Matti Tukiainen

Tämä laaja ihmissuhdeverkosto on historiansa kovimman muutoksen edessä. Lähes sadastatuhannesta SAK:n ja sen jäsenliittojen luottamushenkilöistä puolet jää kuluvan vuosikymmenen aikana eläkkeelle. Kyse on luottamusmiehistä, työsuojeluvaltuutetuista, ammattiosastojen puheenjohtajista, toimikunnan jäsenistä, paikallisjärjestöjen ja maakuntaryhmien aktiiveista sekä ammattiliittojen hallintoelinten jäsenistä. Sama sukupolvenvaihdos koskee myös toimitsijoita ja muita palkollisia.

Miten löydämme, motivoimme ja koulutamme uuden sukupolven työelämästä poistuvien tilalle? Miten siirrämme sen arvopohjan uusille aktiiveille, jolle ay-liike on koko työnsä rakentanut? Tämä on todella suuri haaste koko liikkeelle. Haasteesta selviytyminen edellyttää perusteellista pohdintaa kaikilla järjestötoiminnan tasoilla — SAK:n ja liittojen ylimmästä johdosta pienimpien ammattiosastojen hallitusten tai toimikuntien varajäseniin.

Sukupolvenvaihdos ei suoranaisesti merkitse sitä, että pitää saada nuori ihminen jokaiseen vapautuvaan tehtävään. Sukupolvenvaihdoksessa on kysymys siitä, että eläkkeelle jäävän 65-vuotiaan pitkän linjan ay-aktiivin paikan voi täyttää nelikymppinen mies tai nainen. Tämä on tärkeää todeta siksi, että sukupolvenvaihdos liian helposti mielletään nuorisoprojektiksi. Toki nuorten aktivointi ja innostaminen ay-toimintaan on tärkeä asia sekin.

Sukupolvenvaihdos merkitsee myös mahdollisuutta vallan uusjakoon SAK:ssa. Sen suhteen varsinkin nuoren sukupolven odottaisi ottavan tilanteen mahdollisuutena uudistaa liikettä, sen toimintatapoja ja arvostuksiakin.

Mikäli emme onnistu sukupolvenvaihdoksen toteutuksessa, seuraukset voivat olla dramaattisia. Välittömästi vaikutuksena on työpaikkatason organisaation rapautuminen ja sen kautta palkansaajien edunvalvonnan heikentyminen. Hieman pidemmällä sihdillä vaikutus näkyy järjestäytymisasteen alentumisena. Jos työpaikalla ei ole luottamusmiestä tarjoamassa liittoon liittymistä, kuka sen tekee? Vallalla olevan markkinatalouden kaikkivoipaisuuteen jossain määrin perustuvan ajattelun vallitessa ay-liikkeen aseman heikentyminen olisi uhka myös koko hyvinvointiyhteiskunnan toimivuudelle.

Asian tärkeys on kuitenkin jo tiedostettu. Toukokuussa 22.5. kokoontuvat SAK:n järjestö-, koulutus-, nuoriso-, työelämän kehittämisen-, työsuojelu- ja viestintävaliokunnat Kiljavalle seminaariin pohtimaan vastauksia tämän edessämme olevan haasteen ratkaisuksi. Uskon, että seminaarin ja sen pohjalta laadittavien suunnitelmien pohjalta onnistumme ja turvaamme suomalaisen palkansaajien edunvalvonnan perustan pitkälle tulevaisuuteen.