vane.jpg (302 bytes)

liitto.jpg (4494 bytes)

Kaupassa kiusaa, uhkaa ja ahdistelua
yhä useammin

pi-nu.gif (132 bytes)  Väkivallasta ja häirinnästä Eurooppa-tason neuvotteluja

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Tulet takaisin töihin jonkin aikaa jatkuneen sairasloman jälkeen. Työkaverit suhtautuvat sinuun kylmäkiskoisesti. Pomo pistää ehkä kuukaudeksi iltavuoroon. Mitä on tapahtunut?

Tällainen ikävä tapa syyllistää työkaveria siitä, että oma työtaakka on työtahdin kiristyessä kasvanut, on valitettavasti yleistynyt melko lailla, sanoo Citymarketin pääluottamusmies Leila Tilvis.

Yksin työskentely pitää saada pois. Ay-liikkeen ja lainsäätäjien on tehtävä osansa. Tätä mieltä ovat Leila Tilvis (vas.), Sinikka Koskinen ja Jaana Nerto. Foto: JANNE RUOTSALAINEN– Jaksaminen on äärirajoilla, ja kun joku s kun joku sairastuu airastuu, tulee lähes katastrofi. Ihmiset eivät enää kysele miksi työnantaja ei ota sijaista, vaan pitävät itsestään selvänä, että niin ei tehdä. Kuitenkin työnantajalla on vastuu ja velvollisuus huolehtia meidän työntekijöiden jaksamisesta, tähdentää Tilvis. Häntä väitteet sairastamiskynnyksen madaltumisesta ärsyttävät.

– Jos kynnys on alentunut, niin se johtuu nykyisen työelämän kovasta tahdista. Kukaan, joka ei ole sataprosenttisesti kunnossa, ei jaksa, hän sanoo.

Joidenkin pomojen tapaan kostaa iltavuoroilla sairaslomalla olosta tai siitä, että uskaltaa sanoa mielipiteensä, Tilviksellä on oma reseptinsä. Tämäntyyppisessä työpaikkakiusaamisessa hän sivuuttaa "harmaan vyöhykkeen", keskiasteen päälliköt, ja kääntyy suoraan korkeimman johdon puoleen.

Kiusaamiseen kannattaa puuttua heti. On aina käännyttävä esimiehen puoleen. Kannattaa myös puhua työpaikan työsuojeluvaltuutetulle ja miksei luottamusmiehellekin.

– Kiusattu kertoo usein kiusaamisesta, mutta sanoo samalla, ettei asiaa saa viedä eteenpäin. Nämä ovat arkoja asioita, sanoo Tilvis.

Tiimari-ketjun pääluottamusmies Sinikka Koskinen puuttuu puheeseen ja sanoo, että työntekijät pelkäävät usein työpaikkansa menettämistä ja kertovat asiasta vasta kun kiusattu on jo epätoivoinen.

– Mutta nyt kun olen myös työsuojeluvaltuutettu, minulla on oikeus ottaa asia esille ilman työntekijän lupaa. Ja jos iltavuorolla rangaistaan, vien asian heti meidän toimitusjohtajallemme, siitä on sovittu. Neuvotteleminen on ainoa tapa, Koskinen sanoo.

Kassoja nimitellään

Työpaikkakiusaaminen, mutta myös seksuaalinen ahdistelu ja häirintä sekä väkivalta, ovat ongelmia, joihin Leila Tilvis ja Sinikka Koskinen – joista ensin mainittu edustaa noin 3 500 ja toinen 750 PAMin jäsentä – törmäävät yhä useammin.

Molemmat ovat kokopäivätoimisia pääluottamusmiehiä, kun sen sijaan varaluottamusmiehenä ja varatyösuojeluvaltuutettuna toimiva Jaana Nerto kohtaa päivittäin asiakkaita myyjän työssään Tampereen Citymarketissa.

Ja myös asiakkaat kiusaavat.

– Pitkät kassajonot saavat asiakkaat nimittelemään meitä. Ennenhän esimiehet joskus ehdottivat, että kassajakkaralle otetaan joku kadulta. Ehkä asiakkaat ovat sama mieltä, sanoo Nerto pilke silmäkulmassaan.

Vartijan kutsuminen voi provosoida asiakasta lisää. Joskus on yksinkertaisinta passittaa riidanhaastaja pihalle itse.

Kauniisti ei puhuta silloinkaan, kun asiakas jää kiinni näpistelystä. Käsikähmää syntyy harvoin. Silloin kutsutaan apua, työtovereita tai vartijoita.

Vartijoiden näkymisellä on myös rauhoittava, ennaltaehkäisevä vaikutus, sanoo Leila Tilvis, jonka mielestä Citymarket Turtolan oma vahtimestari Jorma Huttunen on valtava tuki noin sadalle työntekijälle, mutta myös asiakkaille.

