Toukokuussa Transpointin leipiin oppisopimuksella päässyt Saikko myöntää, että puheet alipalkoilla liikkuvista suhareista muutaman ajatuksen aina silloin tällöin varastavat.

– Mutta jos työ rupeaa yleisemminkin menemään alle torihintojen, liitto puuttuu kyllä asiaan, Aki Saikko luottaa.

Opissa kun on, Saikko pyörii kuormureineen enimmäkseen Lappeenrannan ja lähiseudun liikenteessä. Puolet työajasta kuluu terminaalissa kuormankäsittelytöissä. Koulutuksen seuraavassa vaiheessa hänen pitäisi suorittaa E-kortti, jolla pääsisi lastatun yhdistelmärekankin rattiin.

– Työ on mielenkiintoista, ja tavaraa näkyy piisaavan. Hyvältä tämä näyttää, kertoo LVI-asentajan hommista työttömyyttä pakoon lähtenyt Saikko.

Lappeenrannan Transpointin pääluottamusmies Pekka Lehtonen, 43, sanoo, ettei ulkomaisia kuljettajia suomalaisissa autoissa vinoon katsota, mutta:

– Pelin pitää olla reilua, ja kotimaisten kuljettajien työllisyys pitää taata. Laeista ja sopimuksista ei voi luistaa eikä kuljettajien ammattitaitovaatimuksista lipsua. Sietämätöntä on myös käyttää vierasmaalaisen kielitaidottomuutta ja huonoa yhteiskunnan tuntemusta omaksi taloudelliseksi hyödykseen, Lehtonen linjaa.

Toistaiseksi hallinnassa

Liikennettä ja maantiekuljetuksia pidetään "herkkänä toimialana", kun EU muutaman vuoden kuluttua laajenee itään. Kilpailu kovenee eittämättä. Siltä palkatkaan eivät hevin turvassa ole. Tämän lisäksi liikkuva työ ja pienten yritysten viidakko jopa houkuttelevat suosimaan harmaata taloutta.

Kaakkoisen Suomen kuljetusbisneksen tasapainoa heiluttaa myös suuren Venäjän läheisyys.

– Ne itänaapurit, joita minä olen ratissa nähnyt, ovat ajaneet omia autojaan. En myöskään ole havainnut, että venäläiskuormurit kilpailisivat meidän kanssamme kuljetuksista.

– Toistaiseksi nämä meikäläisten kuljetuskuviot eivät ole pahemmin seonneet, mutta kuka tulevan tietää. Sitä pitää kuitenkin tarkkaan vahtia, että tilipussi on yhtä paksu, on taskussa sitten Suomen tai jonkun muun maan passi, sanoo 30 vuotta kuormuria kuljettanut imatralainen Martti Tanninen, 50.

Vähän tuttavuutta "suhareiden" kanssa kertoo tehneensä myös autonkuljettaja Jorma Lensu, 41.

– Näkeehän niitä aina välistä tuolla tien päällä, mutta tänne ei kukaan ole tullut töihin pyrkimään. Erään asiakkaan muistan kuitenkin taannoin valittaneen, että vaikka kilvet olivat suomalaiset, kuski ei tahtonut ymmärtää puolikastakaan tämän maan sanaa.

– Työmoraalissa ja ammattitaidossa me olemme naapurin poikia edellä. Sitä toivoisin työnantajienkin arvostavan, Lensu sanoo.

Valvonnasta vedenpitävä

Lappeenrannan Transpointin 22 kuskia ovat sikäli herran kukkarossa, että he saavat palkkansa vakiintuneita työelämän pelisääntöjä ainakin enimmäkseen noudattavalta, maanlaajuiselta, valtion omistamalta firmalta.

– Tämän Saimaan seudun suurimmissa keskuksissa on kuitenkin paljon pieniä firmoja, joiden työntekijöitä 'pitkät kilvet' (venäläisautot) huolestuttavat ja jotka tuntevat töidensä olevan liipaisimella erilaisten keikanheittäjien paineessa.

– Eikä tässä puhuta mistään pienen joukon murheesta. Laskemme, että kuljetustöistä saa tällä alueella leipänsä hyvinkin parisen tuhatta työihmistä, Pekka Lehtonen muistuttaa.

Hän sanoo joidenkin kuormureiden mittareihin ilmestyneen viikonvaihteessa tuhansiakin kilometrejä ilman, että ratinpyörittäjästä tietää kukaan.

– Täkäläisessä Venäjän-liikenteen pääterminaalissakin ajeli yksi poika trukkia äskettäin ilman työlupaa, mikä selvisi, kun tarkistin asian viranomaisilta. Venäjä ja Viro kaikuvat usein päällimmäisinä myös alueen tulliterminaaleissa ja Mustolan satamassa.

Lehtosen mukaan ay-liikkeen pitää päästä käsiksi ja sopimuksiin työmaiden työsuhdevalvonnasta oli työnantaja sitten kuka hyvänsä.

– Valvonnasta tulisi rakentaa myös niin vedenpitävä, että se soveltuisi näihin kuljetusten kaltaisiin liikkuviinkin töihin, painottaa lähes pari vuosikymmentä autoalan luottotehtäviä hoitanut Lehtonen.

Eero Kosonen
Heli Saarela, kuva