
Liettua karttaa leimaa
työvoiman läpikulkumaana
Yritysneuvostot
ja ay-liike samoilla apajilla
Anastasija
haluaa tarjoilijaksi
Kasimirin markkinat suurimmat Baltiassa
Kun
EU laajeni itään vappuna 2004, hätäiltiin vanhoissa jäsenmaissa puolalaisten
putkimiesten tulevaa massamuuttoa. Toinen uhka nähtiin idässä, Baltian maiden
takaisissa työvoimareserveissä, jotka liikkeelle lähtiessään veisivät EU:n
viimeisetkin työpaikat.
Massoja ei ole tullut Puolasta, eivätkä itäiset reservit kolkuttele ainakaan
Liettuan rajoilla.
Siitä ei ole tullut työvoiman läpikulku- tai transitmaata. Ainakaan tilastoissa.
Työministeriön selvitysten mukaan ennen EU-jäsenyyttä
Liettuasta oli jo lähtenyt muualla töihin reilut 200 000 työntekijää,
pääasiassa ammattitaidotonta työvoimaa. Suosituimmat maat olivat Iso-Britannia,
Irlanti, Espanja, USA ja Saksa. Selvityksestä kävi myös ilmi, että useimmat halusivat
muuttaa vähäksi aikaa, keskimäärin puoleksitoista vuodeksi.
Työministeriön valtiosihteerin Rimantas Kaireliksen mukaan poissa olevien
määrä pysyi vuosittain samana. Ihmisiä siis myös palasi.
EU-jäsenyyden jälkeen Liettuasta on EU-maihin lähtenyt 100 000 työntekijää,
nyt lähinnä ammatti-ihmisiä.
Vain 3,4-miljoonainen Liettua on menettänyt työvoimastaan yli 300 000
työntekijää eli viidesosan. Virosta ja Latviasta on lähdetty paljon vähemmän,
Latviastakin EU-jäsenyyden jälkeen "vain" 50 000.
Työvoiman vähentyminen on merkinnyt työvoimapulaa joillakin aloilla, etenkin
rakennuksilla. Samalla työttömyys on painunut lähelle kahdeksaa prosenttia.
Liikenne Liettuaan päin on paljon vähäisempää. Vuosittain myönnetään työlupia
kolmansien maiden työntekijöille n. 1 300, ennen EU-jäsenyyttä 800–900.
Lupia on annettu eniten ukrainalaisille, joita on tarvittu mm. hitsaajiksi Klaipedan
telakalla. Lupia on myönnetty myös venäläisille, valkovenäläisille, kiinalaisille ja
intialaisille.
Liettua on solminut Ukrainan ja Venäjän kanssa kahdenväliset sopimukset, joiden
mukaan maat voivat etsiä työvoimaa toistensa alueilta.
Kolmansien maiden kansalaisia Liettuan työmarkkinoilla on vuosittain noin 2 000
ja pakolaisia vain 60. EU:sta tulleet eivät näy tilastoissa.
Kairelis epäröi sanoa Liettuaa työvoiman transitmaaksi laillisesti liikkuvan
työvoiman vähäisen määrän takia. Sen sijaan hän myöntää, että maa on ollut
mahdollisesti harmaan työvoiman läpikulkumaa. Rajojen vartiointia vahvistamalla ongelmia
on kuitenkin vähennetty.
Paluumuuttoon panostetaan
EU-maista Liettuan väkiluku on viime vuosina eniten vähentynyt. Muuttoliikkeen ohella
siihen ovat vaikuttaneet alhainen syntyvyys, korkea kuolleisuus ja lyhyt elinikä.
Tilastokeskuksen arvion mukaan väkimäärä laskee nopeahkosti alle kolmeen
miljoonaan.
Työministeriön kontolla on houkutella pois muuttaneita takaisin. Sen
tiedotuskampanjan olennainen sisältö on työntekijöiden aseman parantuminen.
Palkat ovatkin muutaman viime vuoden aikana nousseet 10 prosentin vuosivauhtia.
Keskipalkka on jo noin 1 500 litiä, 448 e/kk, kun se vielä vähän aikaa sitten oli
358 e/kk.
Työministeriö myös selvittää pois muuttaneille kansalaisille, miten edullista
Liettuassa on asua, syödä ja liikkua verrattuna suureen maailmaan.
Myös parlamentti on havahtunut väestökatoon. Joulun alla se asetti pysyvän
maastamuuttokomission ongelmaa hoitamaan.
Hilkka Jukarainen
Vilna
Yritysneuvostot ja
ay-liike samoilla apajilla
-
Liettuan työelämän ongelma on heikko ay-liike. Järjestäytyneitä on vain 10-15
prosenttia. Työpaikoilla solmitaan vähän työehtosopimuksia, eikä yrityksissä käydä
sosiaalista dialogia, sanoo valtiosihteeri Rimantas Kairelis.
Hän haluaisi, että valtakunnan tasolla hyvin toimiva kolmikantayhteistyö saataisiin
toimimaan myös työpaikoilla. Asiaa on pyritty edistämään viime vuoden alussa voimaan
tulleella työlain muutokselle. Sen mukaan yritysneuvostoja pitäisi perustaa sellaisille
työpaikoille, joilla ei ole ay-toimintaa. Neuvostot hoitavat ay-liikkeen perustehtäviä,
mutta lakko-oikeutta niille ei ole annettu. Kaireliksen mukaan työntekijät valitsevat
keskuudestaan neuvoston jäsenet, eikä työnantajalla ole oikeutta puuttua valintoihin.
