Jukka
Pekkarinen vaihtoi työnantajaa vuoden alussa, kun hän siirtyi Palkansaajien
tutkimuslaitoksen johtajan paikalta valtiovarainministeriön kansantalousosaston
ylijohtajaksi.
Samanlaista duunia paljolti, vaikka näkökulmat ovat erilaiset. Sitä tulee
"Pekkarinen Sutela" päässä joka päivä töihin, oli paikka mikä
tahansa, Pekkarinen luonnehtii "käyttöekonomistin" elämää.
Pekkarinen ja nykyisin Suomen Pankissa työskentelevä Pekka Sutela ovat
kirjoittaneet Kansantaloustiede-nimisen oppikirjan, jonka 11:ttä painosta opiskelijat
nytkin pänttäävät korkeakoulujen pääsykokeisiin.
Pohjoinen liiga pärjää eri teillä
Suomen talous on vahvassa vedossa, vienti vetää, työllisyys paranee ja
investoinnitkin ovat lähteneet liikkeelle. Pekkarisen mukaan lyhyellä tähtäimellä
kasvu onkin hyvin vakaalla pohjalla.
Nykyisessä työssään Pekkarinen on jatkuvasti tekemisissä myös muun Euroopan
kehityksen kanssa. Hän kertoo Euroopassa yleisenä puheenaiheena olevan sen, että
pohjoinen liiga eli lähinnä Pohjoismaat pärjäävät tavattoman hyvin.
Mielenkiintoa pohjoisen pärjäämiseen tuo sekin, että ne ovat valinneet erilaiset
tiet suhteessa EU:hun, euroon ja yhteiseen rahapolitiikkaan.
Pekkarinen veti aikanaan työryhmää, joka selvitti, mitä vaikutuksia euroalueeseen
liittymisellä olisi Suomelle. Perusteellisesta selvittelystä huolimatta euroalueen
kehitys on osin ollut Pekkarisellekin yllätys.
Se on ollut yllätys, kuinka suuria eroja yksikkökustannuskehityksessä eri
euromaiden välillä on ollut.
Pekkarinen ottaa esimerkiksi Saksan ja Italian.
Italia on menettänyt muutamassa vuodessa hintakilpailukykyään, Saksa taas
parantanut rajusti.
Saksan hintakilpailukyky suhteessa Italiaan on noussut toistakymmentä prosenttia. Se
vastaa samansuuruista devalvaatiota.
Eurosatama on tuonut turvaa
Toinen yllätys on ollut se, että euroalueen maat ovat edelleenkin
talouskehitykseltään hyvin erilaisia.
Yhdenmukaistumista ei ole paljoa tapahtunut. Irlanti esimerkiksi on OECD-maiden
nopeimmin kasvavia talouksia, Saksassa kasvu taas on toisessa ääripäässä hyvin
hidasta.
Suomi on kuitenkin sopeutunut euromenoon hyvin, mistä kertoo mm. euroalueen keskiarvoa
alhaisempi inflaatio ja maltillinen palkkakehitys. Hintatasomme lähestyy muun Euroopan
tasoa.
Aikaisemmin Suomi devalvoi markkansa tasaiseen tahtiin nimenomaan metsäteollisuuden
tarpeisiin. Pekkarinen miettii metsäteollisuuden viimeaikaisia rajuja saneeraustoimia ja
euroalueeseen liittymistä.
Vaikka koskaan ei voi tietää mitä olisi tapahtunut, jos oltaisiin valittu
toisin, niin kyllä me euron turvasatamasta ollaan etua saatu. Rahatalouden tilanne on
ollut vakaa. Inflaation kiihtymisellä ja korkojen nousulla ei ole ollut sellaista
häiritsevää vaikutusta.
Vero-ongelma pois pienituloisilta
Suomen talous kasvaa nyt hyvää vauhtia, mutta pidemmällä aikavälillä näköalat
voivat harmaantua.
Meillähän ei työvoima enää kasva vaan alkaa vähentyä. Kyse on
kokonaistuottavuuden kasvusta, miten työn ja pääoman tuottavuus kehittyy. Siitä ollaan
huolestuttu, että onko sekin hidastumaan päin kaikenkaltaisen harmaantumisen myötä. Se
säätelee meidän elintasomme kehitystä.
Nyt työmarkkinoilla on vielä vähän pelivaraa, työttömyyskin on edelleen suurta.
Pekkarisen mielestä nyt, kun uusia työpaikkoja avautuu hyvää vauhtia, olisikin syytä
perata erilaiset tuloloukut, joita etenkin pienituloisille on taas syntynyt. Paljon
puhuttu marginaalivero-ongelma eli miten paljon lisätulosta jää verotuksen jälkeen
käteen on pahin siinä päässä eikä suurituloisilla.
Sosiaalietuuksien ja verotuksen yhteisvaikutus erityisesti perheellisillä on
usein hankala. Jos toinen puoliso on työssä ja toinen työttömänä, niin
työttömälle työhönmenosta voi jäädä hyvin vähän käteen.
Pekkarinen korostaa, että kyse ei ole ihmisten elintason alentamisesta vaan siitä,
että entistä suurempi osa tuloista tulisi työstä.
Omat aseet kannattaa pitää
Sekä Pekkarisen edelliseen että nykyiseen työhön liittyvät tulopolitiikan
taustakuviot. Nyt Pekkarinen on virkansa puolesta muun muassa tulopoliittisen
selvitystoimikunnan puheenjohtaja.
Hän ei halua lähteä päällepäsmäriksi siinä, mitä pitäisi tehdä, mutta
peruskuvio on selvä.
Totta kai meidän kannattaa pyrkiä siihen, että tällainen arvokas kansallinen
palkanmuodostuksen säätelykyky säilyy. Luulen, että tällainen päämäärää
hyväksytään laajalti. Eri asia, miten siihen käytännössä päästään, Pekkarinen
sanoo.
Heikki
Lehtinen