Uusi ja entistä tiukempi tasa-arvolaki on eduskunnan käsittelyssä tänä syksynä, ja lain kaavaillaan tulevan voimaan jo ensi vuoden alussa.

Eduskunnan käsittelyssä on kompromissi, jonka työmarkkinajärjestöt nikotellen nielevät. Yksi hankala kohta lain valmistelussa on ollut luottamusmiehen tiedonsaanti syrjintäepäilyissä. Lakiehdotukseen on nyt kirjattu, että luottamusmiehellä on oikeus saada palkkatietoja yksittäisestä työntekijästä tasa-arvovaltuutetulta silloin, kun syrjintäepäilyyn on aihetta ja verrokki kieltäytyy antamasta palkkatietoja.

Vaikka SAK pitää tärkeänä luottamusmiehen tiedonsaantia ilman tasa-arvovaltuutettua, järjestö suostui tasa-arvosihteeri Marja Erkkilän mukaan kompromissiin, koska muutoin vaarana olisi ollut, että lakiuudistukseen nyt kirjattu palkkakartoitus jäisi pois.

– SAK:ssa on arveltu, että palkkakartoitusten tekeminen vähentää tasa-arvovaltuutetun toimistoon vietäviä palkkasyrjintäriitoja, koska niitä voidaan ja pitää kartoitusten myötä hoitaa työpaikoilla, Marja Erkkilä sanoo.

SAK:ssa tulkitaan keskusjärjestöjen luottamusmiessopimusta niin, että luottamusmiehellä on joka tapauksessa oikeus saada kaikki riitatapauksiin liittyvät asiakirjat. SAK:n tulkintaa ei ole vielä testattu työtuomioistuimessa.

Suunnitelma ja kartoitus

Uusi laki velvoittaa työnantajaa edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työehdoissa ja erityisesti palkkauksessa. Työnantajan pitää toimia niin, että jo ennakkoon ehkäistään sukupuoleen perustuva syrjintä.

Tasa-arvon edistämiseksi yli 30 työntekijän yrityksissä on tehtävä tasa-arvosuunnitelma. Nykylainkin mukaan tasa-arvosuunnitelmat on tehtävä, mutta vain 27 prosenttia yrityksistä toimii lain mukaan. Uusi laki antaa tasa-arvovaltuutetulle valtuudet sakon uhalla määrätä työnantaja laatimaan suunnitelma.

Tasa-arvosuunnitelma on tehtävä yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa. Marja Erkkilä sanoo, että SAK:laisella luottamushenkilöllä on edessä skarppaamisen paikka.

Uusi ja konkreettinen työkalu tasa-arvon edistämiseksi on palkkakartoitus. Palkkakartoituksen pohjana käytetään esimerkiksi työehtosopimuksen mukaisia palkkaryhmittelyjä ja naisten ja miesten keskipalkkoja. Kartoitus laaditaan niin, etteivät yksittäisten henkilöiden palkat tule ilmi.

Palkkakartoituksen tavoitteena on päästä kiinni tilanteisiin, joissa yrityksen palveluksessa samanarvoisesta työstä ei makseta samaa palkkaa.

Työmarkkinajärjestöt vääntävät edelleen kättä siitä, pitääkö verrata saman työnantajan palveluksessa samanarvoisia töitä yli työehtosopimusrajojen. Uuteen lakiin ei tule SAK:nkin tukemaa kirjausta, mutta EU-käytännön mukaan työehtosopimus ei ole mikään raja, kun samapalkkaisuutta tarkastellaan saman työnantajan palveluksessa.

Helppoa palkkakartoitusten tekeminen ja vertailu ei tule olemaan, mutta Marja Erkkilän mielestä nyt luottamushenkilöillä on konkreettiset työvälineet edistää samapalkkaisuutta.

– Ei ole olemassa makrotason järjestelmää, jolla palkat tasattaisiin eri toimialojen kesken. Ainoa keino edistää samapalkkaisuutta on työpaikkatason toiminta, ja siinä palkkakartoitus ja tasa-arvosuunnitelmat voivat oikeasti viedä asiaa eteenpäin, Marja Erkkilä sanoo.

Epäilyjä ja opettelua

Palkkojen vertailu yli työehtosopimusrajojen ei ole mennyt mukisematta kaupaksi ay-liikkeessäkään. Jotkut arvelevat, että koko työehtosopimusjärjestelmä romuttuu, kun palkkoja aletaan firmoissa vertailemaan yli tes-rajojen. Järjestöriidoillekin vertailussa on evästä.

Jotkut miehet pelkäävät suhteellisen asemansa menettämistä. Pelkona on myös, että naisten palkkojen noustessa lähemmäksi miesten palkkoja miesten palkat jämähtävät paikalleen, koska työnantaja ei salli palkkapotin kasvattamista.

Naiset puolestaan pelkäävät feministiksi leimautumista, jos esiintyvät lujatahtoisesti samapalkkaisuuden puolesta.

– Tasa-arvolain tiukennus vaatii myös työntekijäpuolelta aitoa tahtoa ja asennemuutosta. SAK:laisilla miehilläkin voi olla voitettavaa samapalkkaisuuden toteuttamisessa. Nyt olisi hyvä tilaisuus luottamusmiehille olla itse aloitteellisia samapalkkaisuuden edistämisessä, koska laki on aiempaa velvoittavampi, Marja Erkkilä sanoo.