Huttusen mielestä vartijan työ ei ole muuttunut kovin paljon 17 vuodessa, paitsi että arvaamattomia narkomaaneja on enemmän. Huumeruiskujen kanssa ei ole leikkimistä, ja ohje kuuluu, ettei edes vartija saa toimia henkensä kaupalla.

Lellikit eristetään

Pomot kiusaavat uusia työntekijöitä ja tukkivat heidän suunsa antamalla ymmärtää, että elleivät nämä ole kiltisti, niin käy huonosti.

Muttei pomon lellikeilläkään helppoa ole. Jos joku saa väistellä töitä ilman huomautuksia, joutuu helposti muiden työntekijöiden eristämäksi. Kukaan ei kerro miten työt pitää tehdä. Kun asioista tietämätön tekee jotain väärin, muut ihmettelevät miten joku voi olla niin tyhmä.

Ja jos pomo sanoo, että jotain on tehty väärin, työkaverit syyttävät mielellään jotakuta joka on juuri vapaalla. Viatonta syytetään, mutta hänelle itselleen kukaan ei kerro mitään.

Myös yksityisyyteen tunkeutuminen on yksi kiusaamisen muoto. Työkaveri tai pomo, joka panee kätensä puhekumppaninsa harteille, voidaan kokea lähentelijäksi. Siitä pitää sanoa selvästi, että toinen ymmärtää, ettei se ole toivottua.

Toinen voi sivuuttaa olankohautuksella sen, minkä toinen kokee kiusaamiseksi. Esimerkiksi tilapäiseen työhön tulleet nuoret eivät ehkä välitä. Tai eivät uskalla puhua sen paremmin luottamusmiehelle kuin työnantajallekaan.

– Pyrimme avoimeen työilmapiiriin ja kehotamme työntekijöitä kertomaan asioista heti, että ne voidaan selvittää, mutta kyllä monien on hyvin vaikea puhua näistä asioista, sanoo CM Turtolan tavaratalojohtaja Jyrki Laakso. Hän kertoo asiakkaasta, joka ihastui uuteen henkilökuntaan, tarttui kameraan ja toi kuvan sen taakse kirjoitettuine kommentteineen. Asianosaisten mielestä se tuntui epämukavalta.

– Sain selville kuka se oli ja ratkaisin asian yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa, Laakso sanoo.

"Yksin työskentely pitää kieltää lailla"

Yksin työskentely on lisääntynyt voimakkaasti kaupan alalla, kioskeissa ja kaupoissa, jotka ovat auki iltaisin ja lauantaisin. Yksin työskentely, johon kuuluu rahojen kuljettaminen ilta-aikaan, on uhka.

– Mitä apua siitä on, että voi tehdä hälytyksen lankapuhelimella, jos joku seisoo edessä ja uhkaa? Minä kehotan työntekijöitämme kysymään ryöstäjältä, haluaako tämä myös kolikot. Sankaria ei pidä ruveta leikkimään, sanoo Sinikka Koskinen.

Kolmikko on sitä mieltä, että yksin työskentely on kiellettävä lailla mitä pikimmin. Itsestään selvä asia oikeastaan onkin, kun jo työturvallisuuslaki sanoo, että työnantajan on pidettävä huoli siitä, että työyhteisö on turvallinen, fyysisesti ja psyykkisesti. Ja työnantajat ovat haluttomia sopimaan asiasta, josta ei ole laissa selvää määräystä, he sanovat.

– Myös turvakoulutus pitäisi määrätä pakolliseksi lailla, ainakin myymäläpäälliköille. Lainsäätäjän pitää olla pienen ihmisen turvana, sanoo Leila Tilvis.

Myös PAM voisi lyödä vähän kovemmin nyrkkiä pöytään, vaatia yksin työskentelyn poistamista ja ajaa läpi kunnon tauot. 12–15 minuutin kahvitauko ei ole tarpeeksi, kun on töissä 4–6 tuntia.

Työehtosopimuksiin täytyisi saada sovittua kaksi kahvitaukoa kuuden tunnin työpäivään. Mielellään niin, että ne olisivat noin kahden tunnin välein.

– Aikuinen ihminen kokee nöyryyttävänä sen, että hänen pitää pyytää vessataukoa, jotta voi lähteä kassalta. Ja mitä tekee yksin työskentelevä? Seisoako koko päivän vai pitääkö pyytää tuttua asiakasta vahtimaan kauppaa, kolmikko kysyy.

Lapun laittaminen luukulle ei aina onnistu. Tauko aukiolossa olisi parempi vaihtoehto.

Ingegerd Ekstrand

 

Väkivallasta ja häirinnästäalkuun
Eurooppa-tason neuvotteluja

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Brysselissä aloitettiin 7. helmikuuta neuvottelut työpaikoilla esiintyvästä väkivallasta ja häirinnästä. Neuvottelujen tavoitteena on puitesopimus, tai mikäli SAK saisi päättää, direktiivi. Neuvotteluosapuolet ovat Euroopan ay-järjestö EAY ja työnantajajärjestö UNICE.

