Kun rakennuseristeitä valmistava Paroc aloitti Vilnassa 1997, sen työpaikoista kilpailtiin. Nyt tilanne on toinen. Haave leveämmästä leivästä on vetänyt satojatuhansia liettualaisia työnhakuun ympäri Eurooppaa. Sen seurauksena on syntynyt puute ammattityövoimasta.

– Hyviä työntekijöitä on vaikea saada, sillä teollisuuden määrä on lisääntynyt. Nyt joudutaan kilpailemaan hyvästä väestä, toimitusjohtaja Jonas Liubertas sanoo.

Se huomattiin myös Parocilla viime vuonna, kun uusi tuotantolinja otettiin käyttöön ja työntekijämäärä kohosi 250:een.

Uuden linjan käynnistäminen kasvatti Vilnan tehtaan kivivillatuotannon 700 000 tonniin vuodessa ja nosti Vilnan Parocin suurimmaksi yksiköksi. Suomessa konsernilla on tehdas Paraisilla, Lappeenrannassa ja Oulussa. Myös Ruotsissa on kolme tuotantolaitosta. Uusin tulokas yritysketjussa on Puolan Poznanissa 1998 aloittanut tehdas. Kaikkiaan Paroc-konsernin palveluksessa on 1 700–1 800 työntekijää.

Parocilla oli tuntumaa Liettuan rakennustuotekauppaan jo useamman vuoden ajalta 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Suomalaiset eristeet kävivät Baltian maiden itsenäistymisen jälkeen kaupaksi niin hyvin, että Paroc päätti aloittaa myös tuotannon Liettuassa. Ensimmäinen tuotantolinja saatiin käyntiin 1997.

UAB Parocin tuotteista huomattava osa menee Liettuan ulkopuolelle, Baltian lisäksi Kaliningradiin, Valko-Venäjälle, Ukrainaan, Venäjälle ja Puolaan. Vilnan tehdas valmistaa yli 100 erilaista tuotetta ja markkinoi niiden lisäksi myös Parocin Suomen ja Puolan tehtaiden tuotteita.

Työehtosopimuksessa ei palkkatauluja

Liettualaisittain Parocin tehdasta voi pitää poikkeuksellisena sen vuoksi, että siellä toimii ammattiyhdistys ja että työntekijät ovat valinneet työpaikalle luottamushenkilöt. Kuitenkin vain noin neljännes tehtaan palkkalistoilla olevista on järjestäytynyt. Osuutta voi kuitenkin pitää kohtuullisen hyvänä, sillä maan sosiaali- ja työministeriön mukaan vain 10–15 prosenttia kaikista palkansaajista kuuluu liittoon.

UAB Parocin 29-vuotias varaluottamusmies tai luottamusmiehen apulainen, kuten Nerijus Bielskis itseään nimittää, kertoo, että ay-liikkeen jäsenten lukumäärä tehtaalla lisääntyi, kun uudelle linjalle palkattiin työvoimaa.

– Mitä parempi koulutus ja ammattitaito, sitä herkemmin työntekijä liittyy ammattiyhdistykseen, Bielskis arvioi.

Ensimmäinen työehtosopimus Parocin ja työpaikan ammattiyhdistyksen välillä solmittiin jo 1999. Sopimuksen piirissä ovat myös järjestäytymättömät työntekijät, ja siihen on kirjattu monenlaisia asioita, jotka liittyvät mm. työympäristöön ja -vaatteisiin, perhesyistä johtuviin vapaisiin sekä vuosilomiin. Palkkamääräykset eivät kuitenkaan sisälly sopimukseen, vaan niistä neuvotellaan erikseen emoyhtiön kanssa.

– Aina vuoden alussa sovitaan Suomessa toimivan henkilöstöosaston kanssa, miten paljon palkkoja nostetaan, Bielskis kertoo.

Palkkataso tuntuu hiertävän eniten työnantajan ja työntekijöiden välisissä suhteissa. Varaluottamusmiehen mielestä palkkoja pitäisi nostaa reippaasti, sillä hinnat ovat nousseet ja inflaatio nakertaa ostovoimaa.

