– Biologisia torjuntamenetelmiä käytetään yhä enemmän, mutta valitettavasti ne eivät aina ole yhtä tehokkaita kuin kemialliset, sanoo Luumäen Taavetissa toimivan Ansari-Yhtymän pääluottamusmies ja varatyösuojeluvaltuutettu, Puu- ja erityisalojen liittoa edustava Marja Koski.

Schetelig-konserniin kuuluva perheyritys Ansari-Yhtymä on paikkakunnan suurimpia yrityksiä. Työntekijöitä on 60–100, sesongista riippuen. Yritys on suuri myös pinta-alaltaan, kasvihuoneita on 43 000 neliömetriä. Täältä lähtee yrityksen autoissa vähittäismyymälöihin ympäri Suomea noin 50 000 ruukkua viikossa.

Marja Kosken ja hänen työkavereidensa käsien läpi kulkee vuosittain noin 8,5 miljoonaa tainta ja ruukkukasvia, osa puoliksi ja osa valmiiksi saakka kasvatettuja. Jokaisella työvaiheella on aikaraja. Kasvihuoneissa tehdään töitä sesonkien mukaan tai oikeastaan ennakoidaan niitä. Joulutähtien kasvatus aloitetaan esimerkiksi jo juhannuksena.

Kurotella täytyy

Ahkerat kädet nostelevat uusia ruukkuja ja laatikoita kasvihuoneissa, joihin on tullut uutta tilaa äitienpäiväruusujen jälkeen. Kukkaloisto on uskomaton – lattiatasolla olevat kasvatuspöydät ovat tupaten täynnä erisävyisiä pelakuita. Mutta kukkia pitää harventaa. Arja Käärmemäki joutuu seisomaan lattiapöydällä lähes kaksinkerroin taipuneena.

– Töissä sitä sulkee pois, mutta kyllä se selässä tuntuu työpäivän lopussa, toteaa työsuojeluvaltuutettu Lea Hämäläinen.

Uudemmat kasvatuspöydät ovat säädettäviä ja selälle parempia. Mutta käsivarsissa pitää olla pituutta, että ylettää harventaa keskimmäistä ruukkuriviä. Onko työssä siis parempi olla pitkä vai lyhyt?

– Jos on lyhyt, ei tarvitse koko ajan kumarrella, koska amppelit ovat pään yläpuolella. Mutta sitten on hankala ottaa niitä alas, kun se aika koittaa, Marja Koski nauraa.

Vaara vaanii myös lattialla. Unohtuneet letkut ovat kuin ansoja. Sivuaskelia ei saa ottaa keskikäytävällä eikä kapeilla poluilla kasvatuspöytien välissä.

– Tämä on seisomatyötä. Alusta on kova ja käsillä joutuu toistamaan samoja liikkeitä. Niska, hartiat ja polvet ovat kovilla, toteavat oppaina toimivat Marja ja Lea.

Riskien kartoituksesta on puhuttu myös Ansari-yhtymässä, mutta se on vielä aloittamatta.

Jokaisella työntekijällä on oma vastuualueensa, "tonttinsa", ja se voi olla syynä siihen, että tapaturmia ei ole paljon sattunut. Myöskään sairaslomien määrä ei ole suuri. Kun niitä on, syynä ovat usein selkä ja polvet.

– Leikkuuhaavat olivat tavallisempia ennen ruusunviljelyn lopettamista viime syksynä. Kymmenen työpaikkaa oli silloin vaaravyöhykkeessä, mutta ne saatiin pelastetuksi, kun olimme kaikki kolmen viikon pakkolomalla.

Huippusesongin ajat voivat olla stressaavia, mutta pääluottamusmiehellä on oma resepti.

– Elämä on opettanut, ettei ongelmien kanssa valvominen kannata, sanoo Marja Koski, joka on toiminut aiemmin tekstiilin luottamusmiehenä Hyvonilla Hangossa. Hän viihtyy Lea Hämäläinen lailla työssään, joka on vaihtelevaa.

– Vaikka palkka voisi kyllä olla parempi, hyvä on kun päästään seitsemään euroon tunnissa.

Ruiskutukset iltaisin

Ansarissa on sosiaaliset tilat erikseen miehille ja naisille. Naisten ruokalan mikroaaltouuni on ahkerassa käytössä. Ruokatauko on puoli tuntia. Työaika on seitsemästä puoli neljään, mutta ruiskutukset tuovat lisäksi satunnaisia iltavuoroja.