– Yksityiskohtainen, käytännön ohjeita sisältävä direktiivi olisi helpommin sovellettavissa kuin puitesopimus, joka ei olisi kovin mieluinen myöskään monille uusille EU-maille, joissa ammatillinen järjestäytyminen on vaatimatonta. Tärkein asia on kuitenkin sisältö, sanoo SAK:n sopimusasiantuntija Niklas Elomaa, joka edustaa neuvotteluissa suomalaisia työntekijöitä.

SAK edellyttää, ettei sopimus saa heikentää kansallisen suojelun tasoa ja että siihen sisällytetään sekä työnantajan vastuu että työntekijöiden oikeudet. Esille on otettava sekä työpaikan sisäiset että sen ulkopuolelta tulevat ongelmat, siis se mitä tapahtuu työntekijöiden kesken, työntekijöiden ja esimiesten välillä ja asiakaskontakteissa.

UNICE on näyttänyt vihreää valoa neuvotteluille työpaikkahäirinnästä, jonka katsotaan olevan henkilöstöhallinnon piiriin kuuluva asia. Työpaikkakiusaamista esiintyy alalla kuin alalla, kun sen sijaan seksuaalista ahdistelua ja häirintää esiintyy enemmän naisvaltaisilla aloilla. Elomaan tukiryhmässä ovat mukana sekä JHL että PAM.

Väkivallasta, ja aivan erityisesti ulkopuolelta tulevasta väkivallasta UNICE ei ole kovin halukas keskustelemaan.

– Suomessa näitä asioita, väkivalta mukaan lukien, pidetään työsuojelukysymyksinä, Elomaa korostaa. Joidenkin ammattiryhmien, kuten poliisien, vartijoiden ja vanginvartijoiden työssä väkivalta on sisäänrakennettua. Myös esimerkiksi taksinkuljettajat sekä hotelli- ja ravintola-alalla työskentelevät ovat tietoisia väkivallan riskistä. Mutta väkivallan uhka on kuitenkin olemassa kaikissa ammateissa, joissa ollaan suoraan tekemisissä asiakkaiden kanssa.

– Väkivaltaan liittyvät ongelmat ovat valitettavasti lisääntymään päin nyky-yhteiskunnassa, missä kaikki pyörii ympäri vuorokauden ja yhä useampi joutuu tekemään töitä yksinään, Elomaa sanoo.

Neuvottelut on määrä saattaa päätökseen ennen vuoden loppua. Aiempia puitesopimuksia, sopimus etätyöstä 2002 ja stressistä 2004, on pantu toimeen direktiivillä.

Suomalaiset vakuutusyhtiöt maksavat vuosittain korvauksia 1 500 työpaikkaväkivaltatapauksesta. Väkivallan uhkalle altistuu vuosittain arviolta 150 000 työntekijää.

Mittaaminen ja määrittely vaikeaa

Juha Ojala, kaupanalan vastaava sopimussihteeri PAMista, sanoo, että häirintä on pinnan alla oleva ilmiö, jonka mittaaminen ja määrittely on vaikeaa. Siksi asioiden vieminen tuomioistuimeen on hankalaa, ääritapauksissakin. Parempi vaihtoehto onkin ongelmien ehkäiseminen ennalta kytkemällä asian hoito työterveyshuoltoon, jolla parhaassa tapauksessa on käytettävissään valmiita toimintamalleja ja välineitä.

– Selvät pelisäännöt ja nollatoleranssi ovat tarpeen. Häirintää ei saada kuriin pykälillä eikä tuomioistuinpäätöksillä. Sen sijaan pitää antaa selvä viesti siitä, että tämä on ongelma, joka pitää ottaa huomioon, ja laskea samalla työpaikkahäirinnästä kertomisen kynnystä, sanoo Ojala.

Väkivalta on konkreettisempi asia ja siten paremmin hallittavissa. Yksin työskentely ja pitkät aukioloajat lisäävät riskiä.

Ruotsin tilastot osoittavat, että väkivaltarikokset alkavat lisääntyä merkittävästi klo 20–21. Tilanne on todennäköisesti samanlainen meilläkin, ja Ojala peräänkuuluttaa selvän tilastotiedon saamiseksi yhteistyön parantamista paikallispoliisin kanssa.

– Suurimmassa vaarassa ovat myymäläpäälliköt, jotka joutuvat pienemmissä kaupoissa ottamaan kiinni myymälävarkaita. Olemme myös sitä mieltä, että oluenmyynnin kieltäminen ja olutpinojen peittäminen aamuseitsemän ja yhdeksän välillä lisää väkivaltariskiä, Ojala sanoo.

Kulutukseen myyntikielto ei vaikuttaisi juuri mitenkään, joten PAM on asettunut vastustamaan sitä yhteisellä kannanotolla kaupanalan työnantajien kanssa.

PAM kiinnittää huomiota työpaikkaväkivaltaan myös SAK:n edustajakokoukselle tekemässään aloitteessa.

Ingegerd Ekstrand

Palkkatyöläinen 28.3.2006 nro 3/06

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)