ämä päivät ovat vaarallista aikaa vuodesta. Pikatiet ovat tietysti pimeitä,
syysjäät petollisia ja budjettien pohjatkin puhki, mutta eivät ongelmat suinkaan siihen
lopu. Näinä päivinä myös arki karkaa helposti käsistä ja järki menee mukana, eikä
moni tavoita niitä vielä silloinkaan, kun kesälomarahat kilahtavat tilille.
Viimeistään nyt joka nurkkaan on ripustettu joku joulun markkinaviritys. Kun kahlaat
illansuussa töistä asuinsijoillesi, kotikynnys on karheenaan ja postilaatikko piukkana
kiiltävän räikeitä myyntiluetteloita, useimmat kannattamassa vain turhuuden
markkinoiden ääntä.
Nyt on ilo shoppailla, julistaa viehko kuuluttaja suuressa tavaratalossa, vaikka
jokainen näkee, kuinka vähän iloa toisiaan tönivästä ihmismassasta on irti
revittävissä.
Ostamiseen kuuluu yleensä myös maksaminen, mutta sepä on juuri nyt tehokkaasti
häivytetty kauppojen kaiuttimista. Nyt myydään, eikä hintakynnyksiä murehdita tai
vertailuun ehditä niin Euroopan kalleimpiin maihin ja ostovoimattomimpiin kansalaisiin
kuin kuulutaankin.
Eurot laskettiin polttelemaan ihmisten taskuja melkein neljä vuotta sitten, vuoden
2002 alussa, 12 EU-maassa. Muutos oli suuri ja osoittautunut käytännössä myös
vaikeaksi ja pitkäkestoiseksi.
Iso osa suomalaisistakin menetti oteensa rahan arvoon ja saman tien heikkeni tai jopa
katosi myös hintatietoisuus, eikä se ole palautunut tänäkään päivänä
lähellekään markka-ajan tasoa.
Syytä hitaaseen palautumiseen kuluttajatutkijatkin vain arvailevat. Ilmeisenä
pidetään esimerkiksi sitä, että valuutanvaihdos ei muuttanut vain yksittäisiä
hintoja, vaan että kuluttajien hintatietoisuus ja koko taloudellinen ajattelu on
sidoksissa valuuttaan. Kun mittayksikkö muuttui, talousajattelun perusta murtui.
Toisena hintasokeuden hitaan paranemisen syynä tutkijat pitävät kaupan ja yritysten
hintojen eurosopeutusta, joka on edelleen kesken.
Kun siis ostajien hinnantaju mättää, yritysten hintapolitiikka poukkoilee ja
mainosmiesten ostotapahtumasta maksu puuttuu, tuppaa siitä syntymään syndrooma, joka
hämärtää arjen ja kavalan maailman sillä erää kauaksi.
Vaikka iso osa kansalaisiamme sekoilee vielä halvan ja kalliin kanssa, korkeamman
asteen hintatietoisuus kyselee jo hintojen läpinäkyvyyden perään. Kuka tästäkin
kahvipaketista minkäkinmoisen hintasiivun saa tai mihin munakilosta häipyy kaksi euroa,
jos kanankasvattajalle siitä heltiää vain 50-senttinen?
Tähän lehteen olemme kaivelleet muutamia esimerkkejä ruoka- ja kulutustavaroiden
hinnanmuodostuksesta. Tehtävä osoittautui työlääksi ja luuri kolahti korvaan
liikesalaisuuden merkiksi monesta paikasta.
Apua ei tullut valtion kulutustutkimuksestakaan. Se ei ole aikoihin katsonut
aiheelliseksi selvitellä hintojen läpinäkyvyyttä, vaikka etiikka on jo pitkään
tehnyt tuloaan vastuulliseen kulutukseen.