Itse hän sanookin, että EU on juuri nyt jännittävässä vaiheessa. Itälaajentuminen on jo tosiasia, ja näköpiirissä on uusia jäsenyysneuvotteluja. Unionille on valmistunut luonnos uudeksi perustuslailliseksi sopimukseksi, ja siitä keskustellaan nyt vilkkaasti jäsenmaissa.

Palkansaajakeskusjärjestöjen Brysselin toimiston, Key:n johtajan mielestä EU tulisikin nähdä nimenomaan suhteessa globalisaatioon.

Laajentumisen jälkeen vaarana on, että Itä-Eurooppaan syntyy alkuvaiheessa halpatyövoimataskuja, joihin Euroopasta valuu työpaikkoja. Toinen ay-liikettäkin koskeva kysymys on, miten unionin keskimääräinen lainsäädäntö saadaan toimimaan uusissa jäsenmaissa ja myöhemmin jäseneksi tulevissa maissa.

– Vaikka lakikirjassa on työelämän pykälät, se ei välttämättä tarkoita sitä, että ne olisivat juurtuneet yhteiskunnalliseen käytäntöön, pohtii Lähteenmäki.

Työelämän oikeuksien puolustaminen on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n tehtävä etenkin sellaisissa maissa, joiden ay-liikkeet ovat vielä heikkoja. Lähteenmäki pitääkin ensiarvoisen tärkeänä, että EAY:tä tuetaan sen valvontatehtävässä.

Myös suomalaisten keskusjärjestöjen ja niiden Brysselin edustuston on oltava aktiivisesti siinä mukana.

Vahvaa EAY:tä tarvitaan myös korjaamaan sosiaalisen ja työelämän Euroopan alisteista asemaa talouden Euroopan rinnalla.

EU tasapainoon

Lähteenmäen mielestä Eurooppa-projektia on aina viety eteenpäin talouden ehdoilla, sosiaalinen ja kansalaisten Eurooppa ovat tulleet jälkijunassa.

Edes jonkinlaisen tasapainon saavuttaminen vaatii ay-liikkeeltä paljon työtä.

Eurooppaan on muodostumassa valtioiden yhteisö, jolla on yhteinen valtiosääntö, valuutta ja ehkä joskus yhteinen puolustus- ja ulkopolitiikka. Verotus harmonisoidaan ja ehkä myös muitakin talouden säätelytekijöitä.

Kuitenkin työmarkkinajärjestelmät ovat edelleen kansallisia. Ellei niiden yhteistyötä kehitetä, voi pahimmoillaan käydä niin, ettei ay-liike pystykään yhdistämään voimiaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Lähteenmäki arvostaa korkealle kansalliset vahvat ay-liikkeet, kuten Pohjoismaissa perinteisesti on ollut. Mutta kun pääoma on vahva ja toimii Euroopan tasolla yhtenäisenä, syntyy helposti epätasapainoa, johon ay-liikkeen olisi vastattava.

EAY:n on oltava myös vahva vastavoima Euroopan työnantajajärjestöille UNICE:lle ja julkisten alojen CEEP:lle. Sen on oltava myös vaikutusvaltaisempi neuvottelukumppani EU:n komission, ministerineuvoston ja parlamentin suuntaan.

Perustuslain selkänoja

Euroopan yhteisöllisyys kasvaa olennaisesti, jos luonnos perustuslailliseksi sopimukseksi hyväksytään jäsenmaissa.

Sen toiseen lukuun on kirjattu perusoikeuksia, jotka olisivat samalla sitovia.

– Se on iso ja kova asia, iloitsee Lähteenmäki.

– Sillä turvattaisiin järjestäytymis-, sopimis- ja lakko-oikeudet kaikille EU:n työntekijöille. Mikäli tämä menee läpi, se jykevöittää työntekijöiden selkänojaa ja myös suomalaisten työntekijöiden selkänojaa. Nyt myös EY:n tuomioistuimissa voitaisiin käsitellä sitä, noudatetaanko pykäliä.

Lakiluonnoksesta tiedottamiselle olisi nyt Key:n johtajan mielestä sosiaalinen tilaus. Myös Key tulee pitämään sitä esillä omassa toiminnassaan.

Sen sijaan perusoikeusasiakirja ei ota kantaa rajat ylittäviin myötätuntolakkoihin. Nämä eivät ole Lähteenmäen mielestä "pykäläasioita". Ne ovat pikemminkin sosiaalisia prosesseja, jotka mittaavat kansallisten ay-liikkeiden yhteistä tahtoa.

Sen prosessin päätepisteessä voi tosin olla joskus ylikansallinen lakko-oikeus.

Hilkka Jukarainen
Bryssel

Vähitellen EK-Bryssel on saamassa myös uuden päällikön, sillä pitkäaikainen lobbari Jukka Ahtela palaa syksyn kuluessa Helsinkiin sektorijohtajaksi ja Brysselin päällikkyyttä aloittelee Ulla Sirkeinen, 58.

