentän tukea kannalleen.

  Uusi tupo vaatii Lauri Ihalaisen mukaan nyt tosi vahvaa tahtoa ja koko palkansaajaliikkeen yhteistä näkemystä laatutavoitteista ja palkkojen päälinjastakin.

Tunnin katsauksessaan valtuustolle Ihalainen myönsi, että SAK:n liitot painottavat tämän hetken sopimuskaavioissaan varsin erilaisia tavoitteita, mutta tupon epäily on vielä suurempaa STTK:ssa ja Akavassa.

– Jos tupo aiotaan saada puihin, palkat on sovittava oikeudenmukaisiksi ja kaikkia koskeviksi. On mahdotonta, että osa porukasta sidotaan keskusjärjestöpaperilla tiettyihin ansioihin ja sen päälle joitakin aloja lihotetaan vielä ylimääräisellä, viittasi Ihalainen lähinnä julkispuolen opetuksen ja terveydenhoidon vaatimuksiin.

SAK:n palkkalinja on puheenjohtajan mukaan perinteinen: solidaarinen ja oikeutta pieni- ja keskituloisille tekevä. Prosenttipohjaiset potit, jotka lisäävät miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta, eivät tule kysymykseen, Ihalainen heitti Akavalle.

Kun laajan sopimuksen päätavoite on edelleen nujertaa työttömyys, Ihalainen ilmoitti SAK:n olevan valmis työnantajien tarjoamiin työllisyystalkoisiin.

– Työnantajien ja rahaministeriön virkamiesten ajattelu, että rakennetyöttömyys hoidettaisiin palvelualojen pienillä, yhteiskunnan pysyvillä tuilla jatketuilla palkoilla, on ristiriidassa työttömyyden vilpittömän ratkomisen kanssa. Samaa voidaan sanoa työnantajien tietoisesta pyrkimyksestä kasvattaa palkkaeroja, sanoi Ihalainen.

"Halpatyötä ei pidä lisätä"

Myös valtuuston puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori torjui hänelle jopa kovasanaisesti matalapalkkamarkkinat.

– Yhteiskunta- ja työpolitiikan luovuttamattomana tavoitteena on oltava, että pienituloisuudesta päästään eroon, eikä sitä lisätä.

Santamäki-Vuori tyrmäsi myös työnantajien pyrkimykset heivata osaamiseen perustuva työmarkkinamalli.

– Rakennetyöttömyys helpottaa räätälöidyin keinoin tukemalla mm. sosiaalisten yritysten, säätiöiden ja työpajojen toimintaa ja järjestämällä voimavarat aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, Santamäki-Vuori opasti.

SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Pekka Ahmavaara puhui palkka- ja omaisuustulojen uusjaosta pääoman hyväksi. Tämä ns. funktionaalisen tulonjaon raju muutos 90-luvulla johtui hänen mukaansa etupäässä siitä, että huonot firmat kaatuivat ja elinkelpoisetkin supistivat väkeään.

– Toinen pääsyy on it-alojen voimakas kasvu ja huipputuottavuus, mihin kyytiin palkat eivät päässeet. Ilman it:tä teollisuuden tulonjako ei ole muuttunut 1993 jälkeen.

Tupoilla betonoitua palkkamalttia Ahmavaara ei pidä vääristyneessä tulonjaossa merkitsevänä ollenkaan. Hänestä maltin avulla vienti saatiin vetoon ja talous nousuun, mikä alkaa vasta nyt näkyä.

Ahmavaara myönsi, että eräillä aloilla, kuten metsäteollisuudessa, sähköteknisellä ja pankeissa hyvä kannattavuus on kasvattanut palkkapaineet koviksi. Näitä paineita päästämään hän suositteli henkilöstörahastoja.