Myyjä Tuija Hämäläinen kertoo, etteivät wc-paperit viivähdä kaupan hyllyillä pitkään. Kaupassa ei juuri pidetä varastoa ja täydennystä tulee kaikkina muina päivinä kuin sunnuntaina.

– Eniten malmilaiset ostavat 16 rullan Emboa ja kuuden rullan keltaista Serla Toiletia, kertoo Tuija Hämäläinen lisätessään Serloja hyllylle.

Helsinkiläiset tungeksivat lauantaiostoksilla. He eivät juuri pysähdy tutkimaan wc-paperipakkauksia eikä hintoja. Se kuitenkin kannattaisi: wc-papereiden hinnat nimittäin vaihtelevat suuresti. Edullisimpia ovat uusiopapereista tehdyt wc-paperit, joiden hinta rullaa kohti on kolmisenkymmentä senttiä. Täysin sellusta tehdyt paperit maksavat kymmenen senttiä enemmän kappaleelta.

– Kyllä asiakkaat oikeasti vertailevat hintoja. Toinen asia on, onko halvin käytännössä edullisin, toteaa teollisten tuotteiden tiiminvetäjä Pekka Salminen.

Malmintorin Prismassa on vain kerran wc-paperihyllyillä ollut tyhjää: toissavuoden työsulun aikana.

– Ei oota ei tarvinut silloinkaan myydä. Ketju reagoi nopeasti ja saimme tänne Saksasta tuotuja peruslaatuja. Vaativamman asiakkaan piti kylläkin tyytyä vähemmän hyvään laatuun, Salminen kertoo.

Hinnalla on väliä

Mesan perhe ei tunnustaudu vaativiksi asiakkaiksi wc-papereiden suhteen. He ostavat halvinta.

– Yllättävän vähän meillä kuluu wc-paperia. Menisiköhän kahdeksan rullaa kuukauden aikana, mietiskelee Katja Mesa kodikkaasti sisustetun keittiönsä pöydän ääressä.

Kesäpäivä hehkuu lämpöä sisälle asti. Kaisu kiljahtelee ja juoksee kaverinsa kanssa ympäri asuntoa.

Edellisen kerran perheen wc-paperiostoksilla mukaan oli tullut X-tran wc-paperipakkaus. Useimmiten Katja Mesa kuitenkin ostaa tarjouksessa olevia 48 rullan isoja paketteja ja suosii uusiopaperista tehtyjä wc-papereita.

Katja Mesa tunnustaa, ettei ole juurikaan miettinyt, missä hänen ostamiaan wc-papereita tehdään. Sen sijaan häntä on mietityttänyt, kuinka puuta riittää, kun ihmiset ostavat yhä enemmän täysin sellusta tehtyjä wc-papereita.

– Olen opettanut Kaisulle vessapaperin käyttöä, ettei sitä tarvitse kuin muutaman arkin kerralla. Isoveli Valtteri huomauttaa myös, jos huomaa tytön vessapaperin käytön menevän överiksi.

Vessan ovi kolahtaa. Onkohan telineessä roikkuvaan paperirullaan käytetty Kaisun piirustuksia?

Automatisoitua veden puhdistusta

Sinne meni, viemärin vietäväksi soljahti samalla pari arkkia wc-paperia. Paperit sulavat veteen ja jatkaavat jätevetenä matkaansa parin kilometrin verran Viikinmäen jätevedenpuhdistamoon. Siellä puhdistetaan niin Helsingin jätevedet, ydinkeskustan sadevedet kuin lähikaupunkien jätevedet. Pääkaupunkiseudulla on Viikinmäen lisäksi toinen jätevedenpuhdistamo Espoossa.

Helsingin uumenissa mutkittelee 1 800 kilometriä viemäreitä, 116 jätevesipumppamoa ja 60 kilometriä jätevesitunnelia. Viikinmäen jätevedenpuhdistamokin on louhittu pääosaltaan kallion sisään.

Jätevedenpuhdistus on pitkälti automatisoitua. Luolissa työskentelee kymmenkunta työntekijää päivävuorossa. He tekevät kone- ja sähkötöitä, puhdistavat altaita ja ottavat näytteitä.

Vähemmän typpeä

Kuten arvata saattaa, jätevedenpuhdistamossa haisee – välillä siltä itseltään ja välillä kemikaaleilta. Ensin jätevedestä erotetaan kiinteitä aineita välppäämällä ja laskeuttamalla.

– Välppäyksessä kaikki senttiä suuremmat jäävät siivilöihin. Jos wc-paperin sijaan käyttäisi talouspaperia, se ei sulautuisi veteen vaan tulisi tänne asti kiinteänä, kertoo Helsingin Veden tiedottaja Maria von Knorring.

Selkeytysaltaissa poistetaan hienojakoista orgaanista ainetta mikrobien avulla. Sen rinnalla jätevedestä saostetaan fosfori ferrosulfaatilla. Joissain altaissa vesi kohisee ja toisissa vaahtoaa.

Vedestä poistetaan typpi muuttamalla se kaasumaiseen muotoon, jolloin se kohoaa yläilmoihin. Tässä vaiheessa vesi näyttää jo täysin kirkkaalta.

–Tällaisena vesi laskettiin vielä pari vuotta sitten, mutta siihen on jäänyt liikaa typpeä, sanoo von Knorring.

Typpeä vähennetään vielä biologisella jälkisuodatuksella. Lopulta puhdistettu jätevesi johdetaan 17 kilometriä pitkää poistotunnelia pitkin avomerelle. Noin kahdeksan kilometrin päässä Helsingin eteläkärjestä merenpohjassa Viikinmäeltä tullut vesi pulppuaa Suomenlahteen.

HELENA RONKAINEN