Ammatillisen aikuiskoulutuksen palkkavaikutukset ovat yllättävän suuria. Ns. elinkaarimallin pohjalta tehdyt laskelmat osoittavat, että keskimäärin yksi kurssi ammatillista aikuiskoulutusta nostaa bruttotuntipalkkaa noin prosentin. Laukkanen rakensi mallinsa todellisten työ- ja koulutusvuosien pohjalle. Tulos on sama niin miehille kuin naisillekin, joskin naisten kohdalla se on epävarmempi.

– Onhan se erikoista, että yksi lisävuosi koulutusta nuorena tuo palkkaan vain noin 5 prosentin lisän. Likimain sen saman saa kun hankkii aikuisiällä noin viiteen, keskimäärin noin viikon pituiseen, ammatilliseen aikuiskoulutuskurssiin.

– Nämä tulokset tosin pätevät vain yksityiseen sektoriin. Julkisella sektorilla ammatillisen aikuiskoulutuksen tuotto on nolla. Syy henkilöstön kouluttautumishaluihin täytyy siten olla muissa kuin palkkaperusteisissa tuotoissa. Laukkanen puhuu sosiaalisesta tuotosta, esimerkiksi mahdollisuudesta siirtyä mielekkäämpiin tehtäviin.

– Mutta varmasti ainakin osa julkisen sektorin työntekijöistä haluaa myös rahallista vastinetta koulutukselleen. Tästä seuraa yksityisen sektorin mahdollisuus "salametsästää" hyvin koulutettuja työntekijöitä ja virkamiehiä julkiselta puolelta. Loppupeleissä maksumieheksi jäävät veronmaksajat, hän sanoo.

Täydentää, ei korvaa

Laukkanen torjuu päättäväisesti ajatuksen siitä, että nuoruusiän koulutus voitaisiin korvata aikuiskoulutuksella.

– Pääsääntöisesti ammatillinen aikuiskoulutus täydentää nuorisoasteen koulutusta. Siksi nuorisoastetta ja aikuiskoulutusta on kehitettävä rinta rinnan. Muutoin käy niin, ne joilla ei ole ammatillista koulutusta joutuvat kärsimään. He saavat myös vähemmän aikuiskoulutusta.

SAK:ssa vuodesta 1989 ekonomistina toiminut Erkki Laukkanen on tietysti pohtinut millä tavoin työmarkkinaosapuolet voisivat arvioida työpaikkojen koulutustarvetta.

– Vaikka yhteistoimintalaki edellyttää yhteisöllistä arviointia, niin ei ole juurikaan tutkittu missä laajuudessa näin todella tehdään. Toimintaa voisi tehostaa. täsmentämällä henkilöstö- ja koulutussuunnitelmiin laadullisia arviointeja ja suosituksia. Ketkä koulutusta tarvitsevat, millaista ja millä aikavälillä?

Laukkanen korostaa, että työpaikkatason edunvalvonnalla on tässä suuri vastuu. Se voitaisiin jakaa kahtia. Luottamusmiehet keskittyisivät palkkoihin ja muihin työehtoihin. Uusi toimija, osaamisvaltuutettu, kävisi puolestaan erillisiä neuvotteluja henkilöstökoulutuksesta.

Osaamisvaltuutettuja on jo joissakin maissa. Laukkanen toteaa, että se ettei tällainen menettely ole saanut ilmaa siipiensä alle, johtuu siitä, ettei ole selvyyttä sen taloudellisista vaikutuksista.

– Minun tulosteni mukaan tuotto on niin hyvä, että siitä riittää jaettavaksi molemmille osapuolille. Työnantajat maksavat henkilöstökoulutuksen, joten heillä on oikeus korvaukseen. Jotta työntekijät motivoituvat kouluttautumaan, myös heidän on saatava jotakin. Tämä on neuvottelukysymys, sanoo Laukkanen.

Vaikka henkilöstökoulutus on varsin hallitsevassa asemassa suomen ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, se johtaa harvoin tutkinnon suorittamiseen.

– Miksei räätälöitäisi osaa henkilöstökoulutuksesta moduuleiksi, jotta työntekijät voisivat suorittaa tutkintoja, Laukkanen ehdottaa.

Ingegerd Ekstrand
kuva Robert Seger