Synkän tilaston ykköstilaa pitää Kolumbia, jossa 201 ay-aktiivia menetti henkensä tai "katosi." Kaikkiaan VAKL:n aineisto kattaa 132 maata tai aluetta.

Vuonna 2001 VAKL on kirjannut myös 4 000 ay-aktiivien pidätystä ja 1 000 loukkaantumista. Noin 10 000 aktiivia on saanut ay-toiminnan vuoksi potkut.

VAKL:n mukaan ay-toiminta on useissa maissa vaikeutunut globaalin talouden kiristyneen kilpailun vuoksi. Tästä syystä ongelmiin ei juurikaan voida vaikuttaa kansallisesti. Tehokkaampi tapa VAKL:n mukaan on ay-liikkeen kansainvälisen solidaarisuuden vahvistaminen.

Ay-järjestöjen toiminta demokratian puolesta on johtanut aktiivien vainoihin Kiinassa ja Burmassa. Näissä maissa hallitukset ovat ajaneet ay-järjestöt maan alle, nämä kun ovat rohkeasti pyrkineet juurruttamaan demokratiaa jäsenistöönsä. Afrikan mantereella Zimbabwessa on käymässä samalla tavalla. Myös Valko-Venäjällä ovat presidentti Lukashenkon itsevaltiaat otteet tehneet ay-toiminnasta entistä vaarallisempaa.

Suuryhtiöitä sekaantunut murhiin

Globaalin talouden liberalisointi on merkinnyt ongelmia ay-liikkeelle, kun se on lähtenyt vastustamaan yksityistämistä ja työelämän oikeuksien purkamista. Näin on käynyt mm. Bangladeshissä, jossa aktiivinen liittosihteeri murhattiin ja Argentiinassa, jossa lakkoilu ja mielenosoitukset ovat johtaneet pidätyksiin ja väkivaltaisiin yhteenottoihin poliisien kanssa.

Myös Kolumbiassa on ay-aktiivien murhien ja katoamisten taustalta jäljitetty kansainvälisiä suuryhtiöitä.

Kolumbian suurimman ay-keskusjärjestön, CUT:n pääsihteeri Hector Fajardo sanoikin vierailleessaan Suomessa alkuvuodesta, että taisteluja maassa on miltei mahdotonta pysäyttää niin kauan kun joku niistä taloudellisesti hyötyy.

Esimerkkeinä työantajien mielivallasta VAKL listaa sellaiset maat kuin Pakistan, Indonesia, Kiina ja Etelä-Korea. Näissä kaikissa on työntekijöitä uhattu fyysisesti tai vangittu ay-toiminnan vuoksi.