Liiton puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori korosti yhdistymiskokouksen avauspuheessaan, että aktiivit ovat JHL:n elämänlanka. Mutta aivan samoin voisi verrata JHL:n jäsenkunnan olevan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan elämänlanka. Heidän työnsä tuloksena lapset ja vanhukset saavat hoitoa, bussit vievät töihin, keitot keitetään, tulipalot sammutetaan ja tiet aurataan. JHL:n jäsenet hoitavat yhteisiä palvelujamme, jotka viime kädessä rahoitetaan verovaroin.

JHL:n strategiana onkin koota yhteiset palvelut yhteen liittoon ja vielä jatkossa tavoitteena on yhteisten työehtojen neuvotteleminen. "Yhdet ehdot" -periaatteen toteutuminen yhteisten palvelujen tuotannossa, oli tuottajana sitten kunta, valtio, kolmannen sektorin järjestö tai yksityinen yritys, on liiton mielestä tärkeää.

Kannanotossaan JHL korostaa haluavansa varmistaa, että julkisen ja yksityisen sektorin välistä kilpailua palvelujen tuottamisesta ei käydä polkemalla työ- ja palkkaehtoja. JHL:n tavoite on, että yksityisillä sopimusaloilla, joilla liitto on sopimusosapuolena, tehdään vastaaviin julkisen sektorin sopimuksiin työvoimakustannuksiltaan rinnastuvia ratkaisuja.

Perusteettomista pätkätöistä eroon

Tuire Santamäki-Vuoren mukaan liitto aikoo puuttua kovalla kädellä kuntien ja valtion pätkätöihin. Uuden liiton keskeisenä tavoitteena on estää se, että julkisen sektorin tuottavuusohjelmat sidotaan kaavamaisiin henkilöstön vähentämistavoitteisiin.

– Julkisen sektorin määräaikaisen henkilöstön vakinaistaminen on edistynyt etanan vauhtia, Santamäki-Vuori muistutti.

– Käytämme kaikki lainsäädännön antamat mahdollisuudet puuttua perusteettomiin pätkätöihin. Ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin löytää ratkaisuja työpaikoilla neuvotellen. Määräaikaiset työsuhteet ovat työntekijän kannalta yhtä haitallisia olivatpa ne laillisia tai laittomia.

Liitto haluaa osoittaa perusteettomaksi väitteen, että jopa nykyisen suuruinen viidesosa julkisen alan henkilöstöstä on pätkätöissä perustelluista ja luontaisista syistä.

– Ohjaamme luottamusmiehemme käymään paikallisesti läpi mahdollisuudet lisätä vakinaisen työvoiman käyttöä. Keinoina ovat nykyistä parempi henkilöstösuunnittelu, toimivammat työaikajärjestelyt sekä innovatiiviset ratkaisut sijaistyövoiman järjestämiseksi, Santamäki-Vuori sanoo.

Toimialajohtaja Teija Asara-Laaksosen mukaan joitakin vuosia sitten Vantaalla perattiin työsuhteet ja hänen mukaansa merkittävä osa määräaikaisista saatiin vakinaistettua. Usein kysymys voi olla vain siitä, ettei työsuhteita ole järjestelmällisesti tarkasteltu.

Tuottavuushyötyä myös henkilöstölle

Santamäki-Vuori korosti, ettei liitto hyväksy, että valtion ja kuntien tuottavuusohjelmien tavoitteet sidotaan kaavamaisiksi henkilöstön vähentämistavoitteiksi. Liiton mukaan henkilöstövoimavarojen tulee aina olla sopusoinnussa asetettujen tehtävien kanssa. Saavutettavaa tuottavuushyötyä on käytettävä myös henkilöstön palkitsemisen ja työolosuhteiden kehittämiseen.

– Julkisen sektorin tuottavuushankkeiden lähtökohdat ja tavoitteet on selkeytettävä ja määriteltävä uudelleen. Työn vauhdittamisen ja henkilöstön kuormittamisen tie on kuljettu loppuun, Santamäki-Vuori muistutti.

Hän korosti uusien toimintatapojen tarvetta ja uutta työn organisointia yhteistyössä henkilöstön kanssa. Tuloksellisuuden parantaminen tarvitsee tuekseen henkilöstön osaamisesta huolehtimista, henkilöstön palkitsemista ja yhteistoiminnan kehittämistä.

