Metalli pysyy kuitenkin tästä huolimatta sinä yhteistyöhakuisena ja yhteiskuntaa kannattelevana voimana, jollaisena se on totuttu näkemään. Siitä edustajakokous antoi selvän viestin. Keskeisissä kysymyksissä metallimiehet olivat yksimielisiä. Liiton johto valittiin ilman soraääniä, tulopolitiikka sai tuen, Suomen EU-politiikka kelpaa yleisellä tasolla myös Metallille. Edustajakokouksen enemmistö ei halunnut antaa julkilausumaa, jossa olisi vaadittu kansanäänestystä EU:n uudesta perustuslaista.

Keskustelun perusteella naisten olisi voinut luulla tekevän tuloaan Metallissa – mutta kun lukuja katsoo, matka on vielä pitkä. Miesten ylivalta on johdossa täydellinen.

Tavoitteena tupo

Seuraavalla sopimuskierroksella Metallin tavoitteena on keskitetty tulosopimus, joka lisää ostovoimaa ja parantaa turvallisuutta ja työntekijöiden työehtoja. Tulopolitiikka on osoittautunut välineeksi, joka turvaa parhaiten reaaliansioiden nousun kaikille ryhmille. Mutta tulosopimusta on kehitettävä niin, että eri alojen tarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon, liitto korostaa. Kaikille sopimusaloille on turvattava kilpailukykyinen palkkakehitys. Muotoilun voidaan lukea tarkoittavan sitä, että liitto hyväksyy suuremman palkkahajonnan, kunhan kaikki saavat osansa kakusta.

Vaatimus muutosturvan parantamisesta on kirjattu selvästi ja selkeästi edustajakokouksen päätöksiin. Irtisanotuille työntekijöille on taattava oikeus saada apua uuden työpaikan löytämisessä. Se on tehtävä henkilökohtaisilla uudelleenkoulutus- ja koulutusohjelmilla, jotka voivat johtaa uuden työpaikan saamiseen. Edustajakokous toteaa, että muutosturva voidaan toteuttaa vain tulopoliittisen sopimuksen puitteissa, mutta ei esitä suoranaista ultimaatumia.

Työehtosopimuspolitiikasta käytiin perusteellinen keskustelu. Metallin palkkakehityksessä ei ole viime vuosina ollut paljon kehumista. Itse asiassa Metalli on luisunut palkkatilastoissa alaspäin. Liiton omat tutkimukset osoittavat, että metallialan keskipalkka nousi vuosina 1996–2002 20 prosenttia, kun nousu koko teollisuudessa oli noin 24 prosenttia. Edustajakokous oli tästä huolimatta valmis pitämään kiinni solidaarisesta palkkapolitiikasta, jossa laadullisia tavoitteita ajetaan rinnan määrällisten kanssa. Metalli haluaa käydä työantajien kanssa läpi palkkarakenteita nähdäkseen millaisia muutoksia tarvitaan, jotta palkkajärjestelmä heijastaisi paremmin työtehtävissä ja -oloissa tapahtuvia muutoksia. Moniosaamiseen liittyvät vaatimukset ja kasvanut vastuu on myös otettava huomioon.

Työaikakysymyksessä Metalli päätyi keskitien kulkijaksi. Työaikaa halutaan lyhentää EU:n keskeisten teollisuusmaiden tahdissa. Julki lausuttu tavoite on, että edustajakokouskauden aikana selvitetään mahdollisuudet toiseen talvilomaviikkoon.

Globaalit säännöt

Maailmankauppa on vapaata vasta sitten, kun myös ay-liike voi toimia vapaasti kaikissa maissa, kun työntekijöillä on oikeus järjestäytyä ja on oikeus mennä tarpeen tullen lakkoon. Metallityöväen Liitto asettui tukemaan Kansainvälisen Metallityöväen Liiton vaatimusta, jonka mukaan WTO:n on pidettävä huoli siitä, että sen jäsenmaat käyvät kauppaa vain sellaisten maiden kanssa, jotka noudattavat sosiaalista globalisaatiota koskevia, yhteisesti hyväksyttyjä sääntöjä. Kiinan ja joidenkin muiden maiden tapa hankkia työpaikkoja työehtoja polkemalla on asia, johon hyvinvointiyhteiskuntien pitäisi ILO:n perussäädösten mukaisesti reagoida yhdessä.

