Kearney korosti, että alihankkijan vaihtaminen toiseen ei ratkaise mitään.

– Seuraava alihankkija ei todennäköisesti olisi edeltäjäänsä kunnollisempi. Parempi on käyttää tuttuja alihankkijoita ja auttaa heitä kehittymään asiallisiksi työnantajiksi.

Kearneyn vetoomus perustui kansainvälisen ay-liikkeen pitkäaikaiseen kokemukseen erilaisten vaikuttamiskeinojen tehosta. Ay-liike ei ole sulkenut keinovalikoimastaan boikotteja, mutta niihin ay-järjestöt ovat liittyneet vain harvoin.

Ay-liike on pitänyt tiettyjen tuotteiden tai kokonaisten maiden boikotteja ongelmallisina, koska boikotit ovat usein iskeneet kovimmin niitä, joita on ollut tarkoitus auttaa.

Menneiltä vuosilta tunnetuin boikotti, jossa ay-liikkeellä oli näkyvä asema, oli boikotti rotusortojärjestelmää ylläpitänyttä Etelä-Afrikkaa vastaan. Kansainvälisen ay-liikkeen ei tarvinnut epäröidä siihen osallistumista, koska Etelä-Afrikan sisällä johtava ay-keskusjärjestö Cosatu piti rotusortajien painostamista kansainvälisellä boikotilla oikeana toimenpiteenä.

Sotilasvallan alaisuudessa elävät burmalaiset ovat nyt samantapaisessa asemassa kuin eteläafrikkalaiset 1990-luvun alkuvuosiin asti. Sen vuoksi muun muassa Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY on vaatinut EU:ta tiukentamaan boikottia, jolla painostetaan Burman vallanpitäjiä avaamaan maataan demokratialle.

Monessa maassa kyseenalaisesta henkilöstöpolitiikastaan tunnettua saksalaista kauppaketjua Lidliä ay-liike ei sen sijaan ole kehottanut boikotoimaan. Ay-liike on pyrkinyt vaikuttamaan Lidlin päättäjiin tiedottamalla kansalaisille yrityksen suhtautumisesta työntekijöihinsä.

Ay-liikkeen myötävaikutuksella toimiva Play Fair 2008 –rintama painostaa julkisuutta hyödyntämällä Kansainvälistä olympiakomiteaa. Tavoitteena on saada olympiakomitea mukaan toimintaan, jonka päämääränä on parantaa urheilutuotteita valmistavan teollisuuden työolosuhteita.

Toinen laajapohjainen rintama, jonka työhön monessa maassa osallistuu ay-järjestöjä, on Puhtaat vaatteet (Clean Clothes) –kampanja. Sekin vaikuttaa ennen muuta tiedottamalla vaatteiden alihankintaketjujen eettisistä ongelmista, kuten työntekijöiden epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Juhani Artto

Neuvotteluille tarjosi kehyksen Britanniasta käsin toimiva Ethical Trading Initiative (ETI), jossa on mukana yrityksiä, ammattiliittoja sekä kansalaisjärjestöjä. Edistysaskeleet River Rich –yrityksessä vahvistavat ETI:ssä uskoa siihen, että samantapainen eettisyyteen vetoaminen tuottaa toivottuja tuloksia myös Kambodzan muissa vaatetehtaissa.

Kambodzan vientisektorin päättäjillä ei ole enää varaa olla ottamatta huomioon Euroopan ja Yhdysvaltojen kuluttajien kasvavaa mielenkiintoa tuotantoketjujen eettisyyteen. Vaatteita valmistavassa teollisuudessa se on erityisen kärkevä haaste, koska peräti 80 prosenttia Kambodzan vientituloista kertyy vaatteiden viennistä.

JA

– Valtaosa tavarasta tuodaan Kiinasta. Yritämme pitää hintatason kohtuullisena, sanoo liikkeen toimitusjohtaja ja osaomistaja Christopher Doxryd. Selvällä ruotsinkielellä. Hän on kotoisin Hallsbergistä, mutta muutti Kööpenhaminaan pyörittämään tuttavansa liikettä.

Hankintamatkoillaan Kiinaan Doxryd on paneutunut myös tuotteiden valmistusolosuhteisiin.

– Niissä kahdessa solmiotehtaassa, joissa kävin, työolot olivat kelvolliset. Ompelijat istuivat hyvin valaistujen pöytien ääressä. He tekevät kuusipäiväistä työviikkoa, mutta välillä heillä on pitempiä vapaita, kertoo Doxryd, jolla itsellään on henkilöstöhallintoalan koulutus.

Ingegerd Ekstrand