Kansalaisyhteiskunta 2006- toimikunta luovutti taannoin mietintönsä ja teki useita ehdotuksia kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Toimikunnan työ on osa hallituksen käynnistämää kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa. Julkisuudessa näkyi lähinnä ehdotus selvityksen tekemisestä äänioikeusikärajan alentamiseksi kunnallisvaaleissa. Ehdotus ei ollut toimikunnan työn pääkysymyksiä ja se saikin varauksellisen vastaanoton. Aivan aiheellisesti on kysytty, miksi kunnallisvaaleissa pitäisi olla alempi äänestysikäraja kuin valtiollisissa vaaleissa ja miten täysivaltaisen kansalaisuuden ikärajojen eriyttäminen lisäisi nuorten osallistumista.

Toimikunnan tärkeimmät ja toivon mukaan myös seuraamuksia aiheuttavat ehdotukset liittyvät koulujärjestelmän kehittämiseen ja kansalaisten kuulemismenettelyjen parantamiseen. Toimikunta ehdottaa mm. yhtenäisiä kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kuulemisen periaatteita julkiseen hallintoon.

Suomalaisilla nuorilla on tutkimusten mukaan varsin hyvät yhteiskunnalliset valmiudet tietojen ja taitojen osalta, mutta ne eivät johda yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Nuoret eivät näytä luottavan siihen, että he voisivat vaikuttaa eikä siten kannata edes yrittää.

Pohjoismaisessa vertailussa Suomi pärjää heikosti. Osallistuminen erilaisten järjestöjen toimintaan on vähäisempää ja myös äänestysaktiivisuudessa ollaan muista jäljessä. Laajassa 28 maan kansainvälisessä tutkimuksessa suomalaisnuorten arvostus kansalaistoimintaa kohtaan oli vähäisempää kuin yhdenkään muun maan nuorten.

Tässä mielessä demokratian tila voisi olla parempikin.

SAK on eri yhteyksissä tehnyt ehdotuksia yhteiskunta- ja työmarkkinatietouden lisäämiseksi ammatillisessa peruskoulutuksessa. Ammatilliset oppilaitokset ovat toimikunnankin mielestä haastavin paikka, jossa olisi aika ryhtyä sanoista tekoihin. Yleisellä tasolla opetussuunnitelmat tukevat aktiivisen kansalaisuuden tavoitteita, mutta käytettävissä oleva aika on riittämätön.

Aktiivista kansalaisuutta ei voi oppia vain kirjoista lukemalla, vaan opetussuunnitelman ja muun oppilaitostoiminnan pitäisi tarjota mahdollisuuksia myös käytännön harjoitteluun ja tekemällä oppimiseen. Muutokset vaativat opetussuunnitelmien perusteiden uudistamista. Asia olisi otettava huomioon myös opettajien koulutuksessa. Oppilaskuntatoimintaa tukemalla kouluyhteisö luo mahdollisuuksia kansalaistoiminnan harjoitteluun.

Viime vuosina moni ammattiliitto on havahtunut kehittämään oppilasjäsenyyttä. Se on luonteva väylä myös kansalaistoiminnan kannalta ja voisi toimia jopa siltana kouluaikaisesta kansalaistoiminnasta työelämässä tapahtuvaan osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Osallistumista eivät kuitenkaan synnytä pelkät tarjolla olevat osallistumisväylät. Järjestöllisen koulutuksen tehtävä on luoda mahdollisuus aktiivisen kansalaisuuden oppimiseen ja omakohtaiseen osallistumiseen.