Näinhan se parhaimmillaan voisi olla.
Mutta aina ei taiteen ja arkisen työn yhteiselo suju kivuttomasti.
Välillä tuppaa stressi iskemään, kun tässä tavallaan tekee kahta työtä.
Ja olen lisäksi perfektionismiin taipuvainen, joten viimeistelyä riittää, toteaa
tamperelainen Metso Lokomo Steelin metallilaborantti ja viimeksi tilataideteoksen kanssa
puurtava Asko Salminen.
Metallilaborantti Asko Salminen tekee työkseen materiaalikokeita,
joita taitelija Asko Salminen on saanut aiheita maalauksiinsa ja materiaalivinkkejä
tilataideteoksiin. Näin työ ja taide tulevat toisiaan. Sikälikin tukevat, että
metallilaborantin palkalla avustetaan taitelijan töiden tekemistä.
Asko Salmisen kohdalla tuskin taiteen tekemistä enää voi sanoa harrastukseksi. Sen
verran vakavasti ja ammattitaidolla hän sitä tekee.
Näyttelyt tärkeitä
Asko Salminen on jo kauan ollut mukana Metalliliiton kulttuuritoimikunnassa.
Kymmenkunta vuotta hän on ollut mukana työryhmässä, joka kokoaa työt jokakesäiseen
Murikka-opiston taidenäyttelyyn. Tämän kesän on Murikassa ollut Metalliliiton Hämeen
ja Pirkanmaan toiminta-alueen taidetta ja harrastetöitä maalauksia ja veistoksia.
Työt ovat esillä vielä syyskuun. Ensi kesänä on sitten savolaisen taiteen vuoro.
Salmisen mukaan monen tekijän työssä, etenkin veistoksissa näkyy käsillä
tekemisen taito. Harrastajille on myös tärkeää saada töitään esille. Siinä
mielessä Murikan kesänäyttelyt ovat paikallaan. Murikan kirjastossa on hyvää
seinätilaa maalauksille ja hyllyjen päällä veistokset pääsevät oikeuksiinsa.
Tänä kesänä laitoimme ensimmäistä kertaa töille hinnat. Kaksi työtä on
kuulemma jo ostettu. Mutta enemmänkin voisi tietysti mennä.
Minusta liitot saisivat enemmän ostaa myös jäsentensä töitä. Onhan
liitoilla aina tarvetta lahjoihin ja tuliaisiin sekä toimistojen ja opistojen seinillä
olisi hyvää tilaa omankin väen tekemälle taiteelle, arvioi Salminen.
Sfinksin muoto puhuttelee
Töiden valinta näyttelyyn on joka vuosi ollut vaikeaa, mutta sopuun työryhmä
on aina sopivasti päässyt. Haluamme antaa mahdollisimman monelle tekijälle
mahdollisuuden töiden esittelyyn. Nyt on esillä tavallista enemmän veistoksia, joukossa
oikeita helmiäkin, toteaa Salminen.
Minun ehdoton suosikkini on Martti Leppäsen Sfinksi, sen asento on
loistava. Siinä taiteilija on havainnut muodon heti materiaalista. Puun karahka on
muotoutunut uljaaksi pääksi ja vartaloksi. Puun syyt ja halkeamat taipuvat käden tai
jalkojen mukaan.
Tässä muoto puhuttelee ainakin minua, sanoo Asko Salminen ja silittää
sfinksiä muotoa tunnustellen.
Leppänen on tehnyt paljon puusta ja hänen pihallaan on melkoinen veistostarha.
Maalauksista Salmista viehättävät Martti Ylämäen herkät, persoonallisesti
tehdyt, melko suurikokoiset maalaukset.
Askolta itseltään on näyttelyssä "hyvä hitsaussauma" kuten hän itse
luonnehtii työtään nimeltä Punainen. Siinä yhdistyy täydellisesti arkinen työ ja
taiteen tekeminen. Samoin kuin hänen toisessa taulussaan, jossa valokuvassa on
äärettömän ohuesta metallista tehty kirjekuori. Kirjekuori ennakoi hänen seuraavaa
isompaa Sairaskertomuksia-projektia, jota varten Salminen on kuvannut Kontiolahden
lopetetun sairaalan huoneet ja tehnyt tuhansia kirjekuoria, jotka odottavat paikkaansa
kuvissa. Luvassa on aikanaan kokonainen performanssi, johon kuuluu myös tanssi.
Työ taidetta, taide työtä
Kirjekuoren materiaalin Asko Salminen löysi arkityöstään, jossa hän tekee
erilaisia materiaalikokeiluja. Samoin hitsaussauma, pitkään kehiteltyä huipputekniikkaa
alkoi elää hänen taiteessaan.
Taiteen toisenlainen näkökulma antaa uutta ajatusta normaalityöhön,
materiaalikokeilut eivät aina tunnu materiaalin työstämiseltä, ne näyttävät
välillä taideteoksen osilta. Se lisää osaltaan työn iloa.
Samoin taideteoksen tekeminen välillä tuntuu työltä, niin paljon samanlaista
niissä on ja materiaalitkin ovat välillä samoja. Lisaksi isommissa projekteissa on
paljon eri työvaiheita. Jos kuvanteko ei luista niin sitten teen välillä vaikka näitä
kirjekuoria, toteaa Salminen.
Aino Pietarinen
METALLITYÖLÄISTEN HARRASTUKSET Metallityöläinen 2002 jäsenkyselyn
raportin mukaan joka viides metallityöläinen on käynyt taidenäyttelyssä vähintään
kerran vuoden aikana. Teatterissa tai konsertissa kävi vajaa kolmannes, elokusissa
puolet.
Taidetta tutumpia ovat metallityöläisille terassit ja pubit, urheilukatsomot ja
raviradat sekä muut joukkotapahtumat. Myös kirjastossa käydään usein.
Urheilutapahtumat ja ravit kuten terassit ja pubitkin ovat enemmän miesten kuin
naisten viihdettä. Naiset taas käyvät enemmän teatterissa ja konserteissa.
Alueellisiakin eroja on. Helsingin ja Uudenmaan alueilla käydään elokuvissa useammin
kuin muualla, mutta kirjastossa taas vähemmän. Varsinaissuomalaiset ja satakuntalaiset
käyvät muita useammin konserteissa, mutta urheilutapahtumissa vähemmän.
Kymen ja Savo-Karjalan väki istuu enemmän terasseilla ja urheilutapahtumissa,
jättäen kirjastot vähemmälle. Vaasa. Ja Keski-Suomen alueilla tavataan terasseilla
harvemmin kun taas siellä osallistutaan eniten hengellisiin tilaisuuksiin. Oulun ja Lapin
alueen metalliväki oli selvästi kärjessä kirjaston käynnissä.
Hyötyliikunta, käsityö, askartelu ja nikkarointi viehätti metallin väkeä, kun
taas varsinaiset taidelajit jäivät listan hännille. Vain kymmenkunta prosenttia
mainitsi harrastavansa piirtämistä, maalaamista, valokuvausta tai laulamista yksin,
kuoroissa tai karaokeilloissa. |
Palkkatyöläinen
3.9.2003 nro 7/03