Useimmat suuryritykset ovat luoneet vakinaisille palkollisilleen eläkerahastoja, joihin työntekijä on maksanut puolet maksusta ja työnantaja toisen puolen. Eläkkeet ovat rahastoissa, joiden suuruuden sanelee sijoitettujen varojen tuotto. Eläkkeen suuruus on yleensä sovittu työnantajan kanssa tietyksi osuudeksi viimeisestä palkasta. Jos rahaston tuotto ei riitä siihen, työnantaja maksaa erotuksen.

Monet työnantajat ovat nyt hivuttautumassa irti eläketakuista. Aluksi yritykset lakkasivat takaamasta eläkkeen suuruutta uusille työntekijöilleen. Nyt yhä useammat firmat ovat lopettaneet takuurahastot myös vanhemmilta työntekijöitään. Nuoret ehtivät ehkä vielä säästää itse itselleen säällisen eläkkeen, mutta vanhemmat ovat hätää kärsimässä.

Lisäksi monet työnantajat ovat vähin äänin supistaneet osuuttaan työntekijän eläkerahastoon, paljastavat ay-johtajat. Työnantaja sälyttää yhä selvemmin eläketaakkaa ja riskiä työntekijöiden kannettavaksi.

TUC: Kuin palkanalennus

Ay-keskusjärjestö TUC on varoittanut työnantajia yksipuolisista päätöksistä. Ay-liike on hälyttänyt luottamusmiehet vahtimaan eläkerahastoja ja uhkaa suhtautua eläketakuiden lopettamiseen kuin palkan alennukseen.

Tämä on myös kärjistänyt entisestään Blairin hallituksen ja ay-liittojen riitaa julkisten palvelujen osittaisesta yksityistämisestä. Julkiseläkkeet ovat turvassa, ne maksetaan verovaroista tai veroluontoisista maksuista. Mutta takaako hallitus enää, että työntekijät saavat nauttia entisistä eläke-eduista, jos yksityistämisen myötä työntekijät siirtyvät yksityiselle sektorille? Erään julkisuuteen vuotaneen muistion mukaan, hallitus ei halua pitää tästä kiinni neuvotteluissaan yksityisen sektorin kanssa työntekijöiden asemasta.

Britanniassa ylvästeltiin pitkään, että koska suurin osa täkäläisten eläkkeistä on rahastoituja, eikä maata uhkaa samanlainen eläkepommi kuin manner-Euroopassa. Nyt monia työntekijöitä uhkaa jäänti puille paljaille tai varsin pienille eläketuloille.

Hallituksessa sekasorto

Työväenpuolueen hallituksen eläkepolitiikka on täydellisessä sekasorrossa. Blairin tavoitteena on ollut siirtää eläketaakkaa yksityisen sektorin kannettavaksi. Valtio antaa kaikille eläkeikäisille eli kohta vain 65-vuotiaille pienen kansaneläkkeen, noin 130 euroa viikossa. Pelkän kansaneläkkeen varaan joutuneille taataan hiukan korkeampi minimitulo.

Työntekijän toivotaankin säästävän itse itselleen kunnollisen työeläkkeen kansaneläkkeen täydennykseksi etenkin silloin kun työnantaja ei kanna eläkevastuuta. Sitä varten on luotu edullisempi vaihtoehto, ns. stakeholder-eläkerahasto.

Pienempituloiset työntekijät eivät innostu eläkesäästämisestä. He pitävät eläkkeitä tuloksiltaan epävarmoina

Tähän asti työntekijät ovat säästäneet noin 12 prosenttia tuloistaan eläkkeeseen ja päässeet sitten säälliselle eläkkeelle 60—65-vuotiaana. Nyt on laskettu, että nuorempien on säästettävä noin parikymmentä prosenttia tuloistaan, jotta he pääsisivät yhtäläiselle eläkkeelle yli 70-vuotiaana.

Eeva Lennon
Lontoo