vane.jpg (302 bytes)

 Pääkirjoitus                    

Pienet työpaikat, isot ongelmat

vv.jpg (892 bytes)altakunnan tilastonpitäjien rekisterissä oli vuoden 1999 lopussa yhteensä 220 000 yksityisten alojen yritystä. Niiden toimipaikkojen määrä oli reilut 20 000 suurempi ja niiden palkkalistoilla väkeä 1,2 miljoonaa. Toimipaikoista vain 3 600:ssa henkilöstön määrä ylitti 50, mutta alle viiden työntekijän työpaikkoja olikin sitten jo yli 200 000.

Virta yritysrakenteissa on viime vuosina vienyt selvästi pieniin päin. Tätä suuntaa on edistänyt varsinkin yritysten pilkkominen. Melkein tehtävä kuin tehtävä joka ei ole suurfirmojen osaamisen ytimessä myydään pois tai ostetaan alihankintana.

Muutamilla SAK:laisilla aloilla yritysten atomisointi näkyy hyvin selvänä. Jopa dramaattisiksi muutoksia voi SAK:n järjestötutkimuksen perusteella luonnehtia muun muassa kemiassa, elintarvikkeessa ja tevassa. Kun kemiassa oli 1981 alle 20 hengen työpaikkoja noin 40 prosenttia, nyt niiden määrä on yli kaksinkertaistunut. Sekä elintarvikkeessa että tevassa vastaava osuus on noussut noin 30 prosenttiyksikköä, reilusti päälle 80:n prosentin.

Poikkeuksetta kaikilla SAK:n aloilla suurimpien työpaikkojen määrä on parin viime vuosikymmenen mittaan pienentynyt.

Ay-liikkeen vakiintuneen toiminnan ja edunvalvonnan näkökulmasta pientyöpaikkojen lisääntyminen on monin tavoin ongelmallista. Pienet työpaikat nakertavat järjestäytymistä, yleissitovat sopimukset toteutuvat niissä harvoin viimeistä pilkkua myöten, niiden omistajat eivät läheskään aina kuulu työnantajaliittoihin eikä työntekijöillä ole yhtenäisyyttä lujittavaa edunvalvontaorganisaatiota.

Koko pienten työpaikkojen problematiikka ei SAK:lle ja sen liitoille ole mikään läpihuutojuttu, sillä jäsenistä melkein puolet työskentelee alle 30 hengen työpaikoilla.

Edunvalvontaa pientyöpaikkojen lisääntyminen horjuttaa jo pahan kerran. Reiät luottamushenkilöiden verkossa kasvavat kaikissa liitoissa. Kun 1980-luvun puolivälissä vain joka seitsemänneltä työpaikalta puuttui luottamushenkilö, nyt puute on kasvanut kolmannekseen. Yksityisen palvelupuolen työpaikoilla ja yllättävästi myös rakennuksilla selvä työpaikkojen enemmistö on jo luottamusmiehetön.

Työpaikkojen ay-verkosto reikiintyy kahta kautta. Luottamushenkilöiksi halukkaita on päivä päivältä yhä vaikeampi saada värvätyksi ja työnantajat näkevät edukseen jopa voimistaa tätä kehitystä erilaisin tempuin ja uhkauksin.

Kun järjestelmä kahta kautta rapautuu, sitä on molemmilta suunnilta myös pyrittävä edelleen paikkaamaan. Esimerkiksi SAK:n sopimuspoliittisissa tavoitteissa hahmoteltu pienten työpaikkojen luottamusmiesohjelma on polkaistava liikkeelle heti edustajakokouksen jälkeen — ja nyt tosissaan.

Tietysti olisi ollut hyvä, jos ay-liike olisi kyennyt ohjelmaa tehdessään kovistelemaan kunnolla myös työnantajia. Nyt siitä ei kuitenkaan näytä tulevan ainakaan kahteen vuoteen mitään, kun luottamushenkilökysymykset lakaistiin joulukuun tupossa jälleen kerran keskusjärjestöjen työryhmään.

Palkkatyöläinen 3.4.2001 nro 3/01

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)

Pt  nro 3/2001

Etusivulle 3/2001

minu.jpg (764 bytes) Pääkirjoitus

Pienet työpaikat,
isot ongelmat
Edelleen ristiaallokossa

minu.jpg (764 bytes) Teema
   Pienet työpaikat

minu.jpg (764 bytes) Kolumnit ja pakina

minu.jpg (764 bytes) Ajankohtaista

minu.jpg (764 bytes) Tilastot

minu.jpg (764 bytes) Liittouutiset

minu.jpg (764 bytes) Ulkomailta

minu.jpg (764 bytes) Ymmällä