Edustajakokous totesi, että tämä otsikoitiin uutisvälityksessä vaatimukseksi Kiinan boikotoinnista. Tarkoitus oli kuitenkin korostaa, että WTO:n ja ILO:n on myös Kiinan tapauksessa noudatettava omia sääntöjään. Esiin nostettiin myös välttämätön tarve uudistaa maailmankaupan pelisääntöjä ja luoda globaaleja työelämää ja ympäristönormeja koskevia sääntöjä. EU:n laajentumiseen Metalli otti myönteisen kannan. Ay-liikkeen asema ja vaikutusmahdollisuudet turvataan parhaiten perusoikeudet turvaavalla perustamissopimuksella ja sosiaaliklausuulilla myös uusissa jäsenvaltioissa, Metalli toteaa. Vaatimus EU:n tulevaa uutta perustuslakia koskevasta kansanäänestyksestä hylättiin selvällä enemmistöllä.

Naisia niukasti

Metallin puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa (sd) istuu tiukasti satulassa. Hänet valittiin toiselle kaudelleen äänestyksittä. Ja hän sai edustajakokoukselta kaiken tuen, jota tarvitsee voidakseen ajaa menestyksellisesti valittua linjaa.

Myös liittosihteeri Erik Lindfors (vas.) valittiin uudelleen. Koska hän siirtyy toimikauden aikana eläkkeelle, edustajakokous totesi, että Matti Mäkelä (vas.) on ehdolla seuraajaksi ja myönsi liiton valtuustolle valtakirjan valinnan tekemiseen.

Muutkin valinnat sujuivat ennakkosuunnitelmien mukaan. Liittohallituksen 19 jäsenestä 8 on uusia, valtuuston 59 jäsenestä uusia on lähes puolet. Valtuuston puheenjohtajana jatkaa Jukka Kärnä, varapuheenjohtajina toimivat Raimo Nieminen, Pentti Mäkinen ja Terttu Vilén.

Vasta täältä löytyy Metallin johtoportaan ensimmäinen nainen: Liittohallituksen varsinaisten jäsenten joukossa on vain yksi nainen, Päivi Ahonen, valtuustossa naisia on varsinaisina jäseninä 11.

Tämä herätti jonkin verran mutinaa kokoussalissa ja käytävillä – mutta valinnat olivat yksimielisiä.

Hans Jern

– Vika on niiden, jotka vievät työpaikkoja ulkomaille, ei niiden, jotka tekevät siellä töittä, hän tähdentää.

– Ymmärrän kyllä, että ihminen tuntee itsensä katkeraksi, kun jää ilman työtä, mutta tiedän myös, millaisissa oloissa ihmiset elävät niissä maissa, joihin työt menevät. He tarvitsevat jokaisen lantin, jonka vain voivat saada. Meidän ei pitäisi suhtautua vihamielisesti niihin, jotka saavat työpaikat. Heitä käytetään usein törkeästi hyväksi.

Hän haluaa valaa toivoa ja tulevaisuudenuskoa suomalaisiin metallityöläisiin.

– Uhkakuvia tietysti on, mutta ei tämä loppu ole. Tiedon taso on täällä hyvin korkea, meidän pitää hyödyntää osaamistamme, kehittää työtä, erikoistua teollisuudessa.

Sam-Koskitanner kehotti huomiota herättäneessä edustajakokouspuheenvuorossaan yksituumaisuuteen. Aiemmat sukupolvet saivat parannuksia aikaan yhdistämällä voimansa. Me voimme tehdä samoin.

– Kentällä odotetaan voimakkaita otteita. Metalli ei voi mennä mukaan ratkaisuun millä tahansa ehdoilla. Palkkojen jälkeenjääneisyys, joka selvästi on tosiasia, pitää korjata.