Bielskis kertoo, että Vilnan tehtaan ammattiyhdistys lähetti alkuvuodesta Suomessa toimivalle Parocin henkilöstöosastolle esityksen palkkarakenteen muuttamisesta. Ammattiyhdistyksen mielestä työn vaatiman vastuun pitäisi näkyä nykyistä paremmin myös palkkapussissa.

Keskipalkka 1 700–1 800 litiä

Vilnan Parocissa tehdään töitä tuntipalkalla. Tilipussia lihottavat vuoro- ja pyhätyölisät. Molempia kertyy jonkin verran, sillä tehdas käy pyhät arjet keskeytymätöntä kolmea vuoroa. Ainoastaan joulun ja uudenvuoden pyhät ovat kaikille työntekijöille vapaapäiviä. Viikkotyöaika on myös vuorotyössä 40 tuntia. Vuosilomaa saa 28 päivää.

Firman keskipalkkataso on parisataa litiä korkeampi kuin koko maan taso. Nerijus Bielskisin kertoo, että keskipalkka on 1 700–1 800 litiä eli 477–505 euroa kuukaudessa. Parhaiten palkattujen työntekijöiden ansiot nousevat 3 000 litiin, 850 euroon kuukaudessa, kun taas aputyöntekijän palkka saattaa jäädä tuhannen litin pintaan. Kuukausipalkan ja erilaisten lisien päälle työntekijöille maksetaan kerran vuodessa tuotantopalkkio, jos tulostavoitteet täyttyvät.

– Ansiotuloista maksetaan kolmannes veroa, Bielskis toteaa. Hänen palkastaan noin viidennes kuluu asumiseen, kaksi viidennestä tämän poikamiehen tienesteistä menee ruokaan ja loput vaatteisiin sekä vapaa-ajan harrastuksiin.

Bielskis edustaa Vilnan työntekijöitä Parocin yritysneuvostossa, jonka kokoukseen hän osallistui ensimmäisen kerran toissa vuonna.

Bielskis sanoo, että yritysneuvostoa tarvitaan, koska siellä tapaa luottamusmiehiä saman firman muilta työpaikoilta.

– Kokoukset ovat hyvä tiedonsaantikanava ja niissä on myös mahdollisuus konsultointiin. Itse pystyin oikaisemaan muutamia virheellisiä tietoja jo ensimmäisessä EWC-kokouksessa, Bielskis toteaa.

Annakati Mattila
Vilna

Suurin este fuusiolle on rakenteissa. LPSK:hon mahdollisesti liittyvän keskusjärjestön Solidarumasin organisaatio on alueellinen, kun taas LPSK rakentuu etupäässä 26 jäsenliiton varaan.

LPSK on lähinnä neuvostoaikaisen ay-järjestön jatke. Solidarumasin juuret ovat maan itsenäisyyttä ajaneessa Sajudis-liikkeessä ja LDF on lähellä kristillisdemokraatteja.

Järjestäytyneistä työntekijöistä LPSK:hon kuuluu yli puolet, noin 100 000 jäsentä. Kahdella muulla on kummallakin 50 000. Järjestäytymisaste vaihtelee 10–14 pros. välillä.

Järjestöjen keskinäistä uusjakoa tai yhdistymistä helpottaa sekin, että ne ovat kokeneet jo useamman muodonmuutoksen. Jokainen on vaihtanut nimensäkin jo kertaalleen.

Aivan yhtä vauhdikasta kuin Liettuan hallituksella ei ay-elämä kuitenkaan ole ollut. Hallitus on vaihtunut maassa lähes joka vuosi uuden itsenäisyyden aikana.

Työttömät eivät voi järjestäytyä

Kiireisiä tehtäviä on kuitenkin vielä ajaa läpi lainmuutos, jotta myös työttömät voivat järjestäytyä. Lain puuttuminen on pahasti jarruttanut jäsenmäärän kasvua. Samoin on vaikuttanut neuvostoajan ay-maine, jota pyritään raikastamaan mainoskampanjalla.

Liettuassa on toistaiseksi solmittu kolme valtakunnallista työehtosopimusta, kaikki valtion aloilla. Osapuolet ovat sopineet kahden ja puolen vuoden hankkeesta neuvotella valtakunnallisia sopimuksia myös yksityisaloille.

Puheenjohtaja valittaa, että yksityisten työnantajien järjestäytyminen etenee hyvin hitaasti.

Hilkka Jukarainen
Vilna