Vuopuhelua on käyty viimeksi muun muassa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kiinalaisille järjestämällä ay-kurssilla, josta osa pidettiin Suomessa.

Valkosen mukaan yhteistyö on toistaiseksi ollut lähinnä tapaamisia kiinalaisen ay-johdon kanssa. SAK seuraa suomalaisten yritysten toimintaa ja niiden työehtoja Kiinassa ja kiinalaisten yritysten toimintaa Suomessa. Kiinalaisia työntekijöitä tulee myös Pohjoismaihin töihin yhä enemmän, Valkonen huomauttaa.

Suhtautuminen Kiinan ay-liikkeeseen on perinteisesti ollut kiperä kysymys länsimaiselle ammattiyhdistysliikkeelle. Kansainvälisen ay-liikkeen dialogi kiinalaisten kanssa päättyi muutamia vuosia sitten lähes kokonaan, mutta nyt yhteistyötä ollaan virittelemässä uudestaan ja aiempaa myönteisemmässä hengessä. Suhteet Kiinaan ovat ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin hallituksen joulukuun kokouksen asialistalla. On myös todennäköistä, että ACFTU valitaan ILO:n hallintoneuvostoon ensi kesänä.

Valkosen mukaan ACFTU:lla on aitoa pyrkimystä parantaa työoloja ja työntekijöiden asemaa. Järjestö ajaa muun muassa minimipalkkaa ja sosiaaliturvan kehittämistä. Taustalla on kommunistisen puolueen tavoite korjata sosiaalisia epäkohtia ja siten hillitä yhteiskunnallisia konflikteja.

Kiina on ratifioinut neljä ILO:n työelämän perusoikeuksiin liittyvää sopimusta: kaksi lapsityön kieltävää sopimusta, syrjinnän kiellon ja palkkatasa-arvoa koskevan sopimuksen. Pakkotyön kieltävän sopimuksen ratifioinnista keskustellaan parhaillaan.

Kiinalaisilta puuttuvat poliittiset oikeudet ja niiden myötä ay-oikeudet. Maassa järjestetään vuosittain kuitenkin useita kymmeniä tuhansia työnseisauksia, joista noin puolet liittyvät suoraan työoloihin kuten saamatta jääneisiin palkkoihin.

– Puolue ei salli isoja lakkoja, mutta paikallisia työnseisauksia käytetään välineenä purkaa yhteiskunnallisia paineita, Marjaana Valkonen kertoo.

Pirjo Pajunen