Jatkoilmoituksia uskotaan seuraavan, sillä etenkin USA:ssa sekä suuret että pienet omistajat ovat hermostuneet yritysjohtajien rahastukseen optioilla. Monissa amerikkalaisissa suurkonkurssiskandaaleissa johtajat ovat onnistuneet tienaamaan optioillaan suunnattomasti, kun kirjanpitoväärennösten ansiosta yhtiöiden osakekurssit ovat nousseet rajusti.

Optiolla voi sen lunastusaikana ostaa yhtiön osakkeita ennalta sovittuun hintaan. Niitä voi myös myydä pörssissä.

Monissa amerikkalaisissa suuryhtiöissä optioissa on piillyt johtajille muutaman miljoonan dollarin palkan lisäksi kymmenien, jopa satojen miljoonien dollarien lisäpotti. Business Week -lehden mukaan mm. ohjelmistoyhtiö Oraclen pääjohtaja sai optioiden ansiosta edellisvuonna yli 700 milj. dollarin tilin. Viime vuonna paras saavutus oli osakekurssien laskun vuoksi "vain" 150 milj. dollaria.

Palkat sovitaan omassa porukassa

Lisäpaineita johtajien niskaan latasi englantilainen talouslehti The Economist 160-vuotisjuhlanumeronsa erikoisraportissa "Kapitalismi ja demokratia". Yhden artikkelin otsikkona oli "Kapitalismin ongelmien ytimessä ovat johtajien palkat".

Lehden mukaan 1970-luvulla sadan parhaiten tienaavan amerikkalaisjohtajan keskipalkka oli noin 40 kertaa suurempi kuin tavallisen työntekijän. 1990-luvun lopulla ero oli kasvanut tuhatkertaiseksi. Suuri osa noususta tuli optioista. Pahinta lehden mielestä on, että monet jättituloista hankittiin vilpillisin keinoin ja että niillä hankittiin valtaa myös politiikassa.

Lehden mielestä kaikki tämä pääsi tapahtumaan siksi, että kilpailussa hyvistä yritysjohtajista johtajat itse päättivät keskenään omat palkkansa. Suuryrityksissä johdon palkoista päättää yleensä hallituksen jäsenistä valittu palkkiotoimikunta. Hallituksissa taas istuu valtaosin muiden yritysten johtajia. Optioiden asettamisessa apuna käytettiin johtajien itsensä palkkaamia konsultteja.

Pörssi vei optioiden arvon

Suomalaisista yhtiöistä vastaavankaltaisia ilmoituksia ei ole vielä tullut. Niiden mielestä Suomessa optioiden ehdot ovat huomattavasti tiukemmat kuin amerikkalaisissa yrityksissä. Lisäksi osakkeiden antaminen on verotuksellisesti vaikeaa.

Suomessakin optiokeskustelua on herättänyt etenkin Nokia ja Sonera. Pörssibuumin aikaan monesta nokialaisesta tuli miljonääri optioiden ansiosta. Tosin niistä tienasi myös verottaja erittäin hyvin.

Nokian pääjohtajalla Jorma Ollilalla on tälläkin hetkellä miljoonia Nokian optioita. Pienempiä optiopotteja on muulla johdolla ja isolla joukolla muita avainhenkilöitä. Mutta pörssiromahduksen vuoksi niitä ei kannata lunastaa.

Suomalaiset "palkkakuopassa"

Suomalaisjohtajien palkat ovat amerikkalaisiin verrattuna pieniä. Nokian pääjohtajan palkka viime vuodelta oli 1,4 milj. euroa, lisäksi hän sai tulokseen sidottuja bonuksia saman verran. 365 amerikkalaisen suuryrityksen pääjohtajat tienasivat keskimäärin miljoonan enemmän.

Ollilan palkka- ja palkkiopotti oli noin 50 kertaa suurempi kuin mitä Nokialla meni keskimäärin rahaa henkilöstömenoihin yhtä työntekijää kohden.

Stora Enson toimitusjohtajan Jukka Härmälän palkka oli vajaat 30 kertaa suurempi kuin työntekijää kohden firmassa menneet henkilöstömenot. Härmälän palkka- ja bonuspotti oli 1,4 milj. euroa.

UPM Kymmenen toimitusjohtajalle Jari Niemelälle maksettiin 1,2 milj. euroa.

Muita miljoonakerholaisia suomalaiset suuryritykset eivät olekaan julkistaneet. Seuraavaksi puhutaan "vain" kuusinumeroisista luvuista. Mutta sellaisellakin varmaan tulee toimeen.

Heikki Lehtinen