Pääkirjoitus
Pienet työpaikat, isot ongelmat
 altakunnan tilastonpitäjien rekisterissä oli
vuoden 1999 lopussa yhteensä 220 000 yksityisten alojen yritystä. Niiden toimipaikkojen
määrä oli reilut 20 000 suurempi ja niiden palkkalistoilla väkeä 1,2 miljoonaa.
Toimipaikoista vain 3 600:ssa henkilöstön määrä ylitti 50, mutta alle viiden
työntekijän työpaikkoja olikin sitten jo yli 200 000.
Virta yritysrakenteissa on viime
vuosina vienyt selvästi pieniin päin. Tätä suuntaa on edistänyt varsinkin yritysten
pilkkominen. Melkein tehtävä kuin tehtävä joka ei ole suurfirmojen osaamisen ytimessä
myydään pois tai ostetaan alihankintana.
Muutamilla SAK:laisilla aloilla
yritysten atomisointi näkyy hyvin selvänä. Jopa dramaattisiksi muutoksia voi SAK:n
järjestötutkimuksen perusteella luonnehtia muun muassa kemiassa, elintarvikkeessa ja
tevassa. Kun kemiassa oli 1981 alle 20 hengen työpaikkoja noin 40 prosenttia, nyt niiden
määrä on yli kaksinkertaistunut. Sekä elintarvikkeessa että tevassa vastaava osuus on
noussut noin 30 prosenttiyksikköä, reilusti päälle 80:n prosentin.
Poikkeuksetta kaikilla SAK:n aloilla
suurimpien työpaikkojen määrä on parin viime vuosikymmenen mittaan pienentynyt.
Ay-liikkeen vakiintuneen toiminnan ja
edunvalvonnan näkökulmasta pientyöpaikkojen lisääntyminen on monin tavoin
ongelmallista. Pienet työpaikat nakertavat järjestäytymistä, yleissitovat sopimukset
toteutuvat niissä harvoin viimeistä pilkkua myöten, niiden omistajat eivät
läheskään aina kuulu työnantajaliittoihin eikä työntekijöillä ole yhtenäisyyttä
lujittavaa edunvalvontaorganisaatiota.
Koko pienten työpaikkojen
problematiikka ei SAK:lle ja sen liitoille ole mikään läpihuutojuttu, sillä
jäsenistä melkein puolet työskentelee alle 30 hengen työpaikoilla.
Edunvalvontaa pientyöpaikkojen
lisääntyminen horjuttaa jo pahan kerran. Reiät luottamushenkilöiden verkossa kasvavat
kaikissa liitoissa. Kun 1980-luvun puolivälissä vain joka seitsemänneltä työpaikalta
puuttui luottamushenkilö, nyt puute on kasvanut kolmannekseen. Yksityisen palvelupuolen
työpaikoilla ja yllättävästi myös rakennuksilla selvä työpaikkojen enemmistö on jo
luottamusmiehetön.
Työpaikkojen ay-verkosto reikiintyy
kahta kautta. Luottamushenkilöiksi halukkaita on päivä päivältä yhä vaikeampi saada
värvätyksi ja työnantajat näkevät edukseen jopa voimistaa tätä kehitystä erilaisin
tempuin ja uhkauksin.
Kun järjestelmä kahta kautta
rapautuu, sitä on molemmilta suunnilta myös pyrittävä edelleen paikkaamaan.
Esimerkiksi SAK:n sopimuspoliittisissa tavoitteissa hahmoteltu pienten työpaikkojen
luottamusmiesohjelma on polkaistava liikkeelle heti edustajakokouksen jälkeen — ja
nyt tosissaan.
Tietysti olisi ollut hyvä, jos
ay-liike olisi kyennyt ohjelmaa tehdessään kovistelemaan kunnolla myös työnantajia.
Nyt siitä ei kuitenkaan näytä tulevan ainakaan kahteen vuoteen mitään, kun
luottamushenkilökysymykset lakaistiin joulukuun tupossa jälleen kerran
keskusjärjestöjen työryhmään.
Palkkatyöläinen
3.4.2001 nro 3/01 |
Pääkirjoitus