Uusia liittolaisia nykyisten 81 000 jäsenen kylkeen Rakennusliitto värvää kehittelemällään klubikampanjalla. Se nojaa työmarkkinapolitiikassa jonkinasteisen ikonin aseman saaneeseen pilliklubiaskiin, jonka teki aikanaan tunnetuksi Paperiliiton puheenjohtaja Veikko Ahtola ja jonka takapahviin oli rakennuksilla tapana riipustella pohjapiirustuksia poikineen.

Askiin on pyöritetty kuusi pillitupakkaa muistuttavaa paperikääröä, joissa kussakin selvitetään jäsenen kannalta tärkeimpiä liiton tehtäviä, kuten työehtosopimuksen luonnetta, sen antamaa lisäturvaa, oikeusapua sekä liiton tarjoamia loma- ja ostoetuja.

Klubilaatikko sisältää myös kämmeneen sopivan brosyyrin, jossa paperirullien pääkohdat selvitetään tarkemmin.

Terveisiä Loimaalle

Klubikampanjan avajaisissa liiton nokkamiehet, puheenjohtaja Pekka Hynönen ja liittosihteeri Mauri Kivistö korostivat, että kampanjalla halutaan kirkastaa liiton toiminnan monipuolisuutta.

Kampanjan kehittelystä vastannut Kivistö sanoi, että ammattiliitoista ja myös Rakennusliitosta on julkisuudessa syntynyt yksipuolinen, työttömyyskassan ympärillä pyörivä kuva, vaikka kassa on vain yksi sinänsä tärkeä liiton toimintalohko.

– Haluamme valistaa villejä työntekijöitä siitä, etteivät liitto ja Loimaan kanssa ole toistensa vaihtoehtoja, vaan että liitto huolehtii työttömyysturvan lisäksi myös palkollisille keskeisistä työehdoista.

– Loimaan kassa ei pannut 1990-luvulla tikkua ristiin työttömyysturvan tason puolesta. Vastuu siitä jäi ay-liikkeelle ja jää vastakin, Kivistö lateli.

Kivistö näki korkean järjestäytymisasteen edistävän työasioiden hoitoa yhteisillä pelisäännöillä. Järjestäytyminen parantaa myös tiedonkulkua varsinkin työsuojelussa, josta näyttää tulleen pysyvä murheenkryyni alalle.

– Kun rakennuksilla tapahtuu joka kuudes minuutti tapaturma, liitto luonnollisesti kääntää jokaisen kiven, jolla tämä meno saataisiin katkaistuksi.

– Meistä on selvää myös se, että mitä korkeammalle rakennusten järjestäytymisaste on, sitä vähemmän harmaan talouden pelureille jää työmailla tilaa.

– Tietysti jokainen liitto tavoittelee myös lisää painoarvoa yhteiskunnassa ja suurella porukalla sitä tunnetusti on, Kivistö perusteli kampanjaa.

Lamareikien paikkuuta

Pekka Hynösen mukaan 1990-luvun lama runteli rakennusalaa monin tavoin. Sen lisäksi, että alan firmoja kaatui kuin heinää ja työttömyys nousi pahimmillaan yli 50 prosenttiin, myös liiton kenttäorganisaatio vaurioitui. Suuret yhtiöt hajosivat palasiksi, moni ammattimies pääsi työnsyrjään takaisin vain oman pikkufirman kautta ja pitkät aliurakointiketjut yleistyivät. Tämä mullistus repi reikiä liiton luottamusmies- ja ts-valtuutettujen verkkoon, mitä haveria tällä kampanjalla osaltaan paikataan.

– Lomavuosina järjestäytyneiden määrä putosi rakennuksilla 83 prosentista noin kymmenellä prosenttiyksiköllä ja vasta nyt liiton joukot tiivistyvät taas hissukseen, sanoi Hynönen.

– Tällaisella kampanjalle on olemassa liitossa selvä tarve. Ei meillä aikaisemmin kenttätyössä mitään kättä pitempää ja suuta kummempaa ole ollutkaan.

Riuttala sanoo, ettei ole vielä kunnolla ehtinyt kampanja-aineistoon tutustua.

– Sen verran paperipillejä kuitenkin auki pyörittelin, että jäin kaipaamaan niiden teksteistä vieläkin räväkämpää sanankäyttöä. Siitäkään en ole aivan varma, kolahtaako klubiaski nuoriin samalla voimalla kuin meihin alan konkareihin.

Skanskan leivissä liiton Lahden alueen yhteysmiehenä ja osastoaktiivina vaikuttava Riuttala sanoo, ettei heillä suuremmilla työpaikoilla järjestäytymisen kanssa ole ihmeempiä ongelmia ollut. Myös ulkomaiseen, lähinnä virolaiseen rakennusväkeen törmää ainakin vielä harvakseltaan.

– Vaikka pääosa nuorista kokemukseni mukaan katselee hyvällä oman alan ammattiliittoa, aina muutama heistä halvempaan jäsenmaksuun vedoten Loimaalle lipsuu, Riuttala kertoo.