Työpaikkojen tasa-arvotyön pitäisi uuden lain perusteella
edetä suurin harppauksin. Merkittävin edistysaskel on se, että työnantajan tulee
laatia tasa-arvosuunnitelma yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa tarvittaessa
sakon uhalla silloin, kun työnantajan palveluksessa on vähintään 30 työntekijää.
Ihannetila on, että tasa-arvon edistämisen hyödyt ovat riittävä porkkana
suunnittelulle, mutta kaivattu sanktiomahdollisuus toimii keppinä silloin, kun tahtoa ei
ole. Uutta on se, että tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää selvitys työpaikan
tasa-arvotilanteesta ja palkkakartoitus sukupuolen mukaan. Suunnitelmassa tulee olla myös
aiotut toimenpiteet sekä arvio aikaisempien toimien tuloksista.
Palkkojen kartoittaminen koko henkilöstön osalta antaa uuden mahdollisuuden
tarkastella ansioita eri sopimusalojen kesken. Tähän mennessä kullakin
luottamusmiehellä on ollut oikeus saada palkkatilastoja ainoastaan edustamistaan
työntekijöistä. Työpaikkakohtaisen neuvottelun varaan jää pitkälti se, millaisia
palkkakartoitukset ovat. Osapuolet ovat todenneet, että kartoituksen perustana ovat
työpaikalla jo ennestään käytössä olevat palkkatilastointikäytännöt. Laki ei
varsinaisesti edellyttäisi analyyttistä tehtävien vaativuuden arviointia, mutta
jollakin tavalla tulisi voida määrittää saman arvoiset työt, myös yli
työehtosopimusrajojen. Tämä vertailu tulee olemaan haasteellista.
Työntekijöillä on jo nykylainkin mukaan oikeus saman työnantajan palveluksessa
saada samasta tai samanarvoisesta työstä samaa tehtäväkohtaista palkkaa. Pulmana on
usein se, ettei vaativuuksia vertailla aina edes saman työehtosopimuksen sisällä, esim.
kunta-alalla vertailu usein vain saman hinnoitteluryhmän sisällä, saatikka yli
työehtosopimusrajojen. Naiset ja miehet työskentelevät kuitenkin pääasiassa eri
tehtävissä, jolloin vertailu yli rajojen on aiheellista, kun tavoitteena on havaita
mahdolliset sukupuolesta aiheutuvat perusteettomat erot.
Palkkatasa-arvon edistäminen herättää tunteita mitä lähemmäs konkreettista
työpaikkatason toimintaa tullaan. Palkkasuhteiden muutokset ovat herkkä aihe, vaikkei
kenenkään palkka laskisikaan. Puutteistaan huolimatta työn vaativuuden arviointi on
paras keino pyrittäessä oikeudenmukaiseen, työn vaativuutta vastaavaan palkkaukseen.
Parhaillaan on menossa työmarkkinajärjestöjen yhteinen hanke, jossa tutkitaan työn
vaativuuden arvioinnin vaikuttavuutta palkkatasa-arvoon. Tavoitteena on jatkossa
kehittää sellaisia työn vaativuuden arviointijärjestelmiä, jotka mahdollistavat saman
alan ja saman työpaikan kaikkien henkilöstöryhmien töiden vaativuuksien arvioinnin
samoilla kriteereillä. Tasa-arvolain uudistus luo paineita tähän. Palkkakartoitus
sellaisenaankin on jo uusi väline palkkatasa-arvon edistämiseen. Haasteena on
hyödyntää lain suomia mahdollisuuksia työpaikoilla. Tämä edellyttää voimakasta
koulutuspanostusta kaikilta osapuolilta.
Kirjoittaja on SAK:n tasa-arvosihteeri