Yli kuuden tuhannen ay-jäsenen vastauksista SAK:n tutkijat kokoavat tällä kertaa kolme raporttia, joista perus- ja tasa-arvoraportit ovat jo valmiina ja luottamushenkilöitä koskeva tutkimuksen osa juuri valmistumassa.

SAK:n liittojen jäsenten elin- ja työoloja keskusjärjestö on seurannut systemaattisesti yli 20 vuotta.

Maaliskuussa valmistuneen tasa-arvoraportin tulosten mukaan SAK:lainen perusnainen työskentelee yleensä palvelu- tai hoiva-alalla ja tavallisimmin kunnalla tai valtiolla. Miehistä taas yli puolet saa palkkansa teollisuudesta ja rakennuksilta.

Molemmista sukupuolista joka toinen on hankkinut ammatillisen koulutuksen ja varsinkin naisten koulutustaso on jatkuvassa nousussa.

Palkoissa naiset jäävät miesten jälkeen 23 prosentin verran ja tekevät myös epätyypillistä työtä yli kaksi kertaa miehiä useammin. Eri työaikamuodoissa puntit ovat suurin piirtein tasan, mutta naisten vuorotyö ainakin lievässä kasvussa.

Liittoon SAK:lainen nainen kuuluu yleisimmin ansioturvan, mies puolestaan etujen ajamisen vuoksi.

Radikaaleja muutoksia suuntaan tai toiseen SAK:laisten työelämässä ei viidessä vuodessa ole tapahtunut. 1990-luvun puolivälistä lähtien naisten koulutustaso on kuitenkin selvästi noussut ja heidän kiinnostuksensa työpaikan asioihin lisääntynyt.

Toisaalta kun kummankin sukupuolen toistotyö on edelleen yleistynyt ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön yhä kaventuneet, tarkoittaa tämä sitä, että SAK:laisten työntekijöiden tiedoista ja taidoista kasvava osa jää käyttämättä.

Tämä havainto kuuluu raportin merkittävimpiin. Kun töiden sisältö kehittyy kokonaan vastakkaiseen suuntaan työtaitoihin nähden, se tuskin vahvistaa motivaatiota kehittää itseään ja lisää kysymysmerkkejä erilaisten koulutushankkeiden kylkeen. Samalla on falskia haikailla ammattitaitoista työvoimaa, kun olemassa olevat kyvytkin jätetään isolta osalta käyttämättä.

Työpaikan osapuolten keskinäiset välit raportti mittaa lähes kohta kohdalta sekä jännitteisiksi että huonoiksi. Varsinkin teollisuudessa ilmapiiri kyselyaikana, 2005 alussa, näyttää olleen erityisen kitkainen, eikä varmasti ole viime tapahtumien valossa parantunut.

Positiivisimmat rivit raportti tarjoaa kuvatessaan muutoksia työntekijöiden itsensä ajatuksissa ja toiminnoissa.

Vaikka varsinkin oikeisto on jo moneen otteeseen ollut hautaamassa luokkajakoa, SAK:laisten ymmärrys paikastaan yhteiskunnan rappusilla on pysynyt vakaana, eikä jatkuvasti lisääntyvä erilaisten helppoheikkien melske ole sitä horjuttanut.

Lupaavalta tulevaisuutta ajatellen tuntuu myös se raportin tieto, että luottamusmiehet ovat yleistyneet niin naisten kuin miestenkin työpaikoilla.

Toki 1980-luvun huippulukemiin luottamushenkilötiheydessä ei ole päästy, mutta eipä ole työpaikkarakennekaan enää yhtä kompakti kuin silloin. Kuitenkin 1990-luvun vaikeina vuosina syntynyt kammo luottotehtäviä kohtaan näyttää nyt väistyneen ja yhä useampi työpaikka saaneen määrätietoisen nuoren oikeuksia valvomaan.

Luottamusmiesten päälukua on kasvattanut myös monen liiton vuosia jatkunut edunvalvojakampanjointi, työnantajien paine paikallisiin sopimuksiin ja se muutoksen ja epävarmuuden tila, joka näkyy tulleen työpaikoille jäädäkseen ja sitoneen yhteen työntekijöitä.