Ay-liikkeen kampanjoinnin ongelmana on
liikkeen hajanaisuus. Maassa on historian peruja kaikkiaan kolme keskusjärjestöä:
vähän yli kymmenen vuoden takaisen itsenäisyysliikkeen pohjalle syntynyt
keskusjärjestö LWU, vanhaan ay-liikkeeseen nojaava keskusjärjestö LTUC ja kristillinen
keskusjärjestö CUW. Niissä on yhteensä vain vähän yli 200 000 jäsentä.
Järjestäytymisasteeksi arvioidaan 15 pros. noin 3,5 miljoonan asukkaan maassa.
Työttömyys, alhaiset palkat ja vähäinen koulutus ovat LWU:n varapuheenjohtajan Petras
Grebliauskasin mielestä ay-liikkeen suurimmat haasteet. Työntekijöiden
keskipalkka on tällä hetkellä noin 1,3 euroa tunnissa ja lakiin perustuva minimipalkka
noin 90 euroa kuukaudessa.
On selvää, että ostovoimaa ei ole, elleivät palkat nouse, sanoo
Grebliauskas. Kansantuotteen kasvu on 1990-luvun puolivälin hyvien vuosien jälkeen
hidastunut. Ilman EU-neuvottelujakin Liettuan olisi pitänyt uudistaa talouttaan, jatkaa
hän.
Lisäksi uuden teknologian käyttöön otossa on vaikeuksia, työvoima kun ei
ole tarpeeksi koulutettua. Työttömyys on virallisten tilastojen mukaan 12 pros.,
tosiasiassa jopa 16. Harmailla markkinoilla on kaiketi noin 30 pros. työvoimasta,
luettelee Grebliauskas tunnuslukuja.
Liettuan parlamentissa on parhaillaan esillä työlakien uudistaminen. Valtapuolueet,
sosiaaliliberaalit ja sosialidemokraatit haluavat purkaa työehtoja. Ay-liikkeen mielestä
ne ovat elinkeinoelämän asialla, mutta hajanainen liike on puolustustaistelussaan melko
hampaaton.
Baltit
yhdessä maataloustukien puolesta
Liettuan maataloustyöntekijäin liiton puheenjohtaja Alfonsas Gedgaudas on
pahoillaan hakijamaiden maataloudelle ehdotetusta kymmenen vuoden siirtymäajasta ja
siitä, että hakijat saisivat vain neljäsosan varsinaisten jäsenmaiden tuesta.
Latvialaisen ja virolaisen kollegansa kanssa hän on toimittanut EU:n
maatalouskomissaari Franz Fischlerille kirjelmän, jossa he selvittävät, että
maataloustuki on olennaisen tärkeä Baltian maiden maataloustyöntekijöille. Pitkä
siirtymäaika vähentäisi alan työvoimaa ja romahduttaisi jäljellä jäävien
elinolosuhteet.
Maatalouskomissaari ei luvannut muutosta EU:n ehdotukseen. Jäsenyyden
toteutumisen jälkeen voidaan hänen mielestään tilannetta korjata erilaisilla
alueellisillakin tukimuodoilla, kertoo Gedgaudas.
Kaikkiaan Liettuan maaseudulla elää noin miljoona ihmistä. Heistä 300 000 on
pienviljelijöitä, joilla on peltoa pari kolme hehtaaria ja mahdollisesti joitain
sivutuloja. Heidän tilanteensa on kaikkein vaikein, sanoo liittojohtaja.
Ihmiset täällä ovat maatalouskysymyksissä hyvin aktiivisia. Kun me
järjestimme tiedotustilaisuuden EU:n ehdotuksista, siihen osallistui yli 17 000 kuulijaa.
Myös kursseillamme eri puolilla Liettuaa on ollut tuhansia ihmisiä, kertoo Gedgaudas.
Liettuan naiset elävät keskimäärin 76-vuotiaiksi ja miehet kymmenen vuotta
vähemmän, mutta kuolema kohtaa maaseudun ihmiset jo viisi kuusi vuotta aikaisemmin.
Yleisesti arvellaan, että se johtuu neuvostoajan ympäristön laiminlyönneistä. Asian
korjaaminen on yksi liiton edunvalvontakysymyksiä, lisää puheenjohtaja.
Liettualaiset tulevat aina takaisin
Liettuan taipuminen EU:hun ei selity pelkästään taloudella. Maa on historian kulussa
kokenut Puolan, tsaarin Venäjän, Saksan ja Neuvostoliiton miehitykset. Uusi itsenäisyys
saavutettiin vasta 1990. Vaikeina aikoina Liettuasta on lähdetty muualle. Mutta historia
on myös yhdistänyt.
Toisin kuin Latviassa ja Virossa, Liettuassa ei ole suurta kielellistä tai etnistä
vähemmistöä. Valtaosa liettualaisista on roomalaiskatolilaisia, kuten puolalaisetkin.
Ja melkein yhtä uskonnollisia, sanoo LWU:n integraatiosihteeri Kristina
Krupaviciene.
Puhuttaessa muuttohalukkuudesta muihin EU-maihin Krupaviciene kertoo, että nuorista jo
noin 200 000 on lähtenyt.
He ovat menneet Espanjaan ja Portugaliin maataloustöihin, niitähän voivat
kielitaidottomatkin tehdä. Aika paljon on myös muutettu Ruotsiin, sieltä saa helposti
työkutsun, kertoo Kristina Krupaviciene.
Liettualaiset ovat erikoisia. Monet ovat lähteneet, mutta tulevat aina takasin.
Hilkka Jukarainen
Vilna Riika