Työpsykologi Merja Hutri on tutkinut ihmisten työssä kriisiytymistä, mikä on eri asia kuin viime vuosina paljon puhuttu burn out.

– Työkriisissä työntekijällä on vielä voimia ja halua ratkoa ongelmiaan. Ja kun vielä on energiaa, silloin työhön liittyvien kysymysten kanssa painiskelevan kannattaisikin alkaa käsitellä hankaliksi kokemiaan asioita. Keskustelukumppanin voi löytää esimerkiksi työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjaajasta, kertoo Hutri.

– Sieltä löytyy uraohjauksen ammattilaisia, joiden kanssa voi puhua pulmallisista tilanteista jo ennen kuin työpaikan vaihto alkaa tuntua ainoalta tieltä ulos umpikujasta. Toisaalta jos uupuminen ja elämänilon katoaminen jo uhkaavat, apua kannattaa hakea terveydenhuollon ammattilaisilta.

– Työssään kriisiytyneissä on kaikenikäisiä miehiä ja naisia kaikenlaisista töistä. Yleensä ongelmat alkavat, kun työntekijän vanhat selviytymisstrategiat eivät enää yllättäen riitäkään, toteaa Merja Hutri.

Mutta apuakin on saatavilla.

– Työpsykologeilla ja uraohjaajilla on monia auttamiskeinoja.

Hutri itse on kehittänyt yhtä apuvälinettä eli syyt ja selitykset –menetelmää SYSEä yhdessä Työsuojelurahaston kanssa. Siinä työntekijä yhdessä työpsykologin kanssa opettelee tunnistamaan omia ajattelutapojaan. Lisäksi etsitään keinoja, joilla hankaliksi koetuista tilanteista voi selvitä ulos.

Kriisi saa kaiken näyttämään mustalta

Miksi omien ajattelutapojen tunnistaminen on tärkeää? Jos on vihainen, niin on vihainen, se siitä.

Hutri toteaa kuitenkin:

– Meidän tapamme ajatella ohjaa usein meidän tapaamme toimia. Lisäksi kriisillä on taipumus värittää ihmisen ajatusmaailmaa. Vähitellen kaikki alkaa näyttäytyä mustassa valossa. Tyypillistä on esimerkiksi se, että työntekijä alkaa syyttää kaikista ongelmista itseään tai muita.

– Työpsykologin kanssa yritetään löytää vaihtoehtoisia ajatus- ja toimintamalleja. Lisäksi opetellaan sanomaan itselle ja omille kielteisille ajatuskuluille stop.

– Tähän on kuitenkin heti lisättävä, että työntekijän ei tarvitse aina olla myönteinen. Jos olosuhteet ovat huonot, tarkoituksenmukaisinta on tietenkin se, että työolosuhteita muutetaan, sanoo Hutri.

– Tarvittavat muutokset ovat usein isoja ja ne koskettavat monia ihmisiä ja ne vievät aikaa. SYSE –menetelmän avulla ei voida muuttaa organisaatioita, mutta sillä pyritään antamaan työntekijälle uusia selviytymisstrategioita.

Selviytymisstrategioita on monenlaisia.

– Yhtä auttaa ongelmien suora kohtaaminen, toista puolestaan sen hyväksyminen, että ei ole täydellinen. Joskus on hyväksyttävä sekin, että tietyt asiat ovat toisin kuin itse soisi niiden olevan. Tarkoitus on, että työntekijä etsii selviytymiskeinoista ne, jotka tuntuvat itselle sopivimmilta, sanoo Merja Hutri.

Apua haettava ennen umpikujaa

Mielenterveyden häiriöt ovat yhä useammin syynä työkyvyttömyyteen ja työkyvyttömyyseläkkeeseen.

– Usein ihmisille tarjotaan apua vasta kun hänen voimansa ovat aivan lopussa. Olisi hyvä, jos työpsykologien puoleen voisi ja osattaisiin kääntyä jo ennen tilanteen ajautumista umpikujaan, huomauttaa Hutri.

Kysymykset, joiden kanssa ihmiset painiskelevat työkriisissä ovat suuria:

Voinko jatkaa entisessä työssä?

Pitäisikö vaihtaa paikkaa nykyisen työnantajan palveluksessa?

Olisiko työpaikan vaihto sittenkin paras ratkaisu?

Vai pitäisikö mennä uudelleenkoulutukseen, hankkia uusi ammatti?

Käynteihin työterveyspsykologin luona kannattaisi siis satsata aikaa ja hieman sitä rahaakin.

Sari Putkonen