– Koko Tullilaitokselta säästöohjelma veisi viiden vuoden kuluessa 170 henkilön työpanoksen. Nyt laitos työllistää noin 2 600 henkeä, joista kaksi kolmannesta eli noin 1 500 kuuluu Tulliliittoon, Kosonen, 48, sanoo.

Siitä puheenjohtajalla eikä muillakaan ole vielä tässä vaiheessa tietoa, miten leikkuri eri henkilöstöryhmien kohdalla toimii.

– Liiton porukan puolesta tässä voi olla levollinen siksi, että vähennystarve pystyttäneen pitkälle täyttämään toimintoja rationalisoimalla. Tietysti tilanne on toinen, jos työt nykyisestä huomattavasti lisääntyvät.

Kososen mukaan esimerkiksi sähköisessä tullauksessa on vielä tänään roimasti kehittämisen varaa, mutta jo parin vuoden kuluttua puolen tavanomaisesta kaavakeruljanssista pitäisi hoitua verkon kautta.

– Jos automaation ohella autoverokäytäntöäkin kyetään helpottamaan, vapautuu resursseja paitsi säästötarpeisiin, uskoakseni myös vakavien tullirikosten hoitoon ja tullille asetettuihin yhteiskunnan suojelutehtäviin.

Vuoteen 2011 ulottuvan tuottavuusohjelmakauden mittaan Tulli laskee luonnolliseksi poistumakseen 460 henkeä. Näistä viroista vajaa kolmannes eli siis 170 jäisi täyttämättä ja kolmisen sataa täytettäisiin.

– Jopa puolet täytettävistä vakansseista on tarkoitus siirtää itäiseen tullipiiriin sen jatkuvia ja kasvavia työpaineita helpottamaan, kertoo Kosonen.

"Kehissä ollaan ensi keväänä"

Markku Kosonen hyppäsi Tulliliiton puheenjohtajaksi kesken edeltäjänsä, Ari Mäkisen kauden, siis liikkuvaan junaan.

Alun perin Mäkinen aikoi jatkaa ensi kevääseen mutta muutti sitten mielensä. Varmaan viisi vuosikymmentä työelämässä ja yli 40 vuotta tullissa painoi lähdössä eniten, ehkä sekin, että sopimuskausi sattui suvantoon, että liitto oli onnistuneesti päätynyt vuoden alussa yhteisöjäseneksi JHL:ään ja saavuttanut siihen perään sadan vuoden merkkipaalun.

Miten tahansa: Muutaman päivän päästä Mäkinen käppäilee jo eläkeläisenä.

Kososen puheenjohtajuutta kestää tällä erää ensi vuoden toukokuulle saakka. Silloin liiton edustajisto valitsee uuden johtajan normaaliksi kolmivuotiskaudeksi.

– Kehissä ollaan mukana katsomassa, vieläkö luottamusta ja kannatusta riittää.

Mikään mies-tyhjyyden-keskeltä Kosonen ei tulliväen ay-kuvioissa ole. Valtakunnallisena pääluottamusmiehenä hänen mittariinsa on kertynyt kolme vuotta ja liiton varapuheenjohtajuutta kaksi. Liiton hallitukseen Kosonen valittiin 2001.

Nyt hän aloittelee päätoimisena puheenjohtajan ja pääluottamusmiehen tuplatehtävää.

Säästöt ja UPJ liikuttavat mieliä

Mäkisen jäljiltä ja liiton perinteistäkin johtuen suhteet työnantajaan ovat Kososen mukaan erinomaisessa kunnossa. Kaikesta voidaan avoimesti keskustella, ja jatkuvan neuvottelun käytäntö on laitoksessa arkipäivän kauraa.

- Tuntuu ilmeiseltä, että tuottavuusohjelman ja rationalisoinnin vuoksi henkilöresursseja joudutaan siirtämään uusiin tehtäviin. Siitä aiheutuu luonnollista levottomuutta ainakin siinä osassa väkeä, jonka työn sisältö ei päivästä toiseen ihmeemmin vaihtele.

Toinen mieliä liikuttava asia on palkkaus, työn vaativuuteen perustuva palkkajärjestelmä, johon Tulli siirtyi ensimmäisenä valtion suurena budjettilaitoksena 1999.

– Vaikka UPJ:n siirtymäaika päättyi jo muutama vuosi sitten, järjestelmän oikeudenmukainen soveltaminen teettää edelleen runsaasti töitä sekä liitolle että luottamusmiehille.

– Toisaalta tällaisen palkkaustavan luonteeseen kuuluu, että sen soveltaminen on aina kesken ja huoltotarve jatkuvaa.

Australiasta tullitöihin

Kosonen päästi ensimmäisen parkaisunsa Kätilöopistolla, asui sitten Espoon Mankkaalla ja höylää nyt omakotitalonsa nurmikkoa Vantaalla.

Tullin ja eteläisen tullipiirin leipiin hän pestautui 23 vuotta sitten.

– Keräsin liikkuvassa tavaravalvonnassa maahantuojilta näytteitä tullilaboratoriolle. Siitä siirryin varsinaista koulutustani vastaavaan työhön Tullin auto-osaston asentajaksi. Kun asennus ulkoistettiin Postille 1994, vaihdoin laitoksen autotarkastukseen. Kuutisen viime vuotta koordinoin eli hankin valvontavälineitä eteläiselle piirille.

Sen lähes joka pojan seikkailunsa Kosonen kertoo kokeneensa 1981 lähtiessään toverinsa kanssa "vuolemaan kultaa" Australiaan. Vajaan vuoden hän kesti Sidneyn jatkuvaa hellettä ja sikäläisiä vaihdelaatikoita. Sitten nokka kääntyi väkisin kohti kotoista napapiiriä.

Eero Kosonen