Vaikka vaalikamppailun iso pyörä otti vauhtia vasta viime viikonvaihteessa, kansalaisten äänestysinto tuntuu nyt jo lupaavalta, joidenkin kyselyjen mukaan jopa viiden vuoden takaista lupaavammalta.

Myös SAK:n joukoissa vaaliaktiivisuus näyttäisi olevan hyvässä jamassa, eikä alhaisista prosenteista tarvitse ainakaan tässä vaiheessa huolestua kuin korkeintaan hieman miesten kohdalla.

Viisi vuotta sitten 77 prosenttia äänivaltaisista suomalaisista kävi ensimmäisellä kierroksella valitsemassa presidenttiä. Kun Halonen ja Aho jäivät sitten kaksistaan kehiin toiseen äänestykseen, prosentti nousi 80:een. Ahtisaaren ja Rehnin 1994:n kampailun kummassakin äänestyksessä into hehkui 82 prosenttiin, mutta hehkua lisäsi se, että silloisia ehdokkaita seulottiin ensi kertaa kansalaisten suorilla äänillä.

Tulevissa vaaleissa on kolme pääehdokasta. Heistä istuvalla presidentillä on huikea kaula kovimpiin kilpailijoihinsakin nähden. Vaikka kannatusprosentit ovatkin hieman tasoittuneet, Tarja Halosen valinta jo ensimmäisellä kierroksella on täysin mahdollista.

Paitsi presidenttiys, Halosella on puolellaan myös kuuden vuoden vakuuttava työnäyte ja falskiudesta häntä ei saa käpälälautaan. Matti Vanhasella ja Sauli Niinistöllä ei näissä suhteissa ole tasaiselle tuloa.

Erityisesti ihmetystä on herättänyt Vanhasen valju kampanja, vaikka hän presidentin ydintehtävien osaajana selvä kakkonen ehdokkaista onkin. Pääministeri näyttää tyytyvän pelkän matin osaan, eikä tunnu seisauttavan veriä sen paremmin omissa joukoissaan kuin äänestäjissä yleensäkään.

Niinistö on mellastanut "työväen presidentti" -sloganinsa kanssa nyt reilun kuukauden – ja menettänyt uskottavuuttaan pahan kerran. Pankinjohtajan sloganin ottaa vakavasti kokoomuksen kannattajistakin vain joka viides, sen sijaan Haloseen sen yhdistää neljä viidestä ja Vanhaseenkin miltei kolmannes.

Niinistö tekisi viisaasti, jos lopettaisi aliarvioimasta äänestäjiä ja hyppäisi kiireen vilkkaan ulos mainostoimistonsa ruuvihuulten luomasta valheellisesta kuplasta.