Parhaassakin tapauksessa sopimus astuu voimaan vasta vuonna 2009. Siihen saakka komissiossa, ministerineuvostossa ja parlamentissa jatketaan vanhojen pelisääntöjen ("Nizzan") pohjalta. Sopimus saatetaan myös kaataa joidenkin jäsenvaltioiden kansanäänestyksissä. Esimerkiksi Tanskassa tällainen on järjestettävä. Ne maat, jotka kaatavat sopimukset, eivät kuitenkaan kaada EU:ta, vaan asettavat itsensä ulkokehälle tai jopa ulkopuolelle.

Sopimus oli välttämätön, koska EU laajeni 1.5. 2004 kymmenellä uudella jäsenmaalla, joiden kansalaisista tosin reilut puolet on puolalaisia. EU:n sisälle syntyi aiemmin kokematon elintaso-, palkka- ja työmarkkinakuilu, jonka kaventaminen on maanosallemme ja sen ay-liikkeelle historiallinen haaste. On hyvin tärkeätä, että uusien jäsenmaiden demokraattisesti valitut poliitikot olivat tasa-arvoisesti valmistelemassa syntynyttä sopimusta vanhojen jäsenmaiden kollegojensa kansa ns. konventissa.

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n työvaliokunta otti kantaa perustuslailliseen sopimukseen nyt heinäkuussa. Kantaa otettiin täysin yksimielisesti, ja se on myönteinen. Voisi tarkentaa, että se – kuten EAY:n aiemmatkin kannat asiassa – on kriittisen myönteinen.

Perustuslaillisen sopimuksen tärkein plussapuoli on sen toinen osa, perusoikeusasiakirja. Yksinkertaistaen voi väittää, että siinä määritellään EU:n ja sen kansalaisten yksilökohtaiset ja yhteisölliset (kollektiiviset) oikeudet ja velvollisuudet. Ay-liikkeen kannalta on olennaista, että siinä yksiselitteisen selkeästi vahvistetaan järjestäytymis-, ja neuvotteluoikeudet. Myös lakko-oikeus on sopimuksen astuessa voimaan osa EU:n ydinoikeutta.

Sopimuksen muissa osissa taas korostetaan työmarkkinaosapuolten merkitystä EU:ta rakennettaessa. Näin ollen vahvistetaan eurooppalaisen tai pikemminkin länsieurooppalaisen mallin pohjaa. Uusliberaalit jatkanevat räksytystään "korporatismista", mikä kävi ilmi mm. brittiläisen laatuviikkolehden The Economistin antaessa punaisen kortin sopimukselle juuri siksi, että työmarkkinoilla voidaan neuvotella.

EAY:n kritiikin kärki sopimuksen ollessa vielä luonnosvaiheessaan kohdistui yhteisen talouspolitiikan onttouteen. Rahapolitiikan ollessa ainakin Emu-maissa yhtenäistä on vallan painopiste varsinaisen talouspolitiikan teossa selkeästi jäsenmaissa. Uusien työpaikkojen luominen eurooppalaisella yhteistyöllä ei helpotu, ja verokilpailu jäsenmaiden välillä saa jatkua. Federalismista puhuminen on siis pötyä.

Syntynyt sopimus onkin kompromissi vallanjaossa "liittovaltion" ja "valtioliiton" kanssa. On hyvä, että Euroopan parlamentti saa lisää valtaa. Samoin on myönteistä, että juuri niillä alueilla, joilla kansalaiset haluavatkin EU:lle lisää valtuuksia, kuten rikollisuuden ja ihmiskaupan torjunnassa, toimivaltaa lisätään.

Euroopan yhdentymisen vastustajat ja viholliset käyvät nyt sopimuksen kimppuun kansanäänestyksillä ratsastaen tai niitä vaatien.

Suomessa kansanäänestystä ei järjestetä. Ja jos järjestettäisiin, olisi sopimus suomalaisten palkansaajien kannalta niin hyvä, että selkeä kyllä voittaisi.