Marja Koski vetää päälleen haalarit, kumisaappaat, hanskat ja suodattimella varustetun kasvosuojaimen. Kemikaaliturvallisuutta ja kasvinsuojeluaineita käsitteleviä tiedotuslehtisiä on saatavilla ja ykkösluokkaan kuuluvia aineita saa käyttää vain henkilö, jolla on siihen erityinen lupa.

Torjunta-aineita sekoitetaan veteen suuressa, pyörillä varustetussa oranssissa säiliössä.

– Aineita käytetään rikkaruohojen, tuhohyönteisten ja homeen torjuntaan, mutta myös kasvun säätelemiseen. Homma on hikistä ja sen jälkeen suihku on paikallaan, hän sanoo.

Kunkin työntekijän käyttämistä kemikaalimääristä pidetään kirjaa. Työpaikkaterveydenhuolto tekee säännöllisin väliajoin terveystarkastuksia. Luumäki on yksi niistä kunnista, joka ei ole onnistunut saamaan työterveyslääkäriä.

Kukkien välissä roikkuu valkoisia laatikoita, jotka mittaavat lämpötilaa, valoa ja kosteutta. Pimennysverhot menevät paikoilleen automaattisesti ja säästävät energiaa kasvihuoneissa, jotka toimivat maakaasulla. Kulutus on noin 4 miljoonaa kilowattia vuodessa elin saman verran kuin kuluu 220 omakotitalon lämmittämiseen.

Erilaiset kasvit vaativat erilaisen lämpötilan, ja pukeuduttava on sen mukaan. Työantaja vastaa työvaatteista ja –jalkineista erityisen pistejärjestelmän mukaan. Jos lämpötila ylittää 30 astetta, työntekijällä on oikeus viiden minuutin taukoon tunnissa.

Ingegerd Ekstrand

Puutarhoissa ja kasvihuoneissa on työympäristönä omat riskinsä. Erilaiset rakennelmat sekä kasvien ja työkalujen käsittely voivat aiheuttaa fyysisiä vammoja. Joka kolmas työtapaturma syntyy käytännössä siten, että puutarhatyöntekijät satuttavat itsensä esineisiin. Tyypillisiä ovat myös kaatumisen, kompastumisen tai liukastumisen aiheuttamat turmat.

Lähes puolet puutarha- ja kasvihuonealalla todetuista ammattitaudeista oli vuonna 2002 seurausta niskan ja hartioiden, selän ja liikuntaelinten kuormittumisesta. Joka viides rasitusvamma aiheutti jännetupentulehduksen. Toiseksi eniten oli ihotauteja, viidennes kaikista tapauksista. Tämä käy ilmi Tapaturmavakuutuslaitosten liiton (TVL) vuoden 2002 tilastoista.

– Ihosairaudet ovat ennen muuta orgaanisen pölyn ja torjunta-aineiden sisältämien kemikaalien aiheuttamia, toteaa työsuojelusihteeri Pirkko Heikura Puu- ja Erityisalojen liitosta. Liiton 47 000 jäsenestä vain noin 1 900 eli 4,5 prosenttia työskentelee puutarha-alalla.

Kiirehuiput uuvuttavat

Joulu, äitienpäivä ja koulujen kevätjuhlat ovat tyypillisiä kiirehuippuja puutarhoissa, joissa kasvatetaan kukkia. Kasvava stressi näkyy puutarhatyöntekijöiden keskuudessa myös uupumisena.

– Kun tähän lisätään vielä kiusaaminen, johon useimmiten syyllistyvät päälliköt ja esimiehet, työ voi välillä käydä liian raskaaksi. Henkisen työsuojelun ongelmat ovat lisääntymään päin, sanoo Heikura, johon otetaan usein yhteyttä vasta sen jälkeen, kun työntekijä on joutunut lähtemään työpaikastaan. Ne, jotka vielä ovat työssä eivät uskalla kertoa ongelmista.

Kiusaaminen työkavereiden kesken on kuitenkin alalla onneksi harvinaista. Isommilla työpaikoilla ongelmat ovat yleensä pienempiä tai ne hoidetaan. Niissä on myös henkilöstöä varten asianmukaiset sosiaalitilat. Heikura on törmännyt työpaikkoihin, joissa työntekijöillä ei ole ollut minkäänlaisia sosiaalisia tiloja tai missä työntekijät ovat varovasti kysyneet voisiko naisille ja miehille vaatia erillisiä tiloja.

Valitkaa yhteyshenkilö

Monessa paikassa ei ole lainkaan työsuojeluvaltuutettua eikä työsuojeluasiamiestä, vaikka työntekijöitä on yli kymmenen. Heikura kehottaa puutarhatyöntekijöitä valitsemaan ainakin yhteyshenkilöitä, jotta työsuojeluasiat saadaan järjestykseen.