Lakimuutos haastaa myös ay-liikkeen koulutuksen. Ihanteellista olisi, jos työnantajat ja luottamusmiehet kouluttautuisivat yhdessä tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoituksen tekemiseen, koska asia on molemmille osapuolille uusi.

– Yhteinen koulutus olisi ihannetila, mutta se edellyttäisi yhteisiä tulkintoja, kummoisia suunnitelmien ja kartoitusten tulee olla. Näen kuitenkin mahdollisuuksia toteuttaa alakohtaisesti yhteistä koulutusta. Toimintatapa onkin jo tuttua joillain aloilla, Marja Erkkilä sanoo.

Jo alkavalla sopimuskierroksella liitot voivat olla aloitteellisia ja ottaa esille, miten uusi laki jalkautetaan. Liitothan istuvat työnantajien kanssa neuvottelupöytään tehtiinpä tupo tai ei.

Tilastoja pilkottava

Maan hallitus alkaa tehdä samapalkkaisuusohjelmaa, jota varten se teetätti selvityshenkilö Tuulikki Petäjäniemellä pohjaraportin. Työmarkkinajärjestöt olivat mukana Petäjäniemen taustatyössä ja pääsivät yksituumaisuuteen joistakin toimista, joilla järjestöt voivat edistää samapalkkaisuutta.

Työehtosopimusten sukupuolivaikutusten arviointi, yhteiset työryhmät palkkausjärjestelmien kehittämiseksi, tasa-arvoa edistävät kirjaukset työehtosopimuksissa ja laaja-alaisempien sopimuskokonaisuuksien rakentaminen muun muassa kuuluvat järjestöjen toimenpidelistalle.

Sen sijaan nais- ja matalapalkkaeriä työnantajajärjestöt eivät olleet valmiita kirjaamaan keinovalikoimaan. Petäjäniemen raportin mukaan niillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta palkkatasa-arvon edistämisessä; naiserät ovat korkeintaan hidastaneet palkkaerojen kasvua.

SAK sai Petäjäniemen raporttiin kirjauksen tilastojen kehittämisestä, mutta järjestöjen yhteiselle listalle esitys ei päässyt työnantajien vastustuksen vuoksi.

– Tilastoja pitäisi pilkkoa ansioerittäin, jotta kaikki palkanosat tulevat läpinäkyviksi ja vertailtaviksi.

Makrotason tilastoilla on heijastusvaikutus työpaikkojen tilastointiin ja palkkakartoituksiin, Marja Erkkilä perustelee.

ILOn tavoite säällisen työpaikan takaamiseksi kaikille ja kaikkialla maailmassa edellyttää järjestön mielestä myös ponnisteluja tasa-arvon toteutumiseksi.

Kesäkuussa pidetyssä työkonferenssissa päästiin sopuun kolmikantaisen järjestön historiassa poikkeuksellisen edistyksellisestä päätöslausumasta, joka velvoittaa kaikkien lähes 200:n jäsenmaan hallitukset ja työmarkkinajärjestöt toimimaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi työelämässä.

Konferenssissa käsiteltiin maailmankomission raporttia oikeudenmukaisemmasta globalisaatiosta. Maailmantalouden laajentuminen koko maapallon mittaan on vienyt nimenomaan naistyöpaikkoja maasta toiseen halvempien työvoimakustannusten takia ja lisännyt työttömyyttä.

Oikeudenmukaisempi globalisaatio vaatii työjärjestön mielestä sekä kansainvälisiä että kansallisia toimia. Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen on siinä keskeisiä asioita ja se on myös säällisten työpaikkojen luomisen perusedellytyksiä. Työjärjestö katsoo niin ikään, että sukupuolten tasa-arvon toteutuminen vaikuttaa olennaisesti maailman köyhyyden vähentämiseen.

Työkonferenssi asetti erikseen vaatimuksia hallituksille ja työmarkkinaosapuolille.

Hallitusten on huolehdittava ILOn keskeisten tasa-arvoa edistävien sopimusten kansallisesta soveltamisesta, ratifioinnista. Kaikkien jäsenvaltioiden hallitukset eivät ole vielä ratifioineet edes 1950-luvulta peräisin olevia tasa-arvon perussopimuksia, samapalkkasopimusta (no 100/1951) ja syrjinnän kieltävää sopimusta (no 111/1958).

Hallitusten ja työmarkkinaosapuolten on myös kehitettävä jäsenmaissa naisyrittäjyyttä ja turvattava laadukkaat julkiset palvelut.

Työmarkkinajärjestöjen tulee neuvotella keskenään sopimuksista ja muista toimista tasa-arvon edistämiseksi työelämässä. Erityisesti työjärjestö kehottaa näitä laatimaan erilaisia tasa-arvosuunnitelmia. Ay-liikkeen tehtäviä on taata jäsenilleen tasa-arvokoulutusta.

Myös omissa toimissaan ja projekteissaan ILO pyrkii ottamaan tasa-arvon entistä keskeisemmäksi tavoitteekseen.