Ulla Sirkeinen kiittää edeltäjäänsä siitä, että Brysselin toiminta on integroitu täysin työnantajajärjestöjen muuhun työhön.

– Itse asiassa olimme olleet Brysselissä jo edellä kävijöitä, sillä olimme jo muutaman vuoden tehneet yhdessä töitä TT:n ja PT:n kesken.

Vaikka EK-Brysselin perustehtävät eivät uuden päällikön mielestä kaipaa remonttia, tullee muutos kuitenkin tuntumaan sen työssä.

Ulla Sirkeisen tausta on elinkeinoelämän puolella, kun edeltäjä puolestaan oli työmarkkinamiehiä. Edellisessä elämässään TT:ssä dipl.ins. Sirkeinen oli vastannut johtajana mm. energiapolitiikasta. Hän on myös seurannut EU-asioita laaja-alaisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa. ETSK:n jäsenyys jatkossa on vielä keskustelematta.

Brysselin toimiston perustehtäviä uusi päällikkö ei ole ainakaan kättelyssä muuttamassa. Asiantuntijat vastaavat läpäisyperiaatteella oman alansa Eurooppa-asioista ja osallistuvat niiden hoitamiseen. Se on pääperiaate, jota ei ole syytä muuttaa.

– Meidän tehtävämme on varmistaa, että Helsingissä tiedetään, mitä täällä tapahtuu, mitä suunnitellaan ja valmistellaan. Helsingistä voivat sitten esittää toivomuksia, mistä tarvitaan lisätietoja.

– Toimiston omaa kenttää ovat jotkut horisontaaliset asiat. Silloin katsotaan yhdessä, mikä on erityisen tärkeää. Tällaisia asioita ovat olleet perustuslain valmistelu, HVK-prosessi, EU:n laajentuminen, rahoituskehykset, Suomen EU-puheenjohtajuus, Lissabonin strategia.

EK-Brysselin tehtävä on myös tuottaa peruspalveluja. Toimiston on hallittava EU-prosessit ja päätöksenteko, tunnettava instituutiot ja avainhenkilöt niissä. Peruspalvelut ovat Helsingin pään käytettävissä, niiden tarkoitus on helpottaa yhdenottoja.

UNICE kotipesä

Ulla Sirkeinen näkee, että työnantajien Eurooppa-järjestö UNICE on EK-Brysselin luonnollinen kotipesä.

Linkkejä työnantajajärjestöön on lähes kaikilla organisaation tasoilla hallinnosta erilaisiin asiantuntijaelimiin ja tilapäisiin työryhmiin saakka. Kansallisten toimistojen päälliköt ovat ns. pysyviä edustajia. He kokoontuvat säännöllisesti kuulemaan UNICEn kulloisistakin linjauksista.

UNICE ja EAY ovat sopineet kolmen vuoden yhteisestä toimintaohjelmasta. Sen mukaisesti osapuolet pääsivät viime keväänä neuvottelutulokseen työstressistä. Sopimus tultaneen hyväksymään vielä syksyn kuluessa myös EAY:ssä. UNICE on sen osaltaan jo kuitannut.

Seuraaviksi neuvottelupöydälle on odotettavissa häirintää työpaikalla ja tasa-arvon edistäminen.

Euroopan tason työmarkkinaneuvotteluissa työnantajat ovat asettaneet etusijalle sopimisen. Lainsäädäntöä pidetään sitä huonompana vaihtoehtona.

Näitäkin tärkeämpää on kuitenkin asioista sopiminen kotimaassa.

Uusia kumppaneita

EK-Bryssel pitää luonnollisesti yhteyttä EU:n toimielimiin, komissioon, neuvostoihin ja parlamenttiin.

Komissioon vaikuttamista pidetään yleisesti kaikkein vaativimpana. Ajatukseen yhtyy myös työnantajien uusi EU-lobbari. Hän sanookin, että asioiden ennakoiminen ja vaikuttaminen jo valmisteluvaiheessa vaatii kovaa asiantuntijaosaamista.

Uusille EU-maille se on kova pala purtavaksi. Suuret maat ja vanhat EU-maat, joihin Suomikin voidaan jo lukea, ovat etulyöntiasemassa.

Laajentuminen on tuonut kaikille lobbareille uusia haasteita. Ulla Sirkeinen sanoo, että suomalainen ääni Brysselissä on pienentynyt, on löydettävä uusia kumppaneita. Hän ei usko täyskumppanuuteen, asiat on ratkottava tapauskohtaisesti.

Uusia kumppaneita EK-Bryssel alkaisi katsella maantieteellisesti läheisistä maista.

Hilkka Jukarainen
Bryssel