Ulfinkin asialistalla keskitetty sopimus on ensimmäinen, mutta ei silti ainoa vaihtoehto.

– Sana lakko ei ole kokonaan vaipunut unholaan.

Työsuojeluvaltuutettujen asema on asia, joka on erityisen lähellä Ulf Heimbergin sydäntä.

– Työsuojeluvaltuutetut pitäisi ajankäytön ja korvausten osalta nostaa samalle tasolle kuin luottamusmiehet. Työ on vaikeaa ja edellyttää esimerkiksi mutkikkaan kemikaalilainsäädännön tuntemusta.

Työsuojeluvaltuutetut joutuvat usein pohtimaan vuorotyöläisten ongelmia.

– Vuorotyötä tekevä joutuu monessa suhteessa muun yhteiskunnan ulkopuolelle. On osoitettu, että sairastumisalttius lisääntyy vuoron vaihtumisen yhteydessä. Uniongelmia esiintyy ja perhe-elämä kärsii.

– Vuorotyötä ei voi kokonaan välttää, mutta se pitäisi minimoida. Vuorolisiä pitäisi korottaa tuntuvasti.

– Kannatan myös lämpimästi toisen talvilomaviikon käyttöönottoa, ja aloittaa voisi vuorotyötä tekevistä.

Ulfin edustajakokouskauden välttämättömien uudistusten listalla on myös Metallin Parake-palkkajärjestelmän tarkistaminen.

– Ollaan naisverkostossa sanottu vähän leikin varjolla, että pitää seuraavaan edustajakokoukseen mennessä huolehtia siitä, että meillä on esittää puheenjohtajaehdokkaaksi nainen.

Naisia työskentelee erityisesti Metallin matalapalkka-aloilla elektroniikka- ja kevyessä metalliteollisuudessa.

– Jos nainen sanoo pyrkivänsä jollekin paikalle, häntä katsotaan vähän vinosti. Miehet ajavat yli. Mutta tulossa ollaan, odottakaa vain.

Naiset paransivat asemiaan edustajakokousvaaleissa ja saivat 81 kaikkiaan 492 paikasta elin 16,5 prosenttia. Liittovaltuuston varsinaisiksi jäseniksi naisia valittiin 18,6 prosenttia. Mutta hierarkian ylemmillä paikoilla naisten edustus on niukka. Ainoa hallituspaikka tarkoittaa prosentteina ilmaistuna 5,3 prosenttia. Koko jäsenkunnasta naisia on 20 prosenttia.

Karrikkaan mielestä matalapalkkaongelmien ja naisedustuksen välillä on yhteys.

Työnantajat olivat sitoutuneet neuvottelemaan työajoista, ja poliittiset puolueet olivat päättäneet elinolojen harmonisoinnista vuoteen 2007 mennessä. Onnistuakseen lakko olisi tarvinnut tukea myös entisestä Länsi-Saksasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja siitä puheenjohtaja syyttää rankasti punavihreää Gerhard Schröderin hallitusta ja työnantajia.

Hallitus saa satikutia, koska se ei ole kyennyt "vapautumaan uusliberalistisesta politiikasta ja on ajanut läpi säästöohjelmansa, Agenda 2010:n." Työnantajillakin oli neuvotteluissa toinen ääni kellossa kuin aikanaan niistä sovittaessa. He olivat saaneet "kovasti rohkaisua tavoitteilleen neuvotteluissa" ja heillä oli "into päällä."

Lakko päättyi Petersin mukaan katastrofiin, ja siitä keskusteltiin liitossa "suurin kirjaimin."

– Ensimmäistä kertaa koko historiamme aikana olimme hajalla.

Lakko johti lähellä eläköitymistä olevan puheenjohtajan Klaus Zwickelin eroon, ja johtoon valittiin tiukka teräsmies, tes-vastaava Jürgen Peters, jota pidettiin lakon pääarkkitehtina. Maltillisempi Berthold Huber hävisi yhdellä äänellä.

