Työpaikkojen tasa-arvotyön pitäisi uuden lain perusteella edetä suurin harppauksin. Merkittävin edistysaskel on se, että työnantajan tulee laatia tasa-arvosuunnitelma yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa tarvittaessa sakon uhalla silloin, kun työnantajan palveluksessa on vähintään 30 työntekijää. Ihannetila on, että tasa-arvon edistämisen hyödyt ovat riittävä porkkana suunnittelulle, mutta kaivattu sanktiomahdollisuus toimii keppinä silloin, kun tahtoa ei ole. Uutta on se, että tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta ja palkkakartoitus sukupuolen mukaan. Suunnitelmassa tulee olla myös aiotut toimenpiteet sekä arvio aikaisempien toimien tuloksista.

Palkkojen kartoittaminen koko henkilöstön osalta antaa uuden mahdollisuuden tarkastella ansioita eri sopimusalojen kesken. Tähän mennessä kullakin luottamusmiehellä on ollut oikeus saada palkkatilastoja ainoastaan edustamistaan työntekijöistä. Työpaikkakohtaisen neuvottelun varaan jää pitkälti se, millaisia palkkakartoitukset ovat. Osapuolet ovat todenneet, että kartoituksen perustana ovat työpaikalla jo ennestään käytössä olevat palkkatilastointikäytännöt. Laki ei varsinaisesti edellyttäisi analyyttistä tehtävien vaativuuden arviointia, mutta jollakin tavalla tulisi voida määrittää saman arvoiset työt, myös yli työehtosopimusrajojen. Tämä vertailu tulee olemaan haasteellista.

Työntekijöillä on jo nykylainkin mukaan oikeus saman työnantajan palveluksessa saada samasta tai samanarvoisesta työstä samaa tehtäväkohtaista palkkaa. Pulmana on usein se, ettei vaativuuksia vertailla aina edes saman työehtosopimuksen sisällä, esim. kunta-alalla vertailu usein vain saman hinnoitteluryhmän sisällä, saatikka yli työehtosopimusrajojen. Naiset ja miehet työskentelevät kuitenkin pääasiassa eri tehtävissä, jolloin vertailu yli rajojen on aiheellista, kun tavoitteena on havaita mahdolliset sukupuolesta aiheutuvat perusteettomat erot.

Palkkatasa-arvon edistäminen herättää tunteita mitä lähemmäs konkreettista työpaikkatason toimintaa tullaan. Palkkasuhteiden muutokset ovat herkkä aihe, vaikkei kenenkään palkka laskisikaan. Puutteistaan huolimatta työn vaativuuden arviointi on paras keino pyrittäessä oikeudenmukaiseen, työn vaativuutta vastaavaan palkkaukseen. Parhaillaan on menossa työmarkkinajärjestöjen yhteinen hanke, jossa tutkitaan työn vaativuuden arvioinnin vaikuttavuutta palkkatasa-arvoon. Tavoitteena on jatkossa kehittää sellaisia työn vaativuuden arviointijärjestelmiä, jotka mahdollistavat saman alan ja saman työpaikan kaikkien henkilöstöryhmien töiden vaativuuksien arvioinnin samoilla kriteereillä. Tasa-arvolain uudistus luo paineita tähän. Palkkakartoitus sellaisenaankin on jo uusi väline palkkatasa-arvon edistämiseen. Haasteena on hyödyntää lain suomia mahdollisuuksia työpaikoilla. Tämä edellyttää voimakasta koulutuspanostusta kaikilta osapuolilta.