Häkkilän toiminta eläkeläisjärjestössä on selkeää jatkoa työlle ay-liikkeessä.

– Olen ollut aina heikomman väen puolestapuhuja ja sama tehtäväkenttä on eläkeläisjärjestössä. Toimintamme on niin edunvalvontaa kuin vapaa-ajan palvelujen tarjoamista jäsenistöllemme.

Eläkepolitiikkaan ja päätöksiin vaikuttamisen lisäksi järjestöä kiinnostaa yhteiskunnallinen päätöksenteko laajemminkin. Vaikuttavathan monet muutkin päätökset eläkeläisväestön elämisen oloihin. Jos rahat ohjataan suurempituloisten veronkevennyksiin, niin kuinka oletetaan säilytettävän vanhusväestön tai lapsiperheiden tarvitsemat hyvinvointipalvelut?

– Usein tuntuu, että kun eläkeläisjärjestöt nostavat jonkin asian esille, niin syyteryöppy tulee vastaan. Unohdetaan, että miljoona eläkkeensaajaa maksaa veroja!

– Myös eläkeläisjärjestöjen asiantuntemusta ei hyödynnetä päätöksenteossa. En tarkoita, että eläkeläistenkin pitäisi istua tupo-pöydissä, mutta olen vakuuttunut, että keskustelun lisääminen ay-liikkeen kanssa olisi tarpeen. Meillä on myös annettavaa – tietoa ja asiantuntemusta, jota ay-liike voisi hyödyntää. Monissa asioissa ay-liikkeellä ja eläkeläisjärjestöillä on myös yhteiset intressit.

– Oikeastaan yllätyinkin, kuinka ohuen langan varassa on ammattiyhdistysliikkeen ja EKL:n välinen side. Huomattavasti paremmat yhteydet on virkamieskuntaan ja poliittisiin päättäjiin.

Aktiivit jatkavat toimintaansa

Eläkkeensaajien Keskusliitossa toimii paljon entisiä ay-aktiiveja. Toiminta eläkeläisjärjestössä on luonnollinen jatke aktiiviselle järjestötoiminnalle.

Hilkka Häkkilä myös korostaa, ettei aktiivien kokemus- ja osaamispääomaa kannattaisi jättää hyödyntämättä.

– Minäkin läksin mukaan, koska tuntui siltä, että näin voin vaikuttaa. Pitkä ura ay-liikkeessä ja kunnallispolitiikassa antoi minulle eväitä yhteisten asioiden hoitoon ja verkostot olivat olemassa.

– Liittojohtajuus ja kunnallinen päätöksenteko ovat hyvä koulu edunvalvonnassa, Häkkilä myöntää.

Monille eläkeläisaktiiveille järjestötoiminta on niin verissä, että kun terveyttä piisaa, niin halujakin on mukanaoloon.

Kaiken lisäksi eläkeläisten määrä kasvaa lähivuosina nopeaan tahtiin.

– Nykyään puhutaan kolmannen iän lisäksi jo neljännestä iästä. Ei sitä kannata sysätä hukkaan. Monella terveellä eläkeläisellä on vielä 20, jopa 30 vuotta toiminnallista aikaa.

Yhteistyön lisääminen riittää

Monissa Euroopan maissa eläkeläiset ovat järjestäytyneet ammatillisten keskusjärjestöjen sateenvarjon alle. Pohjoismaissa Tanskaa lukuun ottamatta ammattiyhdistysliike ei organisoinut omaa eläkeläisjärjestötoimintaa, vaan ohjannut eläkkeelle siirtyviä jäseniään liittymään kansalaisjärjestöinä toimiviin eläkeläisliittoihin. Muista pohjoismaista poiketen Suomessa suurilla eläkeläisjärjestöillä on läheiset yhteistyösuhteet poliittisiin puolueisiin.

– Koska me emme ole ammatillisiin keskusjärjestöihin kuuluvia liittoja, meitä hieman karsastetaan FERPAssa, joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n eläkeläisjärjestö. Käytännössä emme voi niin hyvin vaikuttaa Euroopan tasolla, vaikka EKL onkin FERPAn jäsen.

