Työpaikalleen jumittuneita on reilu miljoona. Ulkopuolelle jumittuneita saman verran. Tämä käy ilmi ruotsalaisen työelämän tutkimuslaitoksen (Arbetslivsinstitut) kyselystä.

Yhdessä he muodostavat noin puolet Ruotsin neljän miljoonan hengen kokonaistyövoimasta. Kaikki eivät ole työssä, vaan osa elää sairaslomakorvauksilla, työttömyyskorvauksilla, sosiaaliavustuksilla tai on varhaiseläkkeellä. Tätä uusi porvarihallitus nimittää ulkopuolisuudeksi ja siihen se haluaa päästä käsiksi.

Kun mukaan lasketaan vielä pitkäaikaistyöttömille tarkoitetut uudet tukityöpaikat ja työttömyyskassojen asiakkaat, nousee työelämän ulkopuolella olevien 16–64-vuotiaiden määrä puoleentoista miljoonaan.

– Työmarkkinoiden uudistaminen ja totaalinen kiristäminen korkeasuhdanteen aikana on lievästi sanoen mielenkiintoista, sanoo Tukholmassa toimivan Arbetslivsinstitutin yritystalouden dosentti Henrik Bäckström.

Instituutti lakkautetaan ensi kesänä yhtenä osana Ruotsin hallituksen uudistamisvimmaa.

Bäckström, jonka juuret ovat Tammisaaressa ja joka on Åbo Akademin dosentti, aloittaa huhtikuussa uudessa tehtävässä henkilöstöpalveluyritysten liiton johtajana.

Muutosturva työn vaihtoon

Työmarkkinaosapuolten solmima muutosturvasopimus kattaa nykyään vain pakolliset työpaikanvaihdokset. Kolmen pakkotilanteita koskevan mallin, työnantajalle joustavan erottamismahdollisuuden takaavan anglosaksisen maailman joustostrategian, työntekijän työsuhteen turvaavan pohjoismaisen turvallisuusstrategian ja työnantajalle joustoa ja työntekijälle tiettyä turvallisuutta tarjoavan EU:n flexicurityn rinnalle on nyt tulossa transicurity, joka mahdollistaisi muutoksen ja tarjoaisi turvallisuutta.

LO haluaa, että muutosturvasopimus ulotetaan koskemaan myös tilanteita, joissa ihmiset haluavat vaihtaa työpaikkaa muutenkin kuin pakon edessä. Toimihenkilöt ovat jo askeleen edellä. Ruotsin PK-yritysten järjestö Sinf ja alan toimihenkilöjärjestö Sif ja työnjohtajien järjestö Ledarna ovat rakentaneet muutosturvapaketin, joka pitää sisällään diagnoosin, apua ja tukea sille, joka haluaa vaihtaa työpaikkaa tai työtehtäviä.

– Ensimmäistä kertaa tarjotaan mahdollisuutta vapaaehtoiseen muutokseen työmarkkinoilla. Jos tässä onnistutaan, alkaa olla valmiutta uudenlaiseen muutosturvaan, sanoo Henrik Bäckström.

Entinen malli, kurssitusta tarjoava ja työpaikkoja välittävä turvaneuvosto TRR, on alkanut natista. Uuden työpaikan ja paremman palkan asemesta tarjotaan nyt usein pätkätöitä huonommalla palkalla. Yhä useampi työtön päättää perustaa oman yrityksen, viime vuonna niin teki yksi kymmenestä.

Vastuun välttelyä

1990-luvun laman vanavedessä esiin nousi uusia työllistämismuotoja. Pätkätöiden määrä on lisääntynyt 60 prosentilla kymmenessä vuodessa, mutta edelleen niitä tekee kuitenkin vain 15 prosenttia kaikista työntekijöistä.

Kun Ruotsissa vuonna 1993 luovuttiin työnvälitysmonopolista, syntyivät työvoimaa vuokraavat yritykset. Nykyään ne työllistävät yhden prosentin työntekijöistä eli lähes 30 000 henkeä. Työsuhteita säädellään vuokratyövoimasopimuksella.

– Henkilöstöpalveluryitykset ovat luoneet "löyhien suhteiden" markkinat. Ne ovat eräänlainen välikäsi työntekijän ja työnantajan välissä, Bäckström sanoo.

Lyhyellä aikavälillä työntekijän vuokraaminen tiettyä tehtävää varten lyhyeksi ajaksi on yritykselle edullista. Siinä vältetään kuntoutuksesta, sairaslomista, lomista ja koulutuksesta aiheutuvat kustannukset – ja vastuu.

Teollisuuden työntekijämäärä on 15 viime vuoden aikana laskenut jyrkästi, mutta samalla ovat lisääntyneet yrityspalvelut.

– Ero on siinä, että aiemmin suuryritysten palveluksessa olleet ihmiset ovat nyt pienyritysten palveluksessa – mutta palvelevat edelleen suuryritystä samoissa tehtävissä kuin ennenkin: siivoojina, ATK-tehtävissä, tuotannossa jne. Ulkoistaminen on vielä laajempaa julkisella sektorilla, hän sanoo.

Pakkoyrittäjyys kasvaa

Suuryritykset pakottavat työntekijöitä yrittäjiksi. Bäckström mainitsee ISS:n, jossa siivoojia pakotetaan perustamaan yritys ja maksamaan tietty osuus kuukausituloistaan ISS:lle.

– Ja sitten on esimerkiksi Koti Pizza -ketju, jossa päätetään keskistetysti valikoimista, siitä mihin "yrittäjä" pizzeriansa avaa ja milloin pitää paikan auki.

– Vaikka työntekijää houkutellaan isommilla ansioilla, en ole vielä koskaan nähnyt, että joku todella tienaisi enemmän. Työnantaja asettaa vaatimuksia, mutta vastuun kantaa pakkoyrittäjä, Bäckström korostaa

Joten vapaus tuskin lisääntyy, pakko kylläkin. Työnantajan kannalta on tietysti suorastaan taivaallista, että hänellä on vahvasti sitoutunut "työntekijä", joka joutuu kantamaan vastuun kaikesta, myös ammattitaidon kehittämisestä ja tuotosta. Yrittäjänriski siirtyy pois valtakunnalliselta yritykseltä, omistajilta, työntekijälle eli itsenäiselle työnsuorittajalle.

– Jos päätekijälle käy kehnosti, ei tarvitse kuin irtisanoa lyhytaikainen sopimus.

Oireellista on, että nopeimmin maailmassa kasvavat vartiointialan yritykset.

– Edes Ruotsin armeija ei enää vartioi itse omia asevarastojaan, vaan on ulkoistanut työn vartiointiliikkeelle! USA vuokraa legosotilaita, nykyajan ruotuväkeä, jotta omat sotilaat eivät joudu sotimaan, Bäckström luettelee.

Ingegerd Ekstrand