Parhaassakin tapauksessa pelehdittiin piilosilla ja leikittiin munitusta tai pyllypalloa, lajiteltiin paperinliittimiä, nakerrettiin puolikin pussillista perunalastuja yhdellä istumalla, keskusteltiin keittiöremontista puolison kanssa tai elettiin muuten vaan hurjasti ja epäterveellisesti.

Pahimmillaan tyrkittiin meisseliä tai muita työkaluja ihan vääriin paikkoihin, sorkittiin vääriä näppylöitä väärässä järjestyksessä, ladattiin viruksia ja laukaistiin täystuhoja, järkytettiin pesukoneen herkkä hengenelämä psykoottiseen tilaan, irtisanottiin kaikenvaravakuutus taannehtivasti kolaria edeltävästä päivästä alkaen ja hankaloitettiin muutenkin vaivalloista elämänmenoa merkittävästi.

Tässä katsannossa neuvontapuhelimet ovat siunaus. Niihin jonottava on poissa pahanteosta.

Tuoreen tutkimuksen mukaan palvelunumerot ovat vähentäneet ihmisten joutoaikaa ja siten myös sen aiheuttamia ongelmia keskimäärin 47 prosenttia, joissakin ryhmissä huomattavasti enemmänkin. Ikäryhmään 30–45 kuuluvien ammatissa toimivien naisten joutoajan säästö on jopa 64 prosenttia.

Suurimmat jonotustuntimäärät saavuttaa hieman yllättäen ikäryhmä 15–20, mutta pisimmät yhtämittaiset odotusajat kertyvät kuitenkin ikäryhmän yli 65 miehille. Onko syynä suomalainen sisu vai orastava dementia, siihen ei tutkimus antanut yksiselitteistä vastausta. Kumpaakin epäillään.

Ylisummaan tutkimuksen tekijät pitävät kehitystä pitkässä juoksussa lähtökohtaisesti oikeansuuntaisena. Pulmiakin sentään on. Vastaustiheyden harventaminen nykyisestä ei käytössä olevalla tekniikalla liene enää mahdollista. Lisäksi tutkijoita huolestuttaa neuvontanumeroihin soittavien keskuudessa yleistyvä taipumus jonotuksen omaehtoiseen keskeyttämiseen.

Tämän on todettu häiritsevän esimerkiksi puhelun sujuvaa kierrätystä alanumerosta toiseen ja takaisin keskukseen. Tähän tehokkaaksi todettuun menetelmäänhän kuuluu puhelun häivyttäminen suureen tuntemattomaan tietyssä kierron vaiheessa, ja jos soittaja katkaiseekin yhteyden itse, järjestelmä saattaa järkkyä elleivät päivitykset ole kunnossa.

Ehdotuksissaan tutkijat kiinnittävät erityistä huomiota neuvontanumeroihin jonottaville tarjottavaan ääniainekseen.

Tavanomainen "Kaikki palveluneuvojamme ovat juuri nyt varattuja, palvelemme teitä hetken kuluttua" on sikäli onnistunut, että informaatiollahan sitä ei ole kuormitettu, mutta kääntyy kuudennen toiston jälkeen yllykkeeksi katkaista puhelu. Toistojen välin venyttäminen auttaa sekin vain väliaikaisesti.

Lyhyet musiikkipätkät, niin sanotut jonotusrimpat, ovat useimmiten kalsean persoonattomia, ja niihin kyllästyy jo neljä toistoa kuultuaan.

Tutkijat suosittavat jonotusrimpaksi musiikkia, jolla olisi tunnistettava yhteys palveluntarjoajan toimialaan tai joka myötäilisi asiakkaan todennäköisiä mielentiloja, niin että syntyy vahva jaetun kokemuksen ja myötäelämisen tuntu.

Esimerkiksi potpuri "Miks et jo vastaa", "Mä tahdon tietää, tät en voi sietää", sitten esimerkiksi "Tuulelta vaan mä vastauksen saan" ja lopuksi ehkäpä "Elo ihmisen huolineen ja murheineen se on vain väliaikainen" antaa odotukselle ryhtiä ja ikään kuin tarinan.

Virsikirjallisuuden käytöstä tutkijat varoittavat, vaikka sieltä tunnelmiin sopivaa aineistoa löytyykin.

Musiikin oheen tutkijat esittävät ääneenluentaa. Satuaarteet virittävät soittajaa sopivaan tunnelmaan, mietelmäsikermä voi lohduttaa pahastikin loukkaantunutta valittajaa, pääjohtajan karhean herkkä kurkistus vanhaan kiinalaiseen viisauteen antaa yritykselle ikään kuin inhimilliset kasvot.