Toisella kerralla kerrottiin jo paikkojen olevan täynnä. Kyllähän töitä varmaan jossakin olisi ollut, mutta kun aikansa kiertelee ja aina kuulee paikkojen olevan täynnä niin motivaatio alkaa kadota.

Ajattelin pitäväni pari viikkoa lomaa ja lähden sen jälkeen kotipuoleen tekemään kotitöitä. Niitä tiesin sentään ainakin riittävän, olihan talossa tehty remonttia viimeiset kaksi vuotta ja pihakin oli…

Kyllähän oikea palkkatyökin olisi kelvannut, mutta menetteli tämäkin.

Mutta kerran käydessäni Outokummussa tyhjentämässä postilaatikkoa löysin sieltä kirjeen SAKKIsta. Siinä minun kerrottiin päässeen mukaan jollekin työleirille. Olin kokonaan unohtanut täyttäneeni talvella eräällä kurssilla sille ilmoittautumislomakkeen. Koko homma kestäisi viikon ja se pidettäisiin Pohjantähti-leirillä jossain kaukana Pohjan kunnassa. Kitara ja reppu siis mukaan ja junalla etelään päin!

Pitkän junamatkan jälkeen saavuin aamulla Karjaalle. Kokoontumiseen oli monta tuntia aikaa ja sunnuntaiaamuna tuntui, että kaikki paikat olivat kiinni. Törmäsin kuitenkin sattumalta pariin paikkakuntalaiseen, jotka tiesivät erään auki olevan kuppilan ja niinpä suunnistimme sinne istuskelemaan. SAKKIn avulla tutustuu porukkaan ympäri Suomen. Näin sain ajan kulumaan ja kun kokoontuminen koitti, huomasin leirille lähtevän myös paljon vanhoja tuttuja.

Viikko oli kiistatta kesän kohokohta: työt olivat mieleen ja yhteishenki porukan kesken oli loistava.

Työ koostui kaikenlaisesta mahdollisesta hommasta, mutta eniten mieleen oli kuitenkin puskan raivaus ja muu "tosimiehen" työ. Olihan isäni opettanut minulle jo pienestä pitäen kaikkea käytännön työtä mitä maaseudulla asuessa oli syytä osata. Työn ohessa osallistuttiin itse leirin ohjelmaan. Työleirin joukkue näyttikin muille, ettemme olleet mistään sokerista muovattuja.

Olisihan leiri voinut kestää vaikka pitempäänkin, mutta pitihän sieltä lähteä aikanaan pois. Vaikkei kesällä pitänyt työtä ollakaan, kyllä pikkuhommia riitti yllättävän paljon. Loppukesästä sain tietää päässeeni Lieksan seurakunnan vaellusrippikouluun isoseksi. Se oli mieleinen tieto, sillä vaellus tapahtui Kevon luonnonpuistossa Lapissa. Aikoinani suoritin itsekin rippikouluni siellä. Ja kyllä muutakin työtä riitti paljon pitkin kesää. Tuli paalattua, rakennettua, roudattua ja teinpä jonkun verran omaan alaani graafiseen suunnitteluun liittyviä töitä. Ja siinä välillä kävin tietenkin kalastelemassa ja nautiskelemassa Suomen kesästä.

Tapahtumarikkaan kesän jälkeen tunsin jo kaipaavani takaisin opiskelemaan ja samaan jotain säännöllistä rytmiä elämääni.