Järjestöjen otettava työnantajarooli

– Voittoa tavoittelemattomat järjestöt paitsi edistävät kansalaisten osallistumista ja vaikuttamista myös ovat tärkeä osa palvelujärjestelmää. Erityisryhmien tarpeet hyvin tuntevina niillä on ollut tärkeä tienraivaajan rooli uusien palvelujen innovaattoreina sekä ennaltaehkäisevän työn ja uusien toimintamallien kehittäjinä, Santamäki-Vuori kiittää.

Mutta hän on huolissaan siitä, että yleishyödyllisten järjestöjen reviiriä ollaan kaventamassa yritystoiminnan tieltä. Tätä perustellaan Santamäki-Vuoren mukaan kilpailun vääristymisen riskillä. Järjestöjen asemaan suunniteltujen muutosten vaikutuksia haavoittuvien väestöryhmien palvelujen turvaamiseen ei ole lainkaan arvioitu.

Julkisten ostopalvelujen tuottajina kansalaisjärjestöt ovat merkittäviä työnantajia. Ja siksi JHL edellyttää, että myös ne järjestäytyvät.

Järjestöjen on Santamäki-Vuoren mukaan huolehdittava moitteettomasti työnantajavelvoitteistaan, harjoitettava hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja tuettava neuvottelujärjestelmien luomista työpaikoille.

– Peräänkuulutamme kansalaisjärjestöiltä aktiivista valmiutta työnantajaroolinsa kehittämiseen.

SAK:n elinkeinopolitiikka liian teollisuuskeskeistä

JHL kykenee jo kokonsakin puolesta hoitamaan monia usein keskusjärjestölle kuuluvia tehtäviä, esimerkiksi julkisen puolen yhteiskuntavaikuttaminen on jo aiemminkin sujunut julkisalojen liittojen yhteistyöllä. Uusi liitto sitoutuu myös tupojen vankaksi kannattajaksi.

– Mutta elinkeinopolitiikassa SAK on liian teollisuuskeskeinen. Haluan myös niin julkisten kuin yksityistenkin palvelujen elinkeinopolitiikan keskeisemmin SAK:n agendalle, korosti JHL:n puheenjohtaja Santamäki-Vuori.

– Elinkeinopolitiikka nähdään irrallaan infrastruktuurista. Tämä on kovin kapea käsitys elinkeinopolitiikasta. Näkemykseni mukaan hyvin toimivilla palveluilla ja korkeatasoisella infrastruktuurilla on elinkeinopoliittista merkitystä.

Aino Pietarinen

Alavuden erityisammattikoulun ohjaaja Paula Takala kuuluu Seinäjoen seudun yhdistykseen. Yhdistykseen kuuluu valtion ja yksityisten sopimusalojen työntekijöitä.

– Ei meidän yhdistyksemme tämän liittoyhdistymisen vuoksi muutu, vaan taustalla on jo pidemmän aikaa meneillään ollut rakennemuutos. Edunvalvonnan kannalta onkin hyvää jos jatkossa niin kuntien kuin valtionkin erityiskoulujen asioita hoidetaan samassa liitossa, korostaa Takala.

– Paljon meidän yhdistyksessä on keskusteltu liittojen yhdistymisestä. Koska me edustamme pientä alaa, niin pidämme hyvänä, että edunvalvontaan saadaan ison liiton tuki.

Koulutus on ollut Takalan mukaan VAL:n puolella hyvää, mutta silti odotukset kohdistuvat koulutukseen.

– Toivoisinkin enemmän alueellista koulutusta sekä ammattialakoulutusta. Luulisin, että ammattialakoulutusta olisi jatkossa helpompi järjestää, koska nyt liittoon kuuluu entistä enemmän kehitysvamma-alan työntekijöitä, korostaa Paula Takala.

Toki Takalan mukaan yhdistyksessä on jonkin verran pelätty, hukkuvatko VAL-laiset suureen liittoon. Hän kuitenkin arvelee alojen kyllä korottavan tarvittaessa ääntään.

– Monta plussaa on yhdistymisessä. Eikä pienin ole sekään, että me saamme nyt aluetoimiston lähemmäksi, Vaasaan.