Koneeseen pingotetulle kankaalle asetetaan sabloni toisensa jälkeen. Tom Andersson kaataa sablonin päälle väriä ja suositun Unikko-kankaan sinisen sävyt alkavat hahmottua. Sablonit ovat 98x120 senttimetrin jättiläisiä. Niiden kymmenen kiloa painavat kehykset irrotetaan pesun ajaksi. Ari Siitonen puhdistaa ja kuivattaa kehykset, kasaa ne uudelleen ja kantaa sitten suuren sablonin päänsä päällä. Jos kangasta painetaan lyhyinä sarjoina tämä toistuu 30 kertaa päivässä.

Väriaineen hajua ja pölyä

Noin 40 tevalaisen työsuojeluvaltuutettu Anja Lopes työskenteli kankaanpainannassa kahdeksan vuotta. Kemikaalit aiheuttivat hänelle ihottuman ja lisäksi seurasi hengityselinten allergia. Nyttemmin hän on löytänyt oikean paikkansa kankaantarkastajana. Nostaminen jää vähemmälle eivätkä nivelet joudu niin koville.

– Nykyään kemikaalit ovat parempia: formaldehydipitoisuus on hyvin alhainen. Yritys myös kouluttaa kemikaalien ja värien aiheuttamien riskien varalta. Hajusta me emme pääse, Anja sanoo.

Värien haju tuntuu hiukan tasakattoisessa, isoikkunaisessa, vanhempaa mallia olevassa rakennuksessa. Optimaalisen ilmastoinnin järjestäminen ei ole helppoa. Pöly on kiusa etenkin kesällä painossa ja varastossa. Hengityssuojaimesta on apua, mutta aina sitä ei voi käyttää. Sairaslomalla olevaa värinsekoittajaa tuuraava pääluottamusmies Aira Hänninen on joutunut tekemään kompromissin. Lukulasit, joita hän tarvitsee lukeakseen väripurkkien pientä pränttiä, menevät huuruun, jos hän käyttää suojainta.

– Pitänee hommata suurennuslasi. Tarvittavat suojaimet saa kun pyytää, sanoo Anja. Hän seisoo kumimatolla, joka on jaloille parempi kuin kivilattia. Siitä huolimatta kokopäiväinen seisominen ottaa selän päälle.

Tekstiiliteollisuuden työt ovat fyysisesti raskaita. Nostamista ja kurottelua on paljon ja työvaiheet ovat yksitoikkoisia, joten jokainen nivel on käytössä.

– Harva jaksaa 65 vuoden eläkeikään saakka. Fysiikka pettää ja ehkä pelätään, että kunto menee huonoksi eikä eläkepäivistä ehditä nauttimaan. Moni on lähtenyt osa-aikaeläkkeelle, Anja Lopes kertoo.

Toni Salmentie,30, ja Petri Närvänen,33, hoitavat kankaan kuivausta. Koneesta tulee metrikaupalla Unikko-kangasta. Paalit painavat 300 kiloa, joten nostaminen on tehtävä oikein. Työvaiheita on monta, mikä tasoittaa rasitusta. Kuntoaan kaksikko pitää yllä pelaamalla salibandyä. He ovat mielissään, että Marimekko sponsoroi vapaa-ajan liikuntaa.

– Hyvästä kunnosta on hyötyä töissäkin, miehet sanovat.

Työtehtävien kierrätystä

Moni talossa työskentelevä on kokeillut useita työtehtäviä. Se on yksi tapa hoitaa ja tasata tekstiilityön fyysistä kuormitusta. Yksitoikkoiset, toistuvat liikkeet, raskaat nostot ja kurotukset tuntuvat tukielimissä, rannenivelissä, kyynärpäissä, hartioissa, jaloissa, lonkissa ja niskassa. Sen paremmin Lopes kuin pääluottamusmieskään eivät pääse tutkimaan sairaslomatilastoja.

– Työterveyslääkäri pani videofirman kuvaamaan työtapojamme ja olemme saaneet ohjeita oikeisiin tapoihin tehdä työtä. Meille on kerrottu asennoista, liikkeistä ja vammojen torjunnasta. Kerran vuodessa pidetään terveystarkastus, jossa tutkitaan erityisesti tuki- ja liikuntaelimiä. Liikkeet pisteytetään, meidän pisteet ovat tavallisesti keskitasoa, Lopes kertoo.

Lopes näyttää mallia omassa työpisteessään. Hän painaa jalalla poljinta, ja vuosimallia 1974 oleva Karpalo-kangas liukuu rullien välissä. Anja seuraa silmillään kangasta. Viikossa sitä kulkee hänen silmiensä editse useita kilometrejä. Silmät jaksavat hyvin. Hankalimpia ovat moniväriset ja pienikuvioiset kankaat, hän sanoo.

Työkaverit Anna-Liisa Ponsimaa ja Pirkko Kinnunen ovat saaneet eteensä harmaata Unikkoa. Pirkko on työskennellyt Marimekolla 30 vuotta ja on nyt tyytyväinen osa-aikaeläkeläinen. Kunto on edelleen hyvä. Pirkko pyöräilee työmatkansa, jota kertyy edestakaisena 15 kilometriä päivässä.

Anna-Liisa on painanut kangasta käsin ja koneella sekä työskennellyt silittäjänä. Viime vuonna hän siirtyi kankaantarkastajaksi tarkoituksenaan vähentää kroppaan kohdistuvaa rasitusta.

– Kun on täyttänyt 50, työ alkaa tuntua käsivarsissa, jaloissa ja selässä, hän sanoo ja niiaa 50-kiloisen kangaspaalin koneeseensa. Apuvälineitä on, mutta kukin käyttää omia konstejaan, jotta työ sujuu.

Vähemmän tekijöitä, enemmän työtä

Anja Lopes toteaa, että ennen nykyisen toimitusjohtajan Kirsti Paakkasen aikaa työntekijöitä oli enemmän ja töitä vähemmän. Nyt Marimekko elää jonkinlaista renessanssia, ja tilanne on päinvastainen: tekijöitä on vähemmän ja töitä enemmän.

– Stressi kasvaa, kun henkilökunta on minimissä. Sairastapauksissa ei ole minkäänlaista pelivaraa. Jokainen joutuu panemaan päälle isomman vaihteen.

Kaikki paahtavat täyttä vauhtia sesonkihuippuina keväällä ja ennen joulua.

- Silloin olemme niin väsyneitä, että välillä törmäilemme toisiimme. Mutta se menee ohi. Marimekko-henki elää vielä meidän vanhempien keskuudessa. Stressi tekee kuitenkin sen, etteivät nuoret ehdi osallistua.

Ingegerd Ekstrand

– Uusien työntekijöiden tullessa taloon kerromme heille riskeistä. Lisäksi he saavat infolehtisen käyttöturvallisuudesta ja heille tähdennetään kerta toisensa jälkeen suojavarusteiden käytön merkitystä. Niiden käyttö tuntuu helposti unohtuvan, sanoo Ritva Schoultz.

Keskustelut työntekijöiden kanssa auttavat löytämään ergonomisesti parempia ratkaisuja. Paraikaa on menossa ilman laadun kartoitus.

– Työsuojeluun ei ole budjetoitu varoja suoraan. Marimekko panostaa siihen mitä tarvitaan, hän vakuuttaa.

Yrityksessä ei pidetä kirjaa sairaslomista, mutta henkilöstöpäällikön sormituntuman mukaan niitä on vähän. Vuosittain sattuu pari kolme työtapaturmaa, jotka selvitetään työsuojelutoimikunnassa. Useimmiten kyse on sormien jäämisestä puristuksiin tai portailta putoamisista.

Tyky selvitettävänä

Henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua työpaikkajumppaan työajan jälkeen. Tarjolla on myös hierontaa omalla kustannuksella yrityksen tiloissa.

– Hintataso on kohtuullinen. Hierontaan kuluva työaika on kuitenkin tehtävä sisään, Schoultz korostaa.

Marimekko pohtii parhaillaan vakuutusyhtiön kanssa tykyn järjestämistä. Keskusteluja käydään useiden kuntosalien kanssa tavoitteena tuetun vapaa-ajanliikunnan järjestäminen henkilöstölle.

– On vaikeaa luoda systeemi, joka kohtelisi tasa-arvoisesti myös myymälähenkilökuntaa. Kaiken kaikkiaan meillä on 250 työntekijää, joiden keski-ikä on 45 vuotta.

Stressiä koskevia valituksia ei henkilöstöpäällikön korviin ole kantautunut, mutta tehtaalle haetaan kuumeisesti uusia työntekijöitä. Helsingin seudulla heitä on vaikea saada, Ritva Schoultz toteaa.

IE

Krooniset vaivat väsyttävät, väsymys vaikuttaa työkykyyn ja loppujen lopuksi seurauksena voi olla psyykkisiä ongelmia, toteaa työterveyslääkäri Kirsi Jokinen. Hänellä on potilaita noin sadassa helsinkiläisyrityksessä.

Tyypillisiä ovat yläraajojen oireet. Klassinen esimerkki on lihanleikkaaja, jolle tulee tenniskyynärpää. Puristusliikkeet rasittavat ranneniveltä, kyynärpään kivut voivat säteillä koko käsivarteen. Helposti rasittuvat myös niska ja hartiat sekä olkanivelet.

– Erityisen kuormittavia ovat vääntävät liikkeet ja horisontaaliset nostot, joissa käsivarret nousevat hartioiden yläpuolelle. Työasentoa kannattaa vaihdella, pitää taukoja, venytellä ja vaihdella työtehtäviä muiden kanssa. Lihasten ja koko kropan pitäminen hyvässä kunnossa auttaa ehkäisemään rasitusvammoja, muttei pidä luulla, että raskas työ olisi sama asia kuin kuntoilu. Tarvitaan vastaliikkeitä, Jokinen tähdentää.

Työterveyshuolto kuvaa entistä useammin työssä käytettyjä liikkeitä videolle ja opastaa siltä pohjalta säästämään omaa kroppaa. Myös työkaverit ovat tärkeitä.

– Kaverille kannattaa ystävällisesti huomauttaa, jos jokin ote näyttää väärältä. Henkilöstön informointi, motivointi ja aktivointi ovat työsuojelun ja työterveyshuollon yhteinen tehtävä. Tehtäviin kuuluu myös riskien kartoitus, mikä sujuu helpoimmin isommissa yrityksissä, joilla on oma työterveyshuolto.

IE