Taustaa
Uudistushan sai alkunsa siitä, että isäkulta tuli tutustuneeksi ET-keskuksen julkaisuun "Moderni taloushallinto" ja joutui pakostikin ihmettelemään, kuinka surkean takapajuinen on yksityistalouksien tila tässä maassa yhä edelleen, suoraan kaskikaudelta.
   Pienetkin yritykset hallitsevat jo modernin talouden peruskäsitteet kuten kilpailutus, ulkoistaminen ja sisäinen laskutus, mutta meidänkin perhe tyytyi siihen, että pankki lähettää tiliotteen ja jääkaapissa on muroja.
   Isäkullan puheenjohdolla päätimme harpata suoraan nykyaikaan.

Projektin käynnistys
Käynnistimme ensin organisaatiouudistuksen. Muutosvastarintaa esiintyi kuten aina, eikä kuopukselle tuntunut aluksi löytyvän sijaa tehtäväkaaviossa.
   Kriisi ratkesi sillä, että äitikullan ehdotuksesta vauvakulta katsottiin palkattomaksi harjoittelijaksi päävastuunaan kahdella jalalla kulkemisen opettelu ja tutista luopuminen.
   Isäkulta muodosti myynnin ja markkinoinnin erityisenä vastuualueenaan positiivisen kassavirran luominen perheyksikölle.
   Äitikulta sai haltuunsa kiinteistöhallinnon sekä hankinnat.
   Tyttökulta ja poikakulta sijoittuivat suoritusportaaseen ja raportoivat suoraan kiinteistöhallinnon johdolle.
   Tässä vaiheessa kaikki näytti oikein hyvältä.

Kypsymisen kausi
Omaksutun talousmallin perustahan oli, että kukin vastuualue huolehtii kannattavuudestaan itsenäisenä yksikkönä.
   Niinpä jos tyttökulta halusi vaikkapa uudet kesäkengät, hänen tuli myydä kiinteistötoimelle sen tarvitsemia työsuorituksia. Kiinteistötoimi taas hankki tarvittavat varat myynniltä ja markkinoinnilta erinäisin keinoin.
   Sisäinen laskutus toimi.
   Vaikeudet alkoivat oikeastaan vasta kolmannen kvarttaalin lopulla.
   Jälkikäteen voi arvioida, että tapahtui jonkinlaista ylioppimista.
   Ensin suoritusporras ilmoitti kiinteistöhallinnolle, että ensiksikin se vaatii sortajilta lisää liksaa ja toisekseen se aikoi kilpailuttaa ateriapalvelut ja sanoi jo etukäteen, että mäkkäri kisan kumminkin voittaa.
   Lisäksi tyttökulta aikoi viivyttelemättä ulkoistaa asumispalvelunsa tietylle alalla uudehkolle miespuoliselle tarjoajalle, jolla hinta-laatusuhde oli kuulemma juuri kohdallaan.
   Poikakulta halusi kesäksi mopon ja esitti myynnille ja markkinoinnille suurehkon laskun suoritteista, joista ei löytynyt merkintää mistään.
   Neljännen kvarttaalin aluksi kokoonnuimme selvittämään asioita. Muistaakseni tyttökulta ja poikakulta kumpikin väittivät sisäiseen laskutukseen ja omaan kirjanpitoonsa vedoten itse asiassa omistavansa asuntomme, mitä äitikulta ei kuitenkaan hyväksynyt koska hänenhän se organisaatiokaavion mukaan kiistatta oli.
   Isäkulta koetti valottaa tilannetta omalta kannaltaan, mutta myynti- ja markkinointi päätettiin yksimielisesti lakkauttaa ja ulkoistaa sen tähänastiset palvelut, koska kiinteistöhallinto oli jo ehtinyt kilpailuttaa ne kaikessa hiljaisuudessa ja saanut täysin ylivoimaisia tarjouksia.

Lopputulema
Kaiken kaikkiaan yritys oli hyvä, enkä kadu sitä ollenkaan. Kaikki uusi vaatii uhrauksia, eikä modernin talousajattelun toteuttaminen helppoa ole yrityksissäkään, niin kuin on nähty. Lannistua ei kuitenkaan pidä, muistakaamme ylevä periaate: "Ole sinäkin sisäinen laskuttajasi!"
   Silti olisi kiva tavata vielä joskus.