– On mahdotonta määritellä, mikä lopulta on avainryhmä. Lakoillahan on aina jokin, useimmiten taloudellinen, vaikutus.

Yhteiskunnan toiminnan ja kansalaisten terveyden kannalta keskeiset toiminnot on jo nykyisten säännösten mukaan turvattava työtaistelu-
tilanteissa. Esimerkiksi ahtaajien lakon ulkopuolelle oli rajattu lääketoimitukset.

– Lakkojen syynä on yhä useammin työntekijöiden kokema voimattomuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin työpaikalla. Epäoikeudenmukaisiksi koetuista tilanteista leimahtaneita lakkoja ei lakkosakkoja nostamalla nitistetä, Timo Koskinen toteaa.

Hänen mielestään tärkeämpää olisi pyrkiä toimimaan niin, että tilanne ei työpaikalla pääsisi lukkiutumaan siten, että työntekijöille ainoaksi vaihtoehdoksi jää lakko.

Työsulku tilastopiikkinä

Työtaisteluja on 2000-luvulla ollut vain kymmenesosa 1960–70-lukujen tasosta. Erityisesti ovat vähentyneet myötätunto- ja poliittiset lakot. Työtaisteluja on 2000-luvulla ollut keskimäärin 90 vuodessa ja valtaosa niistä kestää yhden työvuoron tai vuorokauden. Tilastopiikin muodostaa vuosi 2005, jolloin paperityönantajien työsulku kesti yli 40 päivää. Työtaistelujen huippuvuosina 1970-luvulla työtaisteluja oli jopa usea tuhat vuodessa ja niihin osallistui yli 600 000 työntekijää vuosittain, kun nyt jäädään reippaasti alle 100 000 työntekijään.

Suomessa ei lakkoilla kansainvälisesti vertaillen paljon, vaan olemme menetettyjä työpäiviä tarkasteltaessa samalla tasolla Ruotsin, Tanskan ja Norjan kanssa. Työtaistelujen ennakkoilmoitusaika on Suomessa Euroopan pisimpiä, 14 päivää. Useimmissa maissa ennakkoilmoitus on tehtävä 5–7 vuorokautta ennen työtaistelun alkamista. Ranskassa ja Italiassa ei ole minkäänlaista ennakkoilmoitusaikaa.

Tilastojen osoittamista tosiasioista huolimatta lakko-oikeus on noussut keskusteluun myös eduskunnassa ja Timo Koskinen on käynyt asiasta kuultavana eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Sopimus- ja työrauhajärjestelmän kehittämistä mietitään myös työmarkkinajärjestöjen työryhmässä, joka päättää työnsä tänä keväänä.

Koskisen mukaan SAK:n viesti on, että työtaisteluja koskevaa lainsäädäntöä ei ole tarvetta muuttaa mutta sen sijaan olisi hyvä kehittää toimintatapoja, joilla työtaisteluja voidaan ennaltaehkäistä.

– Työrauhajärjestelmämme on suhteellisen toimiva. Avainasemassa on neuvottelukulttuurin kehittäminen ja jatkuvan neuvottelun periaatteen vahvistaminen. Meidän on löydettävä toimivampia keinoja ratkaista ristiriitoja työpaikoilla.

Ulosmarsseilla protestoidaan

Lakkojen taustalla on yhä useammin työolosuhteisiin, työvoiman vähentämiseen ja töiden uudelleen organisointiin kuten ulkoistamiseen liittyviä riitoja. Timo Koskisen mukaan valitettavan usein syynä on käymättömät tai epäasiallisesti käydyt neuvottelut töiden organisoinnista tai erimielisyydet paikallisesti sovitun asian tulkinnasta.

Työntekijöitä hiertää myös sopimusshoppailu, jossa työnantaja saattaa vaihtaa työehtosopimusta jopa kesken sopimuskauden. Tätä silmällä pitäen työnmarkkinajärjestöt ovat STTK:ta lukuun ottamatta sopineet ns. konsiliaatiomenettelystä, jossa työmarkkinakeskusjärjestöt sovittelevat sopimusrajoihin liittyviä riitoja.

– Keskusjärjestöjen roolia työrauhan edistäjinä olisi hyvä vahvistaa. Niillä voisi olla riitatilanteissa nykyistä aktiivisempi rooli. Tähän liittyy konsiliaatiomenettelyn edelleen kehittäminen, Koskinen sanoo ja toivoo, että myös STTK tulisi järjestelmään mukaan.

SAK:ssa lääkkeitä työrauhan edistämiseksi etsitään muun muassa paikallisen sopimisen pelisääntöjen täsmentämisestä ja neuvotteluosapuolten yhdenvertaisen aseman vahvistamisesta. Esimerkiksi työnantajan tulkintaetuoikeus ei edistä paikallisen sopimisen kehittämistä. Koskisen mukaan luottamusmiesten aseman ja neuvotteluvalmiuksien parantaminen on yksi keino vähentää paikallisen tason kiistoja.

Työnantajat aktiivisia

Suomessa työnantajat vievät muihin Pohjoismaihin verrattuna herkästi työtaisteluasioita tuomioistuimeen. Työtuomioistuimessa ratkaisut syntyvät usein aiempiin ratkaisuihin nojaten valtaosin ilman suullista käsittelyä. Koskisen mukaan laittoman lakon käsite on tuomioistuinkäsittelyssä laventunut ja hyvityssakkotuomioita annetaan liukuhihnalta. Vallitseva käytäntö on, että työtuomioistuin ei tutki lakkoon johtaneita syitä tai sitä, miten kiistaa on pyritty ennen tuomioistuimeen tuloa ratkomaan.

Julkisuuden valokeilaan nousseiden laittomien lakkojen varjoon ovat jääneet työnantajien laki- tai sopimusrikkomukset, jotka harvoin päätyvät työtuomioistuimeen.

– Meillä ei ole tehokkaita keinoja puuttua työnantajien sopimusrikkomuksiin tai esimerkiksi tilanteisiin, joissa ulkomainen yritys polkee työsuhteen ehtoja, Koskinen sanoo.

Hänen mukaansa työntekijöitä auttaisi tällaisessa tilanteessa ammattiliittojen kanneoikeus tai mahdollisuus ryhmäkanteeseen.

Pirjo Pajunen
kuva Tuulikki Holopainen

Työtaisteluoikeutta ja työrauhaa säädellään niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla: