Hyvinkäällä, SEL:n 17. liittokokouksessa Baltian möröstä kävi varoittamassa puhuja toisensa jälkeen. Muistakaa Tevaa. Sen tiestä ei pidä tulla meidän tietämme, sanottiin.

Liiton puheenjohtaja Ritva Savtschenko kertoi edustajille jo kokouksen alkumetreillä Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen kyselystä, jossa valtaosa elintarvikealan johtajistamme ilmoitti yritystensä olevan kiinnostunut siirtämään tuotantoa Baltiaan.

– Kesällä ainakin HK:n muuttohaluihin tuli vahvistusta jopa lehtilausuntoja myöten, Ritva Savtschenko täydensi puhettaan kokouksen väliajalla.

SELliläiset korostavat, ettei yksin heidän töitään olla laivaamassa yli Suomenlahden. Sama uhka koskee myös muita työvaltaisia aloja, jos kuluttajat ja poliitikot eivät kotimaista työtä tue.

Liitto herättelee myös koko ay-liikettä ottamaan opiksi viimeistään nyt teva-työn kohtalosta. Päätä ei voi enää tunkea pensaaseen ja uskotella, että ulos valuva työ ei omaa alaa liippaa.

Sen sijaan, että työtä viedään, Baltian maiden työntekijöitä on tuettava voimakkaasti pääsemään lähemmäs EU-maiden palkkatasoa, liitto julistaa.

Taisto jatkuu ruuan veroalesta

Lipposen hallitusta SEL arvostelee ankarasti, koska se ei tälläkään budjettikierroksella esitä alennusta ruuan arvonlisäveroon.

Liiton mukaan hallitus lupasi 1995, että ruuan 17 prosentin alv. on vain väliaikainen ja palaa 12 prosenttiin 1998. Lupaus on kuitenkin petetty, ja suomalaiset maksavat tanskalaisten jälkeen ruuastaan EU:n toiseksi kalleinta veroa.

Hallituksen tarjoama tuloveron kevennys tuo pienituloisen kukkaroon vain parin euron lisän. Kevennys maksaa valtiolle yhtä paljon, kuin jos ruuan alv. olisi pudotettu 12 prosenttiin.

Halvempi ruoka olisi ollut sosiaalisempi tapa tukea lapsiperheitä, työttömiä, eläkeläisiä ja muita pienituloisia. Pudottamalla ruuan veroa tuettaisiin kotimaista kysyntää ja työllisyyttä nykyisessä taantumassa, liitto korostaa. Se kehottaa myös SAK:ta pontevampaan kamppailuun alemman ruuan veron puolesta.

Palkoissa kaulaa muuhun teollisuuteen

Tes-politiikassaan SEL sanoo jatkavansa itsenäistä, jäsenistön parhaaseen tähtäävää linjaa.

Kokouksesta alkaneella uudella viisivuotiskaudella liiton kärkitavoite on korottaa alan palkat muun teollisuuden tasolle.

Liitto laskee palkkojensa olleen 1990-luvun alussa 10 pros. muun teollisuuden perässä. Lakolla 1994 kaula kutistui 6—7 prosenttiin, mutta palasi tupokaudella 1995—99 takaisin 10:een. Nyt alan kolmivuotisen sopimuksen mittaan rako on taas kutistunut noin 7 prosenttiin.

SEL kuuluu edelleen vankkoihin 30-tuntisen työviikon kannattajiin ja uskoo, Ranskan esimerkkiin viitaten, lyhyemmän työajan lisäävän työllisyyttä ja vähentävän työn ja perheen välistä ristivetoa.

Moni edustaja oli puheissaan huolestunut myös 24 tunnin yhteiskunnan vyörystä elintarvikealalle. Kokoukselle tehdyissä yli sadassa osastoaloitteessa varsinkin lauantaityön ongelma ja muut työaikajoustot pulpahtivat tiuhaan pintaan.

Tiukasti on vastustettava sunnuntaikaupan lisälaajennusta, koska se imee myös elintarvikeväen viikonlopputyöhön, varoitti Sahalahden Saarioisten pääluottamusmies Veli-Matti Kuntonen osastonsa aloitetta selostaessaan.

Peruselintarvikkeessa, panimoissa ja meijereissä liiton sopimukset sallivat lauantaityön. Lihapuolella, tuotanto pois lukien, töitä saa tehdä joka toinen lauantai ja leipomoissa lauantaivuorot perustuvat työntekijän suostumukseen.

Entinen johto ja oppilasjäseniä

Liittokokouksen tekemät henkilövalinnat eivät tarjonneet yllätyksiä. SEL:n puheenjohtajana vuodesta 1991 lähtien toiminut Ritva Savtschenko sai yksimielisesti jatkokauden, joka jää iän vuoksi hänen viimeisekseen. 33-jäsenisen valtuuston johtoon tuli helsinkiläinen Pauli Paavola.

Sääntöjään SEL uudisti niin, että liiton osastoihin voidaan ottaa jatkossa jäseniksi myös alan ammatteihin tähtääviä opiskelijoita.