SAK:n kansainvälisen osaston johtaja Marjaana Valkonen arvioi EAY:n kuoriutuneen tässä kokouksessa siilipuolustuksesta aloitteelliseksi työntekijöiden edunvalvojaksi.

EAY:n jäsenjärjestöt ovat melko sekalainen seurakunta – siinä kun pohjoisessa mennään kolmikantaiseen neuvottelupöytää etelässä marssitaan kaduille. Työmarkkinajärjestelmät ja -perinteet ovat varsin erilaiset. Yhteisen viestin aikaansaaminen ei ole kovin helppoa, mutta Sevillan kokous antoi kuitenkin Euroopalle selvän viestin yhteisestä tahdota parantaa työntekijöiden asemaa ja vahvistaa ammattiyhdistysliikettä.

Puheenjohtaja Lauri Ihalainen muistuttikin puheessaan, että mikäli ay-liike onnistuu Sevillasta lähettämään Euroopan yli kantavan viestin, että hyökkäämme parempien työolojen, laadukkaampien työsuhteiden, toimivampien neuvottelusuhteiden ja oikeudenmukaisemman globalisaation puolesta, niin eurooppalaisella ammattiyhdistysliikkeellä voi olla nykyistä vahvempi panos Euroopan kehittämisessä. Tämä edellyttää tosiasioiden tunnustamista ja kykyä sovitella.

Pohjoismaisen malli on kiinnostanut Eurooppaa ja sen etenemistä eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen ajattelussa vauhdittaa jatkossa Ruotsin LO:n puheenjohtajan Wanja Lundby-Wedinin valinta EAY:n puheenjohtajaksi.

Turvaverkostot osaksi joustoturvaan

Sevillan kokous vaati perustuslaillisen sopimuksen hyväksymistä muodossa, joka pitää sisällään järjestäytymis- ja lakko-oikeuden sekä sosiaalisen ulottuvuuden.

Ihalainen muistutti kokouspuheenvuorossaan, että työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien pitää olla kiinteä osa sopimusta, muutoin olemme ottamassa askelta väärään suuntaan. Ihalainen piti tärkeänä, että saataisiin juridisesti kestävä oikeus neuvotella, sopia ja tarvittaessa työtaistella yli kansallisten rajojen.

Kokousedustajat käyttivät runsaasti puheenvuoroja elinikäisen koulutuksen tärkeydestä ja joustoturvasta. Joustoturvapuheenvuoroissa heijastuivat eri maiden poliittiset tilanteet. Monet eurooppalaiset keskusjärjestöt pelkäävät lähteä neuvottelemaan asiasta, koska heidän kokemustensa mukaan on odotettavissa vain muutosta ja joustoja, mutta turvasta ei ole takeita. Kuitenkin varsin laajasti ymmärretään eurooppalaisen kilpailukyvyn edellyttävän myös muutosta ja siksi järjestöt ovat valmiita keskustelemaan joustoturvasta – edellyttäen että turva ja turvaverkostojen parantaminen ovat keskusteluissa vahvasti mukana.

Eurooppalaisen kilpailukyvyn nostamiseksi Ihalainen porautui puheenvuorossaan vielä pidemmälle. Hän ehdotti tuottavuuden ja työhyvinvoinnin tasapainoista yhdistämistä.

– Tuottavuus ei voi onnistua työvoiman määrällisellä säätelyllä ja laadultaan huonoilla työsuhteilla tai turvattomuutta lisäämällä. Tuottavuuden lisäämisen on perustuttava ihmisen kunnioittamiselle. Vain hyvinvoiva ihminen kykenee kehittämään työn tuottavuutta kestävällä tavalla. Samoin muutos edellyttää aina parempaa muutosturvallisuutta, korosti Ihalainen.

Aino Pietarinen
Sevilla

Tuoreeltaan valinnan jälkeisessä tiedotustilaisuudessa Lundby-Wedin linjasi EAY:n keskeisiksi tavoitteiksi vahvan järjestön, mikä tarkoittaa järjestäytymisasteen nostamista. EAY:n on annettava jäsenjärjestöille tukeaan niiden ponnisteluissa palkkauksen nostamiseksi. EAY:n pitää kampanjoida vähimmäispalkan nostamiseksi.

– Jos Eurooppa haluaa pärjätä, olla kilpailukykyinen, niin sen on on oltava joustava ja suhtauduttava myönteisesti rakenneuudistukseen. Tässä tarvitaan myös turvaverkkoja. Joustoturvan on tarjottava myös turvaa, korosti vastavalittu puheenjohtaja.