Maalahden hakkuun heikkolaatuisimmat koivut päätyvät Kaskiseen Metsä Botnian ensimmäiselle, vuonna 1977 käyttöönotetulle sellutehtaalle. Suurin osa puista tuodaan sinne rekalla. Päivittäin sellutehtaalla käykin noin sata rekkaa.

– Kun kuljettaja ottaa puut kyytiin, tulee meidän tietojärjestelmään tieto, että lasti on tulossa meille, kertoo Aarno Leinonen mittapisteellä kuljettaja Kai Haapalan tuodessa kuorman haapaa ja koivua Kalvolasta.

Leinonen päättää, että haavat menevät viereisen M-Realin sellutehtaan ja koivut Botnian käyttöön. Saija Alahonko mittaa mittakepillä auton leveyden ja puiden pituuden. Päivittäin Kaskiseen Metsäliiton puita tuova Haapala rupattelee hänelle lyhyeksi jääneestä lomastaan.

Sellutehtaan hajut muuttuneet

Kaskisessa, kuten muualla Suomessa, sellua valmistetaan niin sanotulla sulfaattimenetelmällä. Koivusta valmistettua haketta keitetään lipeäliuoksessa, joka sisältää lipeää ja natriumsulfidia. Sellua voidaan tehdä myös sulfiittimenetelmällä, joka kuormittaa ympäristöä enemmän. Siinä sellua valmistetaan rikkidioksidin sekä natrium-, magnesium-, ammonium- tai kalsiumbisulfiitin avulla. Suomen viimeinen sulfiittisellutehdas suljettiin vuonna 1991.

Ligniini sitoo puun kuituja toisiinsa. Keitettäessä se liukenee keittoliemeen ja kuidut irtoavat toisistaan. Ligniinin lisäksi myös osa selluloosakuiduista liukenee lipeäliukseen. Puuraaka-aineesta saadaan sellunkeitossa talteen arviolta noin puolet.

Sellutehtaisiin miellettävät häiritsevät hajut tulevat juuri keittovaiheesta. Ulkona keittimen edessä haisee pistävästi. Höyryä sekä vaaleaa ja tummaa savua tupruaa lukuisista savupiipuista ja putkista.

– Ennen tässä haisi mädälle, nyt välillä haisee kissankuselta. Hajut ovat muuttuneet prosessien kehittymisen myötä eikä ympäristö enää kärsi hajuista kuten menneinä vuosina, pääluottamusmies Sakari Mäntysaari toteaa.

Ligniini värjää sellun ruskeaksi, joten keittämisen jälkeen massa valkaistaan. Valkaisu tehdään joko klooridioksilla ja happipohjaisilla kemikaaleilla tai täysin ilman kloorikemikaaleja.

Investoinnit luovat uskoa

Kaskisessa sellua tehdään eniten koivusta. Sitä tehdään myös havusta, haavasta ja eukalyptuspuusta. Tuotannosta hieman alle puolet jää Suomeen kartongin, hienopaperin ja pehmopaperin valmistukseen. Viennistä eniten menee Saksaan, Puolaan ja Ranskaan.

Usein sellutehdas sijaitsee paperitehtaan vieressä, joten valkaistu massa ohjataan putkea pitkin suoraan paperikoneelle. Koska Kaskisesta ei paperitehdasta löydy, 90-prosenttisesti vettä sisältävä massa kuivataan sellulevyiksi. Tapettipintaiselta kartongilta tuntuvat sellulevyt leikataan arkeiksi ja pakataan paaleiksi varastointia ja kuljetusta varten.

Kaskisen sellutehdas on taannut työntekijöilleen 30 vuoden ajan vakaan työpaikan ja toimeentulon.

– Vain kerran on annettu lomautusvaroitus ja sekin peruttiin, Sakari Mäntysaari sanoo.

Parhaimmillaan palkkansa tehtaalta sai yli 400 työntekijää ja toimihenkilöä. Nyt tuotannosta löytyy 140 ja BMS:lle ulkoistetussa kunnossapidossa 60 paperiliittolaista.

Työntekijät ovat pysyneet sellutehtaalla pitkään. Uusia määräaikaisia ja vakituisia työntekijöitä on palkattu eläkkeelle siirtyneiden tilalle.

– Jonkin verran se on toki työpainetta aiheuttanut, kun kaikkien eläkkeellejääneiden tilalle ei ole otettu uusia. Toisaalta työpainetta on aiheuttanut vaatimukset moniosaamisesta. Kun on 30 vuotta työskennellyt vaikka kamyrkeittäjänä, niin paineita tulee, kun yhtäkkiä pitää osata työskennellä myös valvomossa ja viidessä muussa hommassa, työsuojeluvaltuutettu Jussi Sillanpää sanoo.

Investoinnit kertovat, että töitä Kaskisessa riittää ainakin vuoteen 2015 asti.

– Uskoa tehtaalle loi, kun viereen rakennettiin M-Real ja se integroitiin Botniaan. Samoin kävi, kun kuorimoon tuli uusi linja vuonna 2005, Jussi Sillanpää kertoo.

HELENA RONKAINEN