Pitää olla jo jokseenkin pösilö, jos ei vieläkään usko, että savua ei pitäisi hengittää, ryyppyhana olisi suljettava ennen kuin moottori sammuu, kymmenien kilojen turhaa kuormaa on turha kannella ympäriinsä ja kannattaisi vähän katsoa, mitä sisäänsä mättää.

Mutta miten elää onnellisena?

Ennen vanhaan sen kyseleminen kuului filosofeille ja uskonnon perustajille. Nyt onnellisuus kiinnostaa lääkäreitä, psykologeja, yhteiskuntaoppineita, jopa aina asiallisia ekonomisteja. "Onnellisuuden taloustieteestäkin" on puhuttu.

Bhutanin, pienen Himalajan vuoristovaltion, kuningas on mennyt jopa niin pitkälle, että on julistanut hallintonsa päämääräksi "gross national happiness", jonka voisi ehkä suomentaa "kansalliseksi kokonaisonnellisuudeksi".

British Medical Journal, kovin arvostettu lääketieteellinen julkaisu, kokosi runsas vuosi sitten yhteen pääkirjoituksistaan peruspaketin siitä, mitä onnelliseksi pyrkivän tulisi tietää.

Kateellista kansaa toivottavasti rauhoittaa se tutkimuksen tulos, että raha ei ratkaise. Jos vaurautta on sen verran, ettei toimeentulosta tarvitse hätäillä jatkuvasti, se riittää.

Tutkijat tuntuvat korostavan vaatimusten kohtuullisuutta ja tyyntä tyytymistä niin kuin jo antiikin viisaat aikoinaan ja myöhemmin Pihtiputaan mummo. Jos ahnehtimisen ottaa ohjelmakseen, on aina joku, joka on onnistunut kahmimaan vielä enemmän vaikka vain jalkapalloa potkimalla, ja sekös kahmijaa rassaa.

Vuonna 2002 selvitettiin 44 maassa, mistä ihmisten onnellisuus on peräisin. Perheestä, oli vastaus. Naimisissa olevat elivät terveempinä ja keskimäärin kolme vuotta kauemmin kuin yksinolijat. Perhesiteiden lisäksi olennaisen tärkeitä olivat muut läheiset ihmissuhteet asuinyhteisössä, työelämässä ja laajemmaltikin eli se mille taloustieteilijät ovat kehittäneet nimityksen "sosiaalinen pääoma". Sosiaalisten sidosten laajuus ja syvyys oli paras löydetty onnellisuuden ennustaja. Se, jolla on sosiaalista pääomaa, elää rikkaammin kuin se, jonka pääoma on osakkeissa.

Työssä viihtyminen on tärkeä onnellisuuden aines sekin. Hyvä työ on sellainen, joka sallii tekijänsä vaikuttaa siihen, missä, milloin ja millä vauhdilla se tehdään. Työnantajaan on voitava luottaa, menettelyjen on oltava oikeudenmukaisia ja työtä koskeviin päätöksiin olisi saatava vaikuttaa.

Liiaksi ei työhön pitäisi uppoutua, ei niin ettei ihmissuhteille ja harrastuksille jää aikaa. Erotetuksi ei kuitenkaan saisi joutua, koska potkut vahingoittavat hyvinvointia jopa enemmän kuin puolison menettäminen ja vaikutukset kestävät kauemmin.

BJM:n siteeraama ja merkittäväksi mainitsema psykologi erottelee onnellisestakin elämästä kolme lajia.

Ensinnäkin elo voi olla "miellyttävää", koska se tarjoaa jatkuvan sarjan mielihyvän kokemuksia. Toistuessaan ne kuitenkin menettävät tehonsa. Voi myös elää "hyvän elämän" ponnistelemalla parhaansa mukaan jonkin sellaisen hyväksi, mihin on sitoutunut, tai käyttää vuotensa "merkityksellisesti", uhraten voimansa jonkin itseään suuremman palveluksessa.

Tutkijan mukaan sitoutuminen ja merkityksellisyyden kokeminen tuottavat pysyvää tyydytystä, nautintojen haaliminen ei.

BJM:n pääkirjoituksen otsikko oli "Laittaudu onnelliseksi, se on hyväksi sinulle". "Vuosia elämään ja elämää vuosiin", lehti kehottaa. Niin että ei kun toimeen itse kukin, nyt kun keinot ovat suunnilleen selvillä. Eivätkä nuo outoja olekaan, samoja neuvoja muistaa ihan tavallisten kansanihmisten oman elämänkokemuksensa opettamina aina antaneen.

¤¤¤