– Jää nähtäväksi, kuinka toivumme lakosta aiheutuneesta katastrofista, sanoo Peters.

Huolta liitolle tuottaa edelleen työaikakysymys, joka velloo taas Saksassa samaan aikaan EU:n laajentumisen kanssa.

Hankala työaika

Peters arvelee, että työantajat ovat laatineet salajuonen työntekijöiden painostamiseksi 40 tunnin työviikkoon. Painostusta harjoitetaan mm. uhkaamalla siirtää työt muihin maihin ja mainostamalla joissakin kristillisdemokraattien johtamissa osavaltioissa julkisille aloille säädettyä 40 tunnin työviikkoa.

IG Metallin sopimuksen mukaan työviikko on 35 tuntia, mutta työajat on sovittu erittäin joustaviksi. Tessi sallii myös osittaisen viikkotyöajan pidentämisen kuuden kuukauden jaksoksi tarvittaessa, mutta ay-liikkeen on hyväksyttävä pidennys. Näissä tapauksissa yrityksen on kuuden kuukauden jälkeen palkattava uusia työntekijöitä. Joissakin tesseissä on hyväksytty pitempiä työaikoja esim. tutkimus- ja tuotekehittelyssä.

Peters arvelee, että ay-liike joutuu nyt neuvotteluihin teollisuuden työajoista, sillä erilaisilla työajan pidentämissopimuksilla ja säästötarpeilla on alettu uudelleen painostaa ammattiliittoja.

Keskusteluja käydään myös palkoista ja työllisyydestä. EU:n laajentuessa ovat myös työnantajat saaneet Petersin mielestä uutta puhtia.

Työvoiman vapaata liikkumista odotellessaan nämä saattavat palveludirektiivin avulla haaveilla halvemmasta työvoimasta aikaisemminkin.

Hilkka Jukarainen

Hän odottaa, että Kiinan demokratisoituminen, ja siihen liittyvä purkaus voi olla rajukin. Kaupunkien parisataa miljoonaa ihmistä ja maaseudun lähes miljardi elävät räikeässä epätasa-arvossa. Enemmin tai myöhemmin hyvinvointi on jaettava paljon tasaisemmin.

Metallityöläiset ovat erittäin huolissaan työpaikoista. Pääsihteeri arvioi, että parin vuosikymmenen aikana ala on menettänyt miljoonia työpaikkoja. Nämä ovat olleet nimenomaan hyviä, säällisiä työpaikkoja. Niiden luominen uudelleen olisi mahdollista, mikäli politiikka olisi toisenlaista. Malentacchi peräänkuuluttaakin uusia kansainvälisiä sääntöjä investoinneille. Mm. teräs-, laivanrakennus- tai autoteollisuuden ajoittaisesta ylituotannosta huolimatta niille olisi taattava toimintaedellytykset.

Ay-liike teki Malentacchin mielestä kardinaalimunauksen, kun se ei ajoissa havahtunut globalisaatioon.

– Ay-liike ei tajunnut talouselämän ja konsernien globalisaation voimaa ja vauhtia. Meidät yllätettiin "housut kintussa." Siinä rytäkässä myöhästyimme parikymmentä vuotta ja menetimme puolet jäsenistämme, syyttää Malentacchi.

– Ay-liike alkoi kyllä reagoida , mutta se ei toiminut niin kuin olisi pitänyt.

– Järjestöjemme rakenteet olivat ja ovat liian kansallisia, ja niitä alettiin vielä vahvistaa sen sijaan, että olisimme rakentaneet kansainvälisiä liittoja.

Kuitenkin Malentacchi on optimistinen Euroopan tulevaisuuden suhteen.

– Euroopalla on paljon vahvuuksia mm. Kiinaan verrattuna. Euroopan sosiaalinen malli perustuu hyvinvointiin, kaikki saavat koulutusta, me hallitsemme ja hyödynnämme korkeaa teknologiaa. Meillä on demokraattinen ja avoin yhteiskunta, hän listaa.

Hilkka Jukarainen