Mitä se tiettävästi onkin. Tavallaan.

Ruotsin poliitikot kumminkin hermostuivat. Alamaisista ylimmäinen eli pääministeri joutui mitä nöyrimmin pyytämään hallitsijansa puhutteluun.

Kilttejä tietysti oltiin molemmin puolin.

Kuningas sanoi, että hupsista kun tulikin innostuttua. Pääministeri sanoi, että sattuuhan sitä. Sovittiin, että totta kai syy oli toimittajien, jotka eivät taaskaan ymmärtäneet meditoida puhujan perimmäistä tarkoitusta vaan kirjasivat pelkät sanat.

Semmoista pinnallisuutta.

Ruotsin hallitus kokoontui kiireesti ja päätti, että kuningas saa edelleen matkustella melko vapaasti, mutta silloin kun kyläily on vähänkin virallista, mukana on ministeri, joka muistaa parhaiden perinteiden mukaisesti paheksua isäntämaan ihmisoikeustilannetta, joka ei siitään kohennu muuten kuin Jas-hävittäjillä ja Boforsin tykeillä.

Kahvit juotiin, ja sitten kuningas kävellä käpsehti takaisin sinne sillankorvaan eikä puhua pukahtanut moneen päivään mitään. Ei varsinkaan toimittajille.

Kaikki hyvin jälleen. Kysymyksiä sentään herää, ja ne on tietysti viisainta esittää suoraan nykyisin tukholmalaiselle tapatoimittaja Jorma "Jösses" Pykimölle, joka on seurannut kuninkaallisten elämää mahdollisimman läheltä ja melkein päässyt kerran linnaankin, kun turvamies yllätti.

Onko siis todellakin niin, että Ruotsin kuningas on nykyisin aivan vallaton?

"Vallaton ja vallaton... Siinä mielessä Ruotsin kuningasta todella voi pitää aika lailla vallattomana, ettei hän päätä maan asioista senkään vertaa kuin valtiopäivämies Svensson, mutta sillä tavalla vallatonhan kuningas ei missään nimessä ole kuin vaikkapa joku suomalainen ministeri innoituksen hetkinään.

Tätä vallattomuuden puutetta ei kuitenkaan sanele perustuslaki vaan joku muu, nimiä mainitsematta. Eikä tämä vallattomuuden puute ilmeisesti ole perinnöllistä, niin kuin monarkia sinänsä. Seuraavalta polvelta tämänkin laatuinen vallattomuus on luontunut oikein juohevasti. Tosin mokia on sattunut heillekin."

Niinhän lehdet kertovat. Pitäisikö Ruotsin hallituksen irrottaa muutama ministeri ainakin prinsessojen mukaan bailaamaan, niin että liikehdintä pysyisi oikeilla linjoilla?

"Siitä on tiettävästi ollut puhetta. Vapaaehtoisia haeskellaan."

Ruotsia on pidetty sananvapauden mallimaana. Kuinkas tämä tapaus siihen sopii?

"Sananvapauden ja sananvapauden... Turha siitä on saivarrella. Totta kai kuka tahansa saa koska tahansa esittää missä tahansa mitä tahansa mielipiteitä, joiden esittämistä ei ole erikseen säädetty rangaistavaksi tai muuten vain sovittu tuomittavaksi ja jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjen käsitysten vastaisia eivätkä poliittisesti epäkorrekteja eivätkä ärsytä yli viidentuhannen jäsenen painostusryhmiä.

Ei tätä välikohtausta tosiaankaan pidä paisutella. Mitään hirveää ole tapahtunut. Vähän rupateltiin, siinä kaikki.

On niitä kuulkaa ollut sellaisiakin aikoja, että oikein päättömiä puhunut monarkki on kohta ollut päätön. Näinhän kävi Ranskassa parisataa vuotta sitten, ja joku Bernadotte oli siinäkin leikissä mukana.

Toisaalta suomalaisena kyllä ajattelee, että tässä meillä saattaisi olla ennakkoluulottoman toiminnan paikka? Kuningas ja kuningatar ja prinsessatkin ovat jo käyneet ikään kuin katsastettavina, ja kovasti heihin on tykästytty."

Mitähän dosentti nyt tarkoittaa?

"Sitä vaan, että jos luottamuspula naapurin ylimmässä johdossa olisikin yllättäen niin suuri, että valmiutta vaihdoksiin löytyy, niin nyt jos koskaan olisi iskettävä. On meillä ennenkin ollut ruotsalaisia kuninkaina.

Ja jos vaikka vain yhdet ihan oikeat kuninkaalliset häät saataisiin Suomeen, niin siitä hyötyisi moni ja rankasti. Digi-tv toteutuisi rykimättä, lehtiä myytäisiin pieleksittäin, ja onhan kokoomuskin alkujaan monarkistinen puolue, niin että aivan kunniallista se on."

Ettäkö Kustaa Suomeen?

"Ei mitään tangoprinssejä enää vaan kokenut ammattimies. Ja olettaa sopii, että saisi naapurista sen verran ettei hirveitä vaatisi. Kai sillä jonkinlainen johtajasopimus on."

Noinkohan viihtyisi?