vane.jpg (302 bytes)

tee.jpg (2675 bytes)

pi-nu.gif (132 bytes) METALLITYÖLÄISTEN HARRASTUKSET

Työ ja taide
käsi kädessä

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Arkisesta työstä viriää aiheita ja materiaaleja taiteen tekemiseen ja päinvastoin. Taiteen tekeminen antaa uutta sisältöä ja näkökulmaa normaaliin työhön.

Näinhan se parhaimmillaan voisi olla. Mutta aina ei taiteen ja arkisen työn yhteiselo suju kivuttomasti.

– Välillä tuppaa stressi iskemään, kun tässä tavallaan tekee kahta työtä. Ja olen lisäksi perfektionismiin taipuvainen, joten viimeistelyä riittää, toteaa tamperelainen Metso Lokomo Steelin metallilaborantti ja viimeksi tilataideteoksen kanssa puurtava Asko Salminen.

Asko Salmisen työ Tampereen Hatanpäässä. Foto: PETRI LAITINENMetallilaborantti Asko Salminen tekee työkseen materiaalikokeita, joita taitelija Asko Salminen on saanut aiheita maalauksiinsa ja materiaalivinkkejä tilataideteoksiin. Näin työ ja taide tulevat toisiaan. Sikälikin tukevat, että metallilaborantin palkalla avustetaan taitelijan töiden tekemistä.

Asko Salmisen kohdalla tuskin taiteen tekemistä enää voi sanoa harrastukseksi. Sen verran vakavasti ja ammattitaidolla hän sitä tekee.

Näyttelyt tärkeitä

Asko Salminen on jo kauan ollut mukana Metalliliiton kulttuuritoimikunnassa. Kymmenkunta vuotta hän on ollut mukana työryhmässä, joka kokoaa työt jokakesäiseen Murikka-opiston taidenäyttelyyn. Tämän kesän on Murikassa ollut Metalliliiton Hämeen ja Pirkanmaan toiminta-alueen taidetta ja harrastetöitä — maalauksia ja veistoksia. Työt ovat esillä vielä syyskuun. Ensi kesänä on sitten savolaisen taiteen vuoro.

Salmisen mukaan monen tekijän työssä, etenkin veistoksissa näkyy käsillä tekemisen taito. Harrastajille on myös tärkeää saada töitään esille. Siinä mielessä Murikan kesänäyttelyt ovat paikallaan. Murikan kirjastossa on hyvää seinätilaa maalauksille ja hyllyjen päällä veistokset pääsevät oikeuksiinsa.

– Tänä kesänä laitoimme ensimmäistä kertaa töille hinnat. Kaksi työtä on kuulemma jo ostettu. Mutta enemmänkin voisi tietysti mennä.

– Minusta liitot saisivat enemmän ostaa myös jäsentensä töitä. Onhan liitoilla aina tarvetta lahjoihin ja tuliaisiin sekä toimistojen ja opistojen seinillä olisi hyvää tilaa omankin väen tekemälle taiteelle, arvioi Salminen.

Sfinksin muoto puhuttelee

– Töiden valinta näyttelyyn on joka vuosi ollut vaikeaa, mutta sopuun työryhmä on aina sopivasti päässyt. Haluamme antaa mahdollisimman monelle tekijälle mahdollisuuden töiden esittelyyn. Nyt on esillä tavallista enemmän veistoksia, joukossa oikeita helmiäkin, toteaa Salminen.

– Minun ehdoton suosikkini on Martti Leppäsen Sfinksi, sen asento on loistava. Siinä taiteilija on havainnut muodon heti materiaalista. Puun karahka on muotoutunut uljaaksi pääksi ja vartaloksi. Puun syyt ja halkeamat taipuvat käden tai jalkojen mukaan.

– Tässä muoto puhuttelee ainakin minua, sanoo Asko Salminen ja silittää sfinksiä muotoa tunnustellen.

Leppänen on tehnyt paljon puusta ja hänen pihallaan on melkoinen veistostarha.

Maalauksista Salmista viehättävät Martti Ylämäen herkät, persoonallisesti tehdyt, melko suurikokoiset maalaukset.

Askolta itseltään on näyttelyssä "hyvä hitsaussauma" kuten hän itse luonnehtii työtään nimeltä Punainen. Siinä yhdistyy täydellisesti arkinen työ ja taiteen tekeminen. Samoin kuin hänen toisessa taulussaan, jossa valokuvassa on äärettömän ohuesta metallista tehty kirjekuori. Kirjekuori ennakoi hänen seuraavaa isompaa Sairaskertomuksia-projektia, jota varten Salminen on kuvannut Kontiolahden lopetetun sairaalan huoneet ja tehnyt tuhansia kirjekuoria, jotka odottavat paikkaansa kuvissa. Luvassa on aikanaan kokonainen performanssi, johon kuuluu myös tanssi.

Työ taidetta, taide työtä

Kirjekuoren materiaalin Asko Salminen löysi arkityöstään, jossa hän tekee erilaisia materiaalikokeiluja. Samoin hitsaussauma, pitkään kehiteltyä huipputekniikkaa alkoi elää hänen taiteessaan.

– Taiteen toisenlainen näkökulma antaa uutta ajatusta normaalityöhön, materiaalikokeilut eivät aina tunnu materiaalin työstämiseltä, ne näyttävät välillä taideteoksen osilta. Se lisää osaltaan työn iloa.

– Samoin taideteoksen tekeminen välillä tuntuu työltä, niin paljon samanlaista niissä on ja materiaalitkin ovat välillä samoja. Lisaksi isommissa projekteissa on paljon eri työvaiheita. Jos kuvanteko ei luista niin sitten teen välillä vaikka näitä kirjekuoria, toteaa Salminen.

Aino Pietarinen

METALLITYÖLÄISTEN HARRASTUKSETalkuun

Metallityöläinen 2002 jäsenkyselyn raportin mukaan joka viides metallityöläinen on käynyt taidenäyttelyssä vähintään kerran vuoden aikana. Teatterissa tai konsertissa kävi vajaa kolmannes, elokusissa puolet.

Taidetta tutumpia ovat metallityöläisille terassit ja pubit, urheilukatsomot ja raviradat sekä muut joukkotapahtumat. Myös kirjastossa käydään usein.

Urheilutapahtumat ja ravit kuten terassit ja pubitkin ovat enemmän miesten kuin naisten viihdettä. Naiset taas käyvät enemmän teatterissa ja konserteissa.

Alueellisiakin eroja on. Helsingin ja Uudenmaan alueilla käydään elokuvissa useammin kuin muualla, mutta kirjastossa taas vähemmän. Varsinaissuomalaiset ja satakuntalaiset käyvät muita useammin konserteissa, mutta urheilutapahtumissa vähemmän.

Kymen ja Savo-Karjalan väki istuu enemmän terasseilla ja urheilutapahtumissa, jättäen kirjastot vähemmälle. Vaasa. Ja Keski-Suomen alueilla tavataan terasseilla harvemmin kun taas siellä osallistutaan eniten hengellisiin tilaisuuksiin. Oulun ja Lapin alueen metalliväki oli selvästi kärjessä kirjaston käynnissä.

Hyötyliikunta, käsityö, askartelu ja nikkarointi viehätti metallin väkeä, kun taas varsinaiset taidelajit jäivät listan hännille. Vain kymmenkunta prosenttia mainitsi harrastavansa piirtämistä, maalaamista, valokuvausta tai laulamista yksin, kuoroissa tai karaokeilloissa.

Palkkatyöläinen 3.9.2003 nro 7/03

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)