Tästä huolimatta Hilkka Häkkilä ei näe tarvetta perustaa eläkeläisliittoa SAK:n sateenvarjon alle. Hänen mukaansa EKL toimii hyvin ja se saa äänensä kuuluviin. Tosin yhteistyötä olisi syytä lisätä ay-liikkeen kanssa. Ja tupo-pöytiin tulevien asioiden vaikutuksia voisi tarkastella myös eri ikäisten kansalaisten kannalta. Esimerkiksi valtion tuloverotuksen alentamisvaateet hyödyttävät vain pientä osaa kansalaisista. Ja maksajiksi joutuvat hyvinvointipalvelujen tarvitsijat – sairaat, lapsiperheet ja vanhukset.

Aino Pietarinen

Keskusjärjestön tietohallinnon Palkkatyöläiselle keräämien liittojen jäsentietojen mukaan 60 vuotta täyttäneitä mutta työelämän jättäneitä jäseniä liittojen kirjoissa oli toissavuoden lopussa melkein 200 000 eli lähes viidennes koko SAK:laisesta joukosta.

Kun tiedetään, että moni SAK:lainen joutuu luopumaan työssä käynnistä jo alle kuusikymppisenä tavallisesti sairauden tai työttömyyden vuoksi, koko järjestön eläköityneistä jäsenistä kokoaisi helposti SAK:n suurimman liiton. Eivätkä lilliputteja olisi myöskään toimialakohtaiset eläkeläisliitot, jos intressit mammutissa menisivät liiaksi ristiin.

Useissa SAK:laisissa liitoissa eläkeläisjäsenten osuus jäsenkunnassa on todella merkittävä.

Keskisuurista ja suurista liitoista "ukkokärkeä" pitää hallussaan Rautatieläisten liitto, jonka vuoden 2002 lopun 15 700 jäsenestä 47 pros. eli 7 000 jäsentä oli täyttänyt 60 vuotta ja siirtynyt pois työelämästä. Paperiliiton 48 500 jäsenestä vastaavan ehdon täytti 15 700 eli 32 pros. ja 26 400 postiliittolaisesta 7 700 eli 29 pros.

Suurehkon määrän eläkeläisiä riveissään olivat säilyttäneet myös Elintarvikeliitto (27 pros.), Viestintäliitto (26 pros.), hieman yllättäen myös palvelualojen PAM (21 pros.), Rakennusliitto (19 pros.) ja AKT (18 pros.).

"Haihtuvi nuoruus…"

Jos 60 vuotta täyttäneiden ja sorvin äärestä poistuneiden jäsenten määrää käytetään käänteisesti liiton nuorekkuuden mittarina, ykköseksi selviää 5 prosentilla Merimies-Unioni. Samaten keulille yltävät hyvin nuorisotyössään onnistuneet Kemianliitto 9:llä ja Puuliitto 10 prosentilla sekä yhteistä liittoa paraikaa rakentavat KTV ja VAL, molemmat 11 prosentilla.

Mutta ne, jotka tänään rusottavat nuoruuttaan, näyttävät myös kalpenevan ja harmaantuvan nopeimmin. Välillä 1999–2002 Merimies-Unionin seniorien joukko yli kaksinkertaistui, VALlissa se kasvoi päälle 18 pros., Puuliitossa prosenttiyksikön vähemmän, Metallissa 17, AKT:ssä melkein 16 ja Kemiassa lähes 15 pros.

Koko SAK:n seniorikaarti (60 vuotta täyttäneet ja työelämän jättäneet) paisui neljän tarkasteluvuoden aikana päälle 10 prosenttia.

Vuoden 2000 molemmin puolin SAK:n liittojen jäsenten yhteinen pääluku on kasvanut selvimmin yli 50- ja yli 60-vuotiaiden ikäryhmissä, mutta supistunut nuoremmissa.

Esimerkiksi välillä 1999-2001 yli 60-vuotiaiden osuus kaikista SAK:n jäsenistä kasvoi 2 prosenttiyksikköä ja 50–59-vuotiaiden 1,3. Jäsenkunnasta katosi eniten 30–39-vuotiaita – prosenteissa kaksi kertaa enemmän kuin heitä nuorempia.

– SAK:n eläkeliiton perustaminen on luonnollisesti SAK:n eläkeläisten asia eikä minulla ole syytä tai valtuuksia puuttua perustamisen oikeutukseen tai tarpeellisuuteen.

– Käsitykseni kuitenkin on, että Suomessa on jo aika monta eläkeläisjärjestöä, joista entiset ay-aktiivit löytävät toimintaväylänsä.

– On todella hienoa katsoa esimerkiksi Sarkkisen Pekan ja muiden SAK:n senioriosaajien aktiivista työtä mm. tulevien EU- ja kunnallisvaalien kampanjassa, kiittelee Tukiainen.