Jo uutta lakia säädettäessä koettiin ongelmalliseksi se, että ay-liike ja
yritysneuvostot toimivat samojen asioiden parissa. Laissa on säädetty, että jos
työpaikalla toimii ammattiyhdistys, sille ei ole mahdollista perustaa yritysneuvostoa.
Entä jos työpaikalle halutaan perustaa ammattiyhdistys, vaikka siellä toimii
yritysneuvosto?
– Se ei välttämättä johda yritysneuvoston lakkauttamiseen, vaan ay-liike ja
yritysneuvosto voivat toimia rinnakkain ja ammattiyhdistys saa nimetä omat edustajansa
neuvostoon, Kairelis selvittää.
Hän myöntää, että uusi laki hämmentää ihmisiä ja sitä saatetaan muuttaa
hyvinkin pian.
– Olemme ainoa Baltian maa, jossa tällainen laki on säädetty. Tietääkseni
vastaava laki on voimassa ainoastaan Unkarissa ja Slovakiassa.
Liettuan ay-liikkeessä on ilmennyt kahdenlaista suhtautumista yritysneuvostoihin.
Toisaalta ne on koettu ay-liikkeen kilpailijoiksi, toisaalta taas on nähty, että ne
tarjoavat edes jonkinlaisen mahdollisuuden suojella työntekijöitä.
– En pidä neuvostoja ay-liikkeen kilpailijana. Onhan parempi, että työpaikalla
edes jokin taho edustaa työntekijöitä kuin että siellä oltaisiin täysin
työnantajien armoilla, Liettuan suurimman ay-keskuksen puheenjohtaja Arturas Cerniauskas perustelee.
Annakati Mattila
Vilna
Anastasija haluaa
tarjoilijaksi
Jos
22-vuotiaan vilnalaisen Anastasija Chlebopasnikovan teinitytön unelmat olisivat
toteutuneet, hän olisi nyt aivan jossakin muualla kuin El Caucho -ravintolan ahtaassa
keittiössä kokkaamassa. Liettuanvenäläinen Anastasija tahtoi nimittäin opiskella
oikeustieteitä. Kun koulumenestys ei riittänyt korkeakouluopintoihin, hän joutui
valitsemaan ammattikoulun. Kahden vuoden opiskelun jälkeen hän valmistuu ja toivoo
pääsevänsä työhön johonkin turistiravintolaan.
Nyt Anastasijalla on meneillään harjoittelujakso, jonka aikana hänen
pitää perehtyä hotellisiivoojan, kokin ja tarjoilijan töihin. Aivan vieras
ravintola-ala ei hänelle ole, sillä hän ehti työskennellä 12-vuotisen peruskoulun
jälkeen pari vuotta baarissa ennen kuin aloitti ammattikoulun.
Työharjoittelijalle ei makseta palkkaa, mutta hän saa harjoitteluajalta 195 litin (58
euroa) stipendin kuukaudessa. Kun Anastasija asuu vanhempiensa kanssa ja saa heiltä
raha-apua, hän kertoo pärjäävänsä.
Ravintola-ala ei Liettuassakaan ole palkkatilastojen kärjessä, vaan kuukausiansiot
jäävät 550–600 litin (155–169 euron) tuntumaan. Tosin palkan suuruus
Anastasijan mukaan riippuu paljon siitä, millaisessa ravintolassa on työssä.
– Jotkut tarjoilijat tienaavat todella hyvin, kuukaudessa tuhatkin litiä puhtaana
käteen.
Useampien liettualaisnuoren tapaan Anastasija haluaisi ulkomaille töihin.
– Mutta vain pariksi vuodeksi. Sitten tulisin takaisin Vilnaan, hän kaavailee ja
kertoo, että monet hänen ikätovereistaan ovat töissä Irlannissa tai Englannissa.
Anastasija käy vapaa-aikanaan elokuvissa ja teatterissa ja surffailee internetissä.
Hän on vanhauskoinen ortodoksi ja käy säännöllisesti kirkossa. Myös poikaystävä
vie osansa opiskelijatytön vapaa-ajasta.
Vaikka Anastasija on venakko, hän sanoo rakastavansa kotimaataan:
– Olen ylpeä venäläisistä juuristani, mutta myös siitä, että olen
liettualainen.
Annakati Mattila
Vilna
Kasimirin markkinat
suurimmat Baltiassa
Maaliskuun
alussa Kaziuko Mugé eli Kasimirin markkinat valtaavat Liettuan pääkaupungin Vilnan
keskustan kadut. Tarjolla on käsitöitä, puutöitä ja kansallisruokia.
Markkinat
on järjestetty 1600-luvulta lähtien maan suojelupyhimyksen Kasimirin nimissä, joten
niillä on myös uskonnollista merkitystä.
Yli 80 prosenttia liettualaisista kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon, ja he myös
käyvät ahkerasti kirkossa.
Kaziuko Mugén hitti on kuivakukista punottu "verbos" –oksa. Sana on
tarkoittanut katajaa, ja koristevarvut tehtiinkin ennen kokonaan katajasta.
Verbos viedään palmusunnuntaina kirkkoon siunattavaksi, minkä jälkeen oksa suojelee
perhettä ja asuntoa koko vuoden. Monin paikoin myös poltetaan pieni pala varpua. Savun
uskotaan torjuvan pahat henget, sairaudet ja tulipalot.
Palkkatyöläinen
28.3.2006